Haluisin eroon kaikista kavereistani, onko muita?
Erityisesti ärsyttää yhteydenpito vanhoihin koulukavereihin tms ja työkavereihin. Joistain tuli silloin todella läheisiä kyllä, mutta ajan saatossa ei enää jaksaisi vaan velvollisuudesta pitää yhteyttä, vaikkei heissä mitään vikaa olekaan. En vaan kaipaa ketään.
Nytkin koko ajan joku kysyy, mitä teen kesälomalla, ja tarkoituksena olen pitänyt sen vielä täysin vapaana, että saa tehdä mitä sielu sietää.
Kolmivuorotyö, omat harrastukset, parisuhde, lapsuudenperhe ja kummilapset ja pari sydänystävää vie jo kaiken ajan. Ei vaan yksinkertaisesti ehtisi muuta.
Ollakko vaan törkeä, ja sanoa näille vanhoille kavereille, kuukausi toisensa jälkeen, ettei ehdi nähdä. Tottahan se on, tuntuu, ettei viikossa ole yhtään vapaailtaa.
Kommentit (14)
Ja vanhat koulukaverit on ekstroverttiluonteisempia ja ennen mulla oli aina kesälomalla tapana käydä heillä yökyläilemässä.
En ole nyt käynyt pariin vuoteen, koska on kaikkea muuta niin kivaa tekemistä mielessä, ettei aikaa tai intressejä ole yökyläilyyn. Siitä vanhat kaverit on harmissaan, ja ihmettelevät, että miten olen niin kiireinen, vaikkei mulla ole edes lapsia. Tottahan se on, minulla ei ole lainkaan niin kiire, kuin heillä. Heillä olisi kuitenkin kyltymättömämpi kavereiden näkemisen halu, kuin mulla.
Täytyykö sitten vain sanoa, kun kiire ei ole hyvä syy, että "kiitos, mutta ei ole intressejä nyt tulla yökyläilemään." kun kiire ei kelpaa. Ja töykeästi vaan jättää vanhat kaverit ja yhteydenpito.
Mua ei huoleta, jos mies jättää ja jäisin yksin ilman kavereita tyhjän päälle, ei haittaa yhtään. Ilman kavereita tulen hyvin toimeen. Työkavereista saan töissä sosiaalisen kiintiön täyteen. Ja perheestä.
Vaihda numero ja älä ota enää yhteyttä.
Jos pidät niistä ihmisistä niin miksi pitää laittaa välit poikki. Voi vaan sanoa ettei jaksa. Kai aikuiset ihmiset ymmärtää ruuhkavuodet ja väsymyksen? Itse lopetin yhteydenpidon kavereihin vaikeina aikoina ja nyt kun jaksaisi ehkä taas, ei heitä ole. Olisi kannattanut kommunikoida.
Vierailija kirjoitti:
Jos pidät niistä ihmisistä niin miksi pitää laittaa välit poikki. Voi vaan sanoa ettei jaksa. Kai aikuiset ihmiset ymmärtää ruuhkavuodet ja väsymyksen? Itse lopetin yhteydenpidon kavereihin vaikeina aikoina ja nyt kun jaksaisi ehkä taas, ei heitä ole. Olisi kannattanut kommunikoida.
Siis ovat hengissä mutta ei yhteydessä.
Vierailija kirjoitti:
Olen halunnut ja päässyt.
Miten?
Sitten jossain vaiheessa ihmettelet kun olet täysin yksin.
Yst.terv.nimim. "Kokemusta omaava"
Nikotiinipussit äänestä kanssalainen. Joo turhia noi muut ihmiset työ perhe suku koulu jne, etsi omankaltaisiasi ihmisiä harrasteiden parista.
Musta tulee ihmisten seurassa sellanen kivakiva-kälättäjä ja menen lupaamaan kaikenlaista, sitten kotona lysähdän sohvalle ja kelaan että mitä hittoa tuli taas selitettyä...
Tänäänkin menin kertomaan tuttavalle alustavista kesäsuunnitelmista ja nyt hänkin haluaa osallistua/tulla mukaan. Puuh. Oppisinpa sulkemaan suuni.
Vierailija kirjoitti:
Sitten jossain vaiheessa ihmettelet kun olet täysin yksin.
Yst.terv.nimim. "Kokemusta omaava"
Jonain päivänä huomaat, että kukaan ei soita sulle. Eikä sinulla ole ketään, joka voisi auttaa, jos sinulla on onglema. Eikä kukaan tulisi katsomaan sua sairaalaan.
Minäkin viihdyn hyvin yksin. Mutta minulla ei ole kavereita, ei miestäkään. Ja ei sekään kivaa ole pidemmän päälle. Kun ei ikinä ole sitä seuraa. Jos johonkin haluaa mennä, on mentävä yksin. Nykyään ei enää edes innosta lähteä mihinkään. Matkoilla voisin kyllä käydä, mutta olen opiskelija eli ei oikein rahaa. Koulussakin muut kyselee kyllä toisiaan vaikka mihin, mutta minua ei ole kysytty kertaakaan. Paitsi niihin koko luokan juttuihin ja niissä olen käynytkin. Ja tulen kyllä toimeen kaikkien kanssa, mutta kukaan ei sen kummemmin halua tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen halunnut ja päässyt.
Miten?
Ghostaamalla ja blockaamalla.
Vastasit jo itse: kaksi viimeistä virkettä.