Tuleekohan loppuelämäni olemaan onnetonta?
Koen syvää epätoivoa siitä, että en ole onnellinen. Elämä on raskasta raatamista päivästä, viikosta, vuodesta toiseen. Elämässäni on tapahtunut paljon traumaattisia asioita. Tunnen että elämä on helvettiä. Olen kysellyt itseltäni kysymystä: tuleeko loppuelämäni olemaan onnetonta. En haluaisi menettää toivoani, mutta olen kyllästynyt toivomaan. En tiedä mitä tehdä, mistä aloittaa.
Kommentit (9)
Samaa mietin minäkin. Aika toivottomalle näyttää. Yksinäiselle harmaalle mistä on viety pois kaikki tärkeä. Olen epäonnistuja. Äitiyteni on murskattu, enkä ole muuta kun äiti. Eli en ole enää mitään.
Ap sinä itse sen päätät joten sikälis sun on ihan turha kysellä asiaa täältä.
Se mitä teet, se mitä ajattelet määrää se onko sulla onnetonta vai ei. Voit joko jatkaa uhriutumista tai päättää jättää tapahtumat taaksesi.
Sulla yksin on vastuu, kenenkään ulkopuolisen vastuulla sun elämän muuttaminen ei ole.
Jokp sä käsittelet menneisyytesi ja menet eteenpäin tai jatkat onnettomana olemista.
Negatiivinen ihminen ei houkuttele positiivisia ihmisiä ympärilleen vaan on energiasyöppö joka ympäriltä kaikkoaa kaikki.
Mietipä sitä. Sä olet nyt passiivinen ja odotat ulkopuolista pelastajaa. Ei se niin mene. Sun pitää ite tehdä se työ.
Aloita jo tänään tekemällä jotain mistä sulle tulee onnellinen olo.
Toivominen on passiivista, se ei auta sua eteenpäin. Tee ITSE jotain sen sijaan että märehtisit.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin minäkin. Aika toivottomalle näyttää. Yksinäiselle harmaalle mistä on viety pois kaikki tärkeä. Olen epäonnistuja. Äitiyteni on murskattu, enkä ole muuta kun äiti. Eli en ole enää mitään.[/quot
Sillä energialla jonka nyt käytät itsesi säälimiseen tekisi vaikka mitä kehittämpää.
Itse olet osasi valinnut.
Äiti on vaan yksi rooli, ei koko ihminen.
Haloo pahvi.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin minäkin. Aika toivottomalle näyttää. Yksinäiselle harmaalle mistä on viety pois kaikki tärkeä. Olen epäonnistuja. Äitiyteni on murskattu, enkä ole muuta kun äiti. Eli en ole enää mitään.
Sinulla on tai on ollut kuitenkin lapsi. - Itselläni ei ole ainoatakaan lasta vaikka olen haaveillut ja unelmoinut laps(i)en saamisesta niin kauan kuin muistan. Olen 45 vuotias. Mutta sitä virhettä en ole tehnyt, että olisinasettanut elämäni mielekkyyden ja onnen olevan riippuvainen lapsesta tai kumppansita. Jälkimmäistäkään minulla ei ole, eikä ole ollut yli vuosikymmeneen.
Ei tietenkään tule.
Elämä on onneksi täynnä hyviä asioita ja mahdollisuuksia.
t. Lapsettomaksi jäänyt, rankkoja fyysisiä sairauksia ja surullisia menetyksiä kokenut, joka on tyytyväinen mm. läheisistä, liikunnasta, taiteesta, työstä ja kauniista luonnosta
Loppuelämäsi onnellisuus riippuu nykyhetken valinnoistasi. Ala tekemään asioita, jotka vievät sinua kohti onnellisuutta.
Hakeudu työkyvyttömyyseläkkelle ja ala juomaan viinaa.
Viinaa juomalla, myös kevyitä huumeita satunnaisesti käyttämällä elämästäsi tulee mielekkäämpää ja alat nähdä asioista niiden positiivisen puolen.
Tonnin eläkkeellä pystyy saamaan riittävästi ravintoköyhää sapuskaa ja litroittain juotavaa, jota riittävästi juomalla pienikin luksus alkaa tuntumaan suorastaan taivaalliselta.
Kun olet muutaman yön asustellut muiden spugejen kanssa rappukäytävissä, yömajoissa, asemien kylmillä muovipenkeillä, paluu itsemurhayksiöösi tuntuu samalta kuin yöpyminen korkeimman laatuluokan hotelleissa.
Nautit kotisi lämmöstä, vessasta ja suihkusta, kunnes alat jälleen kokemaan ahdistusta ja masennusta, josta jo tiedät pääseväsi eroon menemällä alkoon, ostamalla halvinta hyvin päähän menevää viinaa ja hakeutumalla paikallisten tenukeppien seuraan lähimmälle steissille.
Retkesi jälkeen voit taas palata arkeesi, heräsit sitten putkasta, yömajasta tai susiruman baariruusun olohuoneesta pienten sekarotuisten lasten paljaiden jalkojen läpystykseen ja herttaisiin kysymyksiin kukas v ttu sä oikein oot?
Aloita tekemällä itsellesi hyvää, pieniä asioita joista nautit. Meditaatiota voi kokeilla myös.