Miten elämässä eteenpäin?
Muutama vuosi sitten tutustuin polyamorisiin porukoihin. Rakastuin erääseen sieltä. Hän käytti minua hyväkseen ja koko elämäni meni pilalle. En tiedä miten pääsisin tästä eteenpäin. Olen pakonomaisesti etsinyt seuraa ja tutustunut sitten pahasti rikkoviin kuvioihin. En osaa olla yksin ja olen aivan lopen väsynyt elämääni. En tiedä mitä tehdä. Haluaisin kunnollisen ja terveen parisuhteen, mutta en usko kokemusteni seurauksena pystyväni sellaiseen enää koskaan. Nykyinen deittailukulttuuri ylipäätään tuntuu olevan niin pinnallista ja raakaa etten usko sieltä mitään kestävää löytäväni. Onko vaan tyydyttävä yksinäisyyteen ja siihen etten koskaan kelpaa mihinkään omien mokieni ja hyväksikäyttökokemusten seurauksena?
Kommentit (16)
Opettele viihtymään omassa seurassasi ennenkuin virittelet kuvioita muiden kanssa. Parantele haavasi ja lähde sitten vasta etsimään seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Opettele viihtymään omassa seurassasi ennenkuin virittelet kuvioita muiden kanssa. Parantele haavasi ja lähde sitten vasta etsimään seuraa.
Miten? En osaa.
Onko sinulla ketään jolle puhua asiasta? Tämä foorumi ei ole ihan kannustavin psykologi.
Jospa kokeilet olla vaikka kesän ilman deittailua. Nollaat vähän ja mietit omia tuntojasi. Kirjoitat vaikka paperille mitä haluat ja mitä et ja pysyt päätöksessäsi.
Ja kyllä, deittikulttuuri on tosi raakaa ja itsekästä minunkin mielestäni
Ja muista myös että epäonnistuneen suhteen jälkeen saa olla vihainen ja surullinen. Ota aikasi sen käsittelyyn mutta koeta olla antamatta sen hallita elämääsi
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla ketään jolle puhua asiasta? Tämä foorumi ei ole ihan kannustavin psykologi.
Jospa kokeilet olla vaikka kesän ilman deittailua. Nollaat vähän ja mietit omia tuntojasi. Kirjoitat vaikka paperille mitä haluat ja mitä et ja pysyt päätöksessäsi.
Ja kyllä, deittikulttuuri on tosi raakaa ja itsekästä minunkin mielestäni
Ei ole muita, eikä psykologeihin ole varaa, eikä mahdollisuutta. Lisäksi heidän ohjeitaan kuunneltuani menin huonot valintani tekemään. En oikein osaa luottaa heihin enää.
Tuota kirjoittamistakin olen tehnyt jo muutaman vuoden.
Ajatus yksinäisyydestä tuntuu aivan hirvittävältä. Polysekoilu on sekoittanut pääni pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Ja muista myös että epäonnistuneen suhteen jälkeen saa olla vihainen ja surullinen. Ota aikasi sen käsittelyyn mutta koeta olla antamatta sen hallita elämääsi
Yli kaksi vuotta elämästäni on mennyt sen hyväksikäyttäjän takia jo aivan kuralle. Viha ja pelot ovat jatkuvana seurana. En vaan osaa päästää irti niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele viihtymään omassa seurassasi ennenkuin virittelet kuvioita muiden kanssa. Parantele haavasi ja lähde sitten vasta etsimään seuraa.
Miten? En osaa.
Paino sanassa opettele. Elämässä on hyvä opetella monia taitoja, jotka ei tule ihan luonnostaan. Itsensä kehittäminen helpottaa elämää. Aloita vaikka siitä, että pohdit ja opettelet sitä itsekseen oloa sen sijaan, että keskityt miettimään tulevia parisuhdekuvioita.
Sä etsit nyt vaan toista ihmistä kainalosauvaksi, mutta olisi parempi opetella itse seisomaan. Vasta sen jälkeen sulla on mahdollisuus etsiä toista ihmistä terveemmältä pohjalta, jolloin suhde rakentuu terveemmin.
Josko kasvaisit aikuiseksi ja ottaisit vastuun omasta elämästäsi, etkä itkisi menneisyyden perään. Ne on tekosyitä itsesääliin. Ne meni jo. Maailmassa elämä ei useinkaan mene ilman ryppyjä. Jos haikaiset treffejä, niin hakeudu paikkoihin jossa on paljon ihmisiä. Noi deittisysteemit ei anna samaa kuvaa kuin livenä tavattu. Livenä teitä on kaksi, joiden kemiat ratkaiseen. Parin valintasi ei ole omissa käsissäsi, eikä edes sinun omassa valinnassa, vaan sinun ja vastapuolen kemiat hoitaa sen teiltä molemmilta kyselemättä. Ainut mitä sinä voit tehdä, on mahdollistaa kohtaaminen mahdolllisen kumppanin kanssa. Luonto hoitaa loput kun oikea osuu kohdalleen.
"Nykyinen deittailukulttuuri ylipäätään tuntuu olevan niin pinnallista ja raakaa etten usko sieltä mitään kestävää löytäväni."
Tämä on niin totta, tässä ihmetellyt samaa, normaali hyvä ei vaan riitä enää netti deittailussa. Parhaiten tuntuu edelleen löytävän vaihtoehtoja jos on hyvä kaveripiiri ja käy joskus jossain ulkona.
Ensimmäinen mikä kannattaisi tehdä olisi lopettaa tuo polyahdistuksessa kieriskely seksipalstalla. Täältä et löydä apua ongelmaasi, vaan pitkität vain sitä. Se että kirjoitat täällä loputtomiin näitä poly-sexpo-terapeuttijuttujasi ei auta sinua, eikä myöskään vahingoita niitä joita niin kovasti vihaat. Astu nyt ulos tuosta oravanpyörästä ja tee jotain muuta, parempaa neuvoa et täältä saa. Ja ammattiauttajiinhan sä et luota, joten tuohon maallikkovinkkiin on nyt tyydyttävä.
