Onnellinen elämä. Miksi pakollista?

Ystäväni vaimo kysyi minulta illanistujaisten lomassa, että koska olen ollut viimeksi onnellinen tai iloinen elämässäni. Tästä seurasi sitten pidempi pohdiskelu ja tenttaaminen koska en osannut vastata kysymykseen. Edes mietittyäni sitä pidemmän aikaa.
Taustoja tällä. Olen eronnut 47v mies ja minulla on 3 lasta. Pikkuhiljaa viimeinenkin muuttamassa pois nurkista. Omakotitalo, autotalli ja muutama auto. Mökki löytyy ja vene rannasta. Ulkoisesti kaikki on sitä mistä kirjoitetaan otsikon Suomalainen unelma alla. Erosin jo kohta 10 vuotta sitten lasteni äidistä joka on mielestäni ihmishirviö edelleen. No nykyään en joudu olemaan hänen kanssaan enää missään tekemisissä kun lapset isoja. Harrastuksia löytyy ja koen olevani hyvin sosiaalinen.

No niin. Alkuperäiseen aiheeseen. Ystäväni vaimo tosiaan kysyi minulta koska olen ollut viimeksi iloinen tai onnellinen elämässä. Tätä pohdittuani totesin, että en muista tai olenko edes ollut koskaan onnellinen. Hän kertoi miettineensä ystäväni kanssa tätä ja sanoi huomanneensa minun olevan kuin tyhjä kuori jonka läpi ei näe ei sitten millään. Minulla on paljon ystäviä ja olen se joka järjestää kaikki tapahtumat ja grilli-illat yms. Kutsun helposti ystäviä kylään ja näen vaivaa iltojen onnistumisen suhteen. Mutta pohdiskelussa tuli ilmi, että ei nämäkään asiat tuo mitään minulle josta voisin sanoa iloitsevani. Kuulemma on ihme, että näin paljon ihmisiä tunteva ja laajan ystäväpiirin omaava henkilö voi olla täysi mysteeri ystävilleen. En jaa itsestäni mitään heille vaikka annankin paljon. Tämä oli se syy miksi minulta tätä asiaa kysyttiin. Koin, että minua syytettiin elämän hukkaan heittämisestä ja valintojani arvosteltiin. Onko onnellisuus nyt jokin pää-arvo jota ilman ei voisi elää?

Pitkä jaarittelu joo, pahoittelut siitä. Minun kysymys onkin, että mistä muut tulevat iloisiksi ja miten koette elämän olevan onnellista. Mistä se rakentuu ja miten? Ymmärrän senkin, että materia ei ole onnen tae mutta helpottaa se arkea kummasti.

M47