Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kauanko uskaltaa seurata?
Uupunut
26.05.2023 |
Eli, itselläni todella kuormittava elämäntilanne meneillään. Ahdistaa, paniikkia, unettomuutta, itkuisuutta. Periksi en haluaisi antaa, mutta kauanko näitä oireita uskaltaa seurata? En pysty keskittymään mihinkään, olo todella levoton jatkuvasti. Nuorempana olin psykoosissa, nyt pelottaakin, jos se paukahtaa uudelleen päälle. Töissä käyn, saahan siinä ajatuksia vähän muualle. Mutta sinne lähtemisen ajatuskin ahdistaa, vaikka vilpittömästi pidän työstäni. Ja siellä myös välillä vessassa käytävä itkemässä.
Ja joo, nyt kun itse luen kirjoittamaani, pitäisi varmaan varata jo aikaa jonnekkin. Ainakin muille näin neuvoisin samoilla oireilla. Mistä tunnistan, milloin mennään rajoille, mistä ei enää pienellä levolla selviä..?
Kommentit (24)
Ykkönen jatkaa: siis mikä sinun elämäntilanteessasi nyt kuormittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millainen oli slloin nuorempana se psykoosi ja miten jouduit siihen? Mikä sen aiheutti?tuntuuko nyt samalta? Sinuna varaisin lääkärille ajan ja hakisin lääkkeitä ahdistukseen ja pyrkisin korjaamaan ahdistuksen syitä (mikä sinua nyt kuormittaa?)
Teininä huonot kotiolot purkautuvat ilmeisesti sairastumalla. Helpotti, kun muutin pois ja kävin terapiassa. En muista enää miltä se tuntui, muistan vain harhat ja mielen omat kimurantit ajatukset. Tämän hetken kuormitus johtuu elämäntilanteesta, jonka uskon helpottavan parin viikon päästä. Tai ainakin muuttaa silloin muotoaan. Siihen yritän jaksaa, mutta yritän myös herkällä korvalla seurata itseäni, ettei menisi yli. Täydestä loppuunpalamisesta on pitkä toipuminen ja siihen en missään nimessä halua päätyä.
Voi miten ikävää. Mitä jos antaisit luvan itsellesi olla jaksamatta ja lähtisit pois siitä tilanteesta? Vaikea toki tietämättä tilannetta näin sanoa, mut jos kyseessä on vaikka ero puolisosta ja toinen muuttaa pois parin vkon päästä, niin ei siellä oman mielenterveyden kustannuksella tarvitse pakolla kärvistellä kahta viikkoa. Vaihtoehtoja on aina, kun vain niin päättää.
Hae lääkkeitä lääkäristä ja puhu jonkun luotettavan ihmisen kanssa. Jos sinulla ei ole sellaista, kirjoita vaikka tänne et ole yksin!
T. Ykkönen
Vierailija kirjoitti:
Voi miten ikävää. Mitä jos antaisit luvan itsellesi olla jaksamatta ja lähtisit pois siitä tilanteesta? Vaikea toki tietämättä tilannetta näin sanoa, mut jos kyseessä on vaikka ero puolisosta ja toinen muuttaa pois parin vkon päästä, niin ei siellä oman mielenterveyden kustannuksella tarvitse pakolla kärvistellä kahta viikkoa. Vaihtoehtoja on aina, kun vain niin päättää.
Hae lääkkeitä lääkäristä ja puhu jonkun luotettavan ihmisen kanssa. Jos sinulla ei ole sellaista, kirjoita vaikka tänne et ole yksin!T. Ykkönen
Ero juurikin on meneillään pitkästä suhteesta. Itse olen se, joka lähtee. Vuorotyön päälle yritän joka päivä saada jotain pakattua ja siivottua kaappeja. Eikä hirveästi ex-puolison lisäksi ole ihmisiä, kenelle puhua. Ja hänelle toki ei enää tässä tilanteessa.
No onpa ikävää että arvasin oikein :(. Ehkä se tuli mieleeni kun olen itse kärvistellyt jo pidempään samantyyppisessä tilanteessa, vaikka ei tässä olla vielä toimeen ryhdytty eron suhteen. Mutta olen itsekin itkeskellyt kesken työpäivienja ollut ahdistunut. Minä sain hieman apua kun aloin käydä viikottaisessa terapiassa, onnistuin löytämään terapeutin jolle pääsin kohtuuajassa ja syntyi hyvä terapiasuhde. Itse maksan, kalliiksi tulee. Mutta niin tulisi totaaliromahduskin.
Mkä teidät saa eroamaan? Ehkä kertominen helpottaa?
Ykkönen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onpa ikävää että arvasin oikein :(. Ehkä se tuli mieleeni kun olen itse kärvistellyt jo pidempään samantyyppisessä tilanteessa, vaikka ei tässä olla vielä toimeen ryhdytty eron suhteen. Mutta olen itsekin itkeskellyt kesken työpäivienja ollut ahdistunut. Minä sain hieman apua kun aloin käydä viikottaisessa terapiassa, onnistuin löytämään terapeutin jolle pääsin kohtuuajassa ja syntyi hyvä terapiasuhde. Itse maksan, kalliiksi tulee. Mutta niin tulisi totaaliromahduskin.
Mkä teidät saa eroamaan? Ehkä kertominen helpottaa?Ykkönen
Siinä monta tekijää. Pettäminen viimeisin, josta en pääse yli ja siis lähden. Toki en täysin puolisoa siitä syytä, on meidän suhde ollut jo pidemmän aikaa niin jäinen. Että sen kyllä ymmärrän tavallaan. Ois vaan voinut jättää ensin, mutta tällä mennään.
No voi kurja, ymmärrän hyvin tunteesi. Paremmat ajat koittavat pian, usko siihen. Pian helpottaa, kun pääset omaan rauhaan ja rakentamaan elämääsi uudelleen.
Mikä eroamisessa ahdistaa sinua eniten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nosto
Rakas Uupunut, haluaisin kovasti kuulla miten sinulla menee ja kuinka voit, vaikka ymmärrän ettei sulla ole aikaa täällä palstalla nyt roikkua.
Kirjoituksesi kosketti minua ja olen huolissani tilanteestasi.
Voimia toivotellen,
Ykkönen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosi sitten samantyyppisessä tilanteessa olleena (pitkä avoliitto päättyi eroon, jouduin asumaan muutamia viikkoja eksällä) Se pahin paniikki ja ahdistusvaihe kesti joku 5 päivää ja sitten alkoi helpottamaan tai pystyin ainakin tavallaan sulkemaan kaiken pois ja keskityin kotona ollessa pelkästään pakkaamaan. Hain tuossa alkuvaiheessa apua terveyskeskusesta mutta suhtautuminen oli todella nuivaa kun kerroin syyn, apua en saanut, en edes mitään väliaikaista nukahtamislääkettä vaikka olisin sitä todella tarvinnut.
Muuton jälkeen meni ihan ok jonkun aikaa kun oli niin paljon käytännön asioita hoidettavana. Ahdistus ja paniikki palasi jossain kohtaa muutaman kuukauden kuluttua kun tajusin oikeasti olevani yksin. Silloin itkeskelin ja panikoin taas pari viikkoa, kunnes meni uudestaan ohi.
Vierailija kirjoitti:
Nosto
Rakas Uupunut, haluaisin kovasti kuulla miten sinulla menee ja kuinka voit, vaikka ymmärrän ettei sulla ole aikaa täällä palstalla nyt roikkua.
Kirjoituksesi kosketti minua ja olen huolissani tilanteestasi.Voimia toivotