Läheisen mielenterveysongelmat tuhoavat perhettämme :(

Meillä on hyvin tiivis ja läheinen perhe ja lähisuku ja olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä. Reilu vuosi, pari sitten eräällä lähipiirin jäsenistä todettiin mielenterveysongelmia, hänellä on diagnoosit ja lääkitys ja terapiat menossa. Taustalla on muutamien vuosien takainen traumaattinen tapahtuma (ei liittynyt sukuumme) mutta lisäksi väittäisin taustalla olevan myös päihdeongelma kipulääkkeistä. Mistään tähän liittyvästä ei hänen kanssaan voi keskustella ja hänestä on tullut arvaamaton, äkkipikainen ja pitkävihainen. Entinen avoin ja ihana ihminen on hävinnyt ja tilalla on eripuraa levittävä, kaikkeen tyytymätön ja kaikkia syyllistävä ihminen. Perhepiirin tapahtumat ei ole enää odotettu ja iloinen tapahtuma vaan pakkopullaa ja varpaillaan oloa ettei kukaan vaan vahingossakaan sanoisi mitään mistä hän tällä kertaa suuttuu. Se suuttuminen voi tulla ihan mistä tahansa, vääränlaisesta ruokatajoilusta lähtien. Lisäksi hän on hurahtanut viime aikoina kaikkiin tarjolla oleviin salaliiittoteorioihin ja loukkaantuu jos hänen kanssa ei olla samaa mieltä. Olemme kuitenkin koko suku kuluneet vuodet olleet tiiviisti hänen tukenaan niin ajallisesti, henkisesti kuin taloudellisestikin. Käymme tekemässä kotitöitä, olemme olkapäinä kuuntelemassa, hoidamme lapsia, eräs sukulainen on lainan takaajana, ihan siis laidasta laitaan on apua saanut. Viimeiset vuodet kaikki suvun asiat ovat pyörineet hänen ja hänen hyvinvointinsa ympärillä. Se jo itsessään on raskasta mutta ymmärrettävää hänen tilanteessaan. Kaikkein raskainta kuitenkin on viime aikojen välien rikkominen joka suuntaan. Milloin välit menee perheeseen tai sukulaiseen, milloin ystäviin. Vanhasta ystäväpiiristä ei oikeastaan ole jäljellä kuin 1-2 henkilöä ja läheinen pyörii nykyään tosi epämääräisessä seurassa. Vanhempia syytetään narsisteiksi jotka ovat tuhonneet hänen elämänsä, sisaruksia välinpitämättömiksi itsensäajattelijoiksi, muuta lähipiiriä kaikesta narismista mielentervyesongelmiin. Kuitenkin hän on saanut enemmän apua ja tukea kaikin tavoin kuin sisaruksensa yhteensä! Nämä vanhemmat ja sisarukset ovat tehneet kaikkensa auttaakseen läheistään, jättäneet omat juttunsa sivuun ollakseen avuksi. Jos suvun tapaaminen tapahtuu siten ettei kyseinen läheinen ole päässyt paikalle, on tapahtumassa entisenlainen, lämmin tunnelma ja läheisyys. Huomaan ikävästi omalla kohdallani jo suunnittelevani seuraavaa juhlaa sellaiselle päivälle jolloin tiedän ettei hän pääsisi paikalle. Sitten iskee huono omatunto, läheinenhän on sairas eikä voi itselleen mitään. Kaipaan vain niin entistä läheisyyttä suvun ja lähipiirin kesken! Toki haluaisin hänetkin siihen mukaan ja hänen lastensa tilanne huolettaa meitä kaikkia. En tiedä mitä tällä purkauksella haen, ehkä jos joku voisi sanoa että tilanne vielä helpottaa ja hän tulee voimaan jossain kohtaa paremmin. Kaikesta vertaistuesta ja lehtijutuista kun tulee sellainen kuva ettei hoidot ja terapiat tunnu juurikaan auttavan :(