Lue keskustelun säännöt.
Näivettynyt avioliitto
02.06.2023 |
Siinäpä se jo otsikossa tulikin. Keskusteltaisiinko aiheesta?
Ollaan keski-ikäinen pariskunta, lapset jo lähteneet maailmalle. Ei ole mitään sellaisia tunteita, ollaan hyviä ystäviä. Onko tämmöinen riittävä tilanne loppuelämän kannalta? Kannattaako lähteä ja jättää kaikki, millä todennäköisyydellä voisi ikinä löytää ketään omaan makuun osuvaa ja selväjärkistä ihmistä? Itse kun ei jaksa eikä halua alkaa mihinkään ravintola- tai tinderralliin, eikä loppuelämä yksinkään oikein houkuttele.
Kohtalotovereita? Miten olette ratkaisseet tilanteen?
Kommentit (19)
Ystävyys on hyvä pohja avioliitolle. Tosiasia on, että se tulenpalava rakkaus haalenee vuosien myötä ja hyvässä lykyssä tilalle tulee yhteenkuuluvaisuudentunne ja toisen arvostaminen. Se on myös rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No näinhän se on, mut jos ei ole läheisyyttä lainkaan eikä seksiäkään
Meillä tuli ero kun vaimo ei halunnut elää kämppiksenä.
Jälkikäteen hyvä asia, molemmat halusivat elämiltään eri asioita.
Laihduttakaa ja sitten näette toisenne taas seksikkäänä ja rakkaus ja halut syyttyy uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihan tule ilmi aloituksesta, että onko yhteisiä mielenkiinnon kohteita, elämyksiä jne. Eli mikä mättää, kun pitää toisilta kysyä. Hyvät ystävät ovat kyllä tärkeitä. Mitä siis puuttuu?
Joskus tulee näistä tällaisista aloituksista mieleen, ettei mitään ongelmaa kuitenkaan tunnista. Ja ei tuntuisi olevan selvää, mitä haluaa. Minua ainakin huvittaa kaikki ne, jotka eivät aio liitosta/suhteesta lähteä (olkoon syy mikä tahansa) ellei ole täyttä varmuutta uudesta kumppanista. Naiset kyllä lähtevät monasti sillä mielellä, ettei kiitos enää näitä parisuhteita.
Vierailija kirjoitti:
No näinhän se on, mut jos ei ole läheisyyttä lainkaan eikä seksiäkään
Ja viittaatko vain fyysiseen läheisyyteen? Entäs tunnetasolla ja henkisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan muu voi sanoa, onko tuo riittävä tilanne. Jollekin riittää, että puoliso on vain hyvä ystävä ilman sen suurempia tunteita, jollekin toiselle taas ei riitä. Itse se täytyy ratkaista, mikä riittää.
Olen pitkässä liitossa, ja meitä yhdistää yhteiset arvot ja fyysinen läheisyys/seksi. Sekä muutama yhteinen tekeminen/harrastus. En voisi olla liitossa, jossa yhteyttä toiseen ei ole joko fyysisellä ja/tai henkisellä tasolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään mätä, kun pitää toisilta kysyä. Anonyymi keskustelu vaikeasta aiheesta vain, olisi hyvä kuulla muiden kokemuksia.
Kai me olemme vain kasvaneet erilleen ja on hyvin erilaiset tavat rakastaa. Toinen ei esim osaa olla lähellä lainkaan.
Ap
Läheisyys voi löytyä, jos sitä päättää harjoittaa ja ruokkii halua. Kannattaa kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä luin sen miehen aloituksena, kun ei osannut eritellä tilannetta. Ja tuli mieleen, että lieneekö ap itse näivettynyt.
Olen jämähtänyt tähän. Suunnittelen, että jonain päivänä lähden. En tiedä, lähdenkö. Onko voimaa aloittaa taas alusta kaikki? Haluaisin vielä joskus seksiä ja hellyyttä. Viime kerrasta on yli 15 vuotta. Olen tosi säälittävä. Ja vanha ja ruma niin luulen että oon ihan hiljaa vaan paikallani ja elän arkeani parhaan taitoni mukaan ja yritän olla tyytyväinen siihen , mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin omaa elämääni ja huomaan, että edellisessä avoliitossa mukavan alun jälkeen aloin näivettyä, koska halusimme niin erilaista elämäntapaa. Vaikka olisimme olleet kiinnostuneet samoista asioista, esim. valokuvaus, niin hän ei mitenkään voinut lähteä kurssille kanssani ja opettelemaan. Ei, yksin olisi pitänyt opetella. Siksi minulta jäi moni harrastus jo alun innostuksen jälkeen. Eli hän oli niin introvertti, ettei kyennyt mihinkään ryhmän toimintaan. Eron jälkeen aloitin hurjat opiskelut ikään kuin imin elämännestettä kuivuuden jälkeen.
Voin käydä yksin konserteissa, näyttelyissä ym, mutta mukava olisi jakaakin sellaiset elämykset. Parempi sekin kuin näivettyä toisen tahdissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään mätä, kun pitää toisilta kysyä. Anonyymi keskustelu vaikeasta aiheesta vain, olisi hyvä kuulla muiden kokemuksia.
Kai me olemme vain kasvaneet erilleen ja on hyvin erilaiset tavat rakastaa. Toinen ei esim osaa olla lähellä lainkaan.Ap
Jos eroat, todennäköisesti jossain vaiheessa kadut raskaasti, kun ymmärrät mitä menetit. Mieti, miten hyvin asiasi nyt ovat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään mätä, kun pitää toisilta kysyä. Anonyymi keskustelu vaikeasta aiheesta vain, olisi hyvä kuulla muiden kokemuksia.
Kai me olemme vain kasvaneet erilleen ja on hyvin erilaiset tavat rakastaa. Toinen ei esim osaa olla lähellä lainkaan.Ap
Jos eroat, todennäköisesti jossain vaiheessa kadut raskaasti, kun ymmärrät mitä menetit. Mieti, miten hyvin asiasi nyt ovat!
Ai katuisi eroa näivettyneestä avioliitosta. Ennemminkin voi katua siihen jäämistä.
Nosto
Täällä näyttää kirjoittelevan moni muukin kuin ap, mikä on toki hyvä juttu jos tästä ketjusta on apua muillekin.
Kuinka moni oikeasti haluaisi elää vailla mitään läheisyyttä, muutakuin seksin yhteydessä. Siis että menet toisen lähelle ja kosketat ainoastaan kun haluat seksiä. Siinä menee kyllä siltä toiselta kyllä ne seksihalut tyystin, kun on pelkkä seksiväline.
No, tämähän olikin sitten kiinnostava keskustelu 😞