Onko muilla ongelmia valehtelemisen kanssa?

Tämän tyylisiin ongelmiin on ammattiapua saatavilla. Luultavasti osaavat järkevästi kertoa aivojen prosessista, kun tuossa valehteluvaiheessa pääkoppa kehittelee väritetyn kuvan todellisuuden tapahtumista. Juurisyistä usein lähdetään liikkeelle, eli tapauksessasi todennäköisesti vanhempien suhtautumisesta, tai suhtautumattomuutta sinun kertomiin asioihin/tapahtumiin, jos niissä ei oltu värikynää käytetty reilulla kädellä. Toivottavasti löydät tarvittavat työkalut asian parantamiseksi.

P.S. Hienoa että puolisosi on asian suhteen hyvinkin ymmärtäväinen. Sitä kannattaa arvostaa.

Näytät jo työskentelevän asian suhteen. Uskon että pystyt lopettamaan tuon tavan. Terapioista en osaa sanoa kun monet ovat saaneet apua mutta toisilla mennyt rahat hukkaan. Se että tunnistat lapsuuden kokemuksista tämän johtuvan, auttaa varmasti kanssa.

Mulla on tavallaan ongelma. Olen niin uskottava, että kukaan ei kyseenalaista mitään, mitä sanon. Tai ehkä mä oon aina niin epäuskottava, että kukaan ei koskaan muutenkaan usko mua mitenkään, joten reaktio ei vaihdu ;-D

Ei ole mitään ongelmaa. Valehtelen aina sujuvasti tilanteen mukaan. En näe mitään hyötyä siitä että puhuisin totta. Sitäpaitsi ei ihmiset tykkää totuuksista. Poliitikot ois ihan nesteessä jos joutisivat puhumaan totta. Me kaikki hyväksytään valehtelu kun äänestetään niitä vaikka tiedetään ettei vaalipuheet ole totta. 

Aika hullu systeemi ei ihme kun monet tarvii lääkkeitä ja kaikille ei riitä nekään.

No on se ongelma

kun se vaikeuttaa elämää, katsos kun sitten se valhe pitää muistaa ja elää sen mukaan

itsella taipumusta mukautua toisen ihmisen mukaan ja se aiheuttaa ristiriitaa jos erilaiset ihmiset kohtaa kun minä olen paikalla, kun oon molempien kaveria

.

ja tulee valehdeltua toisten mieliksi ja se johtaa välillä outoihin tilanteisiin joissa oon pulassa

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään ongelmaa. Valehtelen aina sujuvasti tilanteen mukaan. En näe mitään hyötyä siitä että puhuisin totta. Sitäpaitsi ei ihmiset tykkää totuuksista. Poliitikot ois ihan nesteessä jos joutisivat puhumaan totta. Me kaikki hyväksytään valehtelu kun äänestetään niitä vaikka tiedetään ettei vaalipuheet ole totta. 

Aika hullu systeemi ei ihme kun monet tarvii lääkkeitä ja kaikille ei riitä nekään.

No persut ei valehtele

On. Mieluummin väistelen tilanteita, missä joutuisin valehtelemaan tai kaunistelemaan asioita. Osaan kyllä valehdella vakuuttavasti, jos se on tarpeen, mutta tunnen siitä syyllisyyttä.

Yksi syy lopettaa on tieto, että muut huomaavat valehtelun. Sosiaalisissa tilanteissa sitä pitää kasvot peruslukemilla, vaikka joku valehtelisi. Mutta jälkikäteen miettii, että mitäköhän toisella on vialla, että käyttäytyy noin. Pienetkään valheet menevät eivät me täydestä ja muut alkavat vältellä valehtelijaa.

Joskus humalaspäissäni innostun kertomaan tarinoita tosielämästä niin että väritän niitä ja lisäilen olemattomia yksityiskohtia ja tietoja. Teen sen huomaamattani ja varmaan vaan ihan vilkkaan mielikuvituksen sekä alentuneen harkinnan vuoksi. Se ärsyttää ja on noloa, vaikka kukaan ei valheeksi huomaisikaan. Ne jutut pääsee suusta ulos ennen kuin itse edes tajuan. Pahinta on jos joku kyselee lisää tai myöhemmin palaa keksittyihin asioihin, sitten on myönnettävä että taisin liioitella tai muistaa väärin jotakin. En käsitä mistä ja miksi keksittyjä seikkoja oikein kumpuaa.

Vierailija kirjoitti:

Joskus humalaspäissäni innostun kertomaan tarinoita tosielämästä niin että väritän niitä ja lisäilen olemattomia yksityiskohtia ja tietoja. Teen sen huomaamattani ja varmaan vaan ihan vilkkaan mielikuvituksen sekä alentuneen harkinnan vuoksi. Se ärsyttää ja on noloa, vaikka kukaan ei valheeksi huomaisikaan. Ne jutut pääsee suusta ulos ennen kuin itse edes tajuan. Pahinta on jos joku kyselee lisää tai myöhemmin palaa keksittyihin asioihin, sitten on myönnettävä että taisin liioitella tai muistaa väärin jotakin. En käsitä mistä ja miksi keksittyjä seikkoja oikein kumpuaa.

Olen tavannut samantapaisia ihmisiä paljonkin. Kun olen kuullut alkuperäiset tarinat kahden kesken, tai ollut tapahtumissa jopa mukana, niin sitten kun saman tarinan kertoja kertookin tarinan esim. humaltuneena useamman ihmisen läsnäollessa, niin itse katsoo ja ihmettelee monttu auki, et eihän tämä juttu kyllä mennyt lähellekkään tällä tavalla. Ihmiset kai hakee tietämättäänkin jonkin sorttista ihailua, senkin uhalla, että väritellään tarinoita fiiliksen ja kuuntelijakunnan mukaan mieluisammaksi.