"Kasva aikuiseksi"-tyyppiset neuvot eivät ole sinänsä huonoja mutta onnettomalle ihmiselle pitää olla hellä ja ymmärtävä.
Niissä ei myöskään ole selkeitä askelia siitä mitä pitää tehdä saavuttaakseen tasapaino, pelkkä päämäärä. Kuten todettua tämä on keskustelupalsta, ei asiantunteva neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen mikä kannattaisi tehdä olisi lopettaa tuo polyahdistuksessa kieriskely seksipalstalla. Täältä et löydä apua ongelmaasi, vaan pitkität vain sitä. Se että kirjoitat täällä loputtomiin näitä poly-sexpo-terapeuttijuttujasi ei auta sinua, eikä myöskään vahingoita niitä joita niin kovasti vihaat. Astu nyt ulos tuosta oravanpyörästä ja tee jotain muuta, parempaa neuvoa et täältä saa. Ja ammattiauttajiinhan sä et luota, joten tuohon maallikkovinkkiin on nyt tyydyttävä.
Mista ap on edistynyt.
Tämä viesti "Miten elämässä eteenpäin?" ei "Polyamoria tuhoaa elämän?"
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen mikä kannattaisi tehdä olisi lopettaa tuo polyahdistuksessa kieriskely seksipalstalla. Täältä et löydä apua ongelmaasi, vaan pitkität vain sitä. Se että kirjoitat täällä loputtomiin näitä poly-sexpo-terapeuttijuttujasi ei auta sinua, eikä myöskään vahingoita niitä joita niin kovasti vihaat. Astu nyt ulos tuosta oravanpyörästä ja tee jotain muuta, parempaa neuvoa et täältä saa. Ja ammattiauttajiinhan sä et luota, joten tuohon maallikkovinkkiin on nyt tyydyttävä.
En minä ketään vihaa, paitsi itseäni ja elämääni, mentyäni noihin piireihin. Jos yksikin välttyy menemästä noihin porukoihin, on tavoitteeni saavutettu. Ei tosiaankaan ole ollut kaiken menetetyn arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen mikä kannattaisi tehdä olisi lopettaa tuo polyahdistuksessa kieriskely seksipalstalla. Täältä et löydä apua ongelmaasi, vaan pitkität vain sitä. Se että kirjoitat täällä loputtomiin näitä poly-sexpo-terapeuttijuttujasi ei auta sinua, eikä myöskään vahingoita niitä joita niin kovasti vihaat. Astu nyt ulos tuosta oravanpyörästä ja tee jotain muuta, parempaa neuvoa et täältä saa. Ja ammattiauttajiinhan sä et luota, joten tuohon maallikkovinkkiin on nyt tyydyttävä.
En minä ketään vihaa, paitsi itseäni ja elämääni, mentyäni noihin piireihin. Jos yksikin välttyy menemästä noihin porukoihin, on tavoitteeni saavutettu. Ei tosiaankaan ole ollut kaiken menetetyn arvoista.
Kuinkahan moni juttujesi perusteella lähinnä kiinnostunut kyseisestä porukasta ja touhusta? Vinkki: jos viisaampien vakavat varoitukset olisivat toimiva keino, niin maailmassa ei viinaa juotaisi eikä tupakkaa poltettaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen mikä kannattaisi tehdä olisi lopettaa tuo polyahdistuksessa kieriskely seksipalstalla. Täältä et löydä apua ongelmaasi, vaan pitkität vain sitä. Se että kirjoitat täällä loputtomiin näitä poly-sexpo-terapeuttijuttujasi ei auta sinua, eikä myöskään vahingoita niitä joita niin kovasti vihaat. Astu nyt ulos tuosta oravanpyörästä ja tee jotain muuta, parempaa neuvoa et täältä saa. Ja ammattiauttajiinhan sä et luota, joten tuohon maallikkovinkkiin on nyt tyydyttävä.
En minä ketään vihaa, paitsi itseäni ja elämääni, mentyäni noihin piireihin. Jos yksikin välttyy menemästä noihin porukoihin, on tavoitteeni saavutettu. Ei tosiaankaan ole ollut kaiken menetetyn arvoista.
Kuinkahan moni juttujesi perusteella lähinnä kiinnostunut kyseisestä porukasta ja touhusta? Vinkki: jos viisaampien vakavat varoitukset olisivat toimiva keino, niin maailmassa ei viinaa juotaisi eikä tupakkaa poltettaisi.
Olen minä saanut muutaman niistä lähtemään. Sellaisia joiden kanssa ihan kasvotusten olen ollut tekemisissä. Toivon kirjoitusteni avaavan ihmisten silmiä ja toivottavasti myös asiaa propagoivien terapeuttien. Olen sexpoon ollut yhteydessä, mutta he eivät ota asiaan minkäänlaista osaa, eikä arpaa, pesevät vain kätensä, mikä ei sinänsä yllätä.
Itsesääälissä rypeminen ei ainakaan auta yhtään. Ota opiksi edellisistä, nollaa ajatukset ja lähde etsimään uutta elämääsi. Vastoinkäymiset kuuluu elämämään ja niistä mennään kohti uusia positiivisia kokemuksia,ja kohti uusia pettymyksiä.
Mitä enemmän vatvot vanhaa, kuten nämä sinun toistuvat itkuvirret sen pidempää apäkulo jatkuu.
Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee pitää edelleenkin kutinsa. Ne meni jo ja katse kohti uusia seikkailuja.