Olenko bi vai mitä tämä on?
Olen nelikymppinen naimisissa oleva nainen. Ystävystyin muutama vuosi sitten työkaverini (nainen) kanssa niin, että olemme viettäneet vapaa-aikaa ajoittain yhdessä. Muutama kuukausi sitten vietimme iltaa ja meillä oli tosi hauskaa ja harmitti, kun mieheni tuli kotiin ja ystäväni sitten lähti pois. Tässäkään vaiheessa en ajatellut kuin että olen löytänyt sydänystävän.
Muutamana viime viikkona olen kuitenkin huomannut, että tunnen vähän samanlaisia perhosia vatsassa, kun aiemmin ollessani ihastunut, kun tämä kaveri on lähellä tai kun katson häntä silmiin. En kuitenkaan osaa kuvitella seksiä naisen kanssa, en hänen enkä kenenkään muunkaan, eikä alaston naisvartalo kiinnosta. Mutta voisin kyllä suudella tätä ystävääni. Todella hämmentävää, koska olen pitänyt itseäni täysin heterona tähän saakka. Kohtalotovereita? Ja en missään nimessä kerro tälle ystävälleni tunteistani, kun en itsekään oikein ymmärrä mitä tämä on.
Kommentit (11)
Eihän tuohon ole yhtä oikeaa tuskin väärääkään vastausta voit olla ihan yhtä hetereo kuin ennenkin tai vaikka Bi-curious, joka tarkoittaa useimmiten heteroseksuaalista henkilöä, joka voi haluta kokeilunhaluisena luoda suhteen ja/tai harrastaa seksuaalista kanssakäymistä samaa sukupuolta olevan kanssa...
Itse olen joskus vähän ihmetellyt heitä, jotka väittävät niin ovin jyrkkään ja alleviivaten kuinka ovat vähintään 110% heteroita ja jos tuohon lisäävät vielä joukon seksuaalivähemmistöihin kuuluvia kliseitä ja stereotypioita, niin kuullostavat minusta jo vähän koomisiltakin.
Harva asia kuitenkin täysin mustavalkoista ja ehdotonta joko vain niin tai ainoastaan näin.
Uskovainen mies
Ehkä se on vaihe. Itselläni oli samanlainen joskus 26-vuotiaana tms. Kesti ehkä pari kuukautta. t. m48
Olet heteroseksuaali mutta biromanttinen. Eli kiihottuu vain miehistä, mutta voit ihastua myös naiseen.
Mullekin käy noin, jos toinen on kaunis, kiva ja ihana ystävä ja olen innoissani, että olen saanut juuri tämän ihmisen elämääni. En välttämättä näe meillä kuitenkaan tulevaisuutta parina enkä halua edetä tuosta pidemmälle. Ei vaihtoehdot ole platoninen kaveri/romanttinen parisuhde, voi olla tunteita siinä välillä. Itsellä ne tunteet yleensä rauhoittuu jossain vaiheessa itsestään kun kaveruus arkistiu.
Ehkä tuo on jonkinlaista ihastumista, mutta toisaalta on ihan normaalia että osa ihastumisista on kevyempiä ja ohimeneviä ja osa taas jatkuu pidempään ja mahdollisuuksien mukaan etenee syvemmäksikin. Elämässä mielestäni kannattaa välttää turhaa itsensä rajoittamista vain sillä perusteella että "minähän olen hetero" jne. Muista kuitenkin olla reilu ja avoin myös puolisollesi jotta et turhaan häntä satuta - mihin ikinä sitten elämäsi viekään.
Ainoa oikea tapa elää on seksuaaliseen yksinoikeuteen perustuva avioliitto vastakkaista sukupuolta olevan kanssa. Jos meinaat ajatella muuta, niin se on väärin. Tukahduta tuollaiset haihattelut itsestäsi, keskity puolisoosi ja tee työlläsi itsestäsi yhteiskunnalle hyödyllinen. Voi että sentään tätä nykyaikaa kun jahdataan ties mitä humputuksia ja mennään minäminä edellä joka puolelle huiskien. Häpäistään ja liataan itsensä eikä enää tiedetä mikä on normaali kunnon ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Mullekin käy noin, jos toinen on kaunis, kiva ja ihana ystävä ja olen innoissani, että olen saanut juuri tämän ihmisen elämääni. En välttämättä näe meillä kuitenkaan tulevaisuutta parina enkä halua edetä tuosta pidemmälle. Ei vaihtoehdot ole platoninen kaveri/romanttinen parisuhde, voi olla tunteita siinä välillä. Itsellä ne tunteet yleensä rauhoittuu jossain vaiheessa itsestään kun kaveruus arkistiu.
En minäkään haaveile mistään seurustelusta hänen kanssaan. Aiemmin en ole kuitenkaan tuntenut näin kaveria kohtaan. En ole kyllä aikuisiällä löytänyt näin hyvää ystävyyssuhdettakaan tätä ennen, vaan aikuisiällä solmitut ystävyydet ovat olleet jotenkin pinnallisempia. Toivottavasti menee ohi, olen kuitenkin ihan onnellisesti naimisissa.
Ole rehellinen. Koet oiketa tunteita eikä niitä pidä kiistää tai paeta. Seuraa sydäntäsi ja toimi kuten tunnet. Toivon sinun saavan rohkeutta puhua avoimesti puolisollesi hän varmasti tukee sinua myös. Ei hätää.
Vierailija kirjoitti:
Ole rehellinen. Koet oiketa tunteita eikä niitä pidä kiistää tai paeta. Seuraa sydäntäsi ja toimi kuten tunnet. Toivon sinun saavan rohkeutta puhua avoimesti puolisollesi hän varmasti tukee sinua myös. Ei hätää.
No en kyllä puhu. En ole ennenkään puhunut ihastuksistani, ne ovat menneet ohi ajallaan ja mitään en ole tehnyt niiden eteen
Ei sun tarvitse määritellä. Oot vaan :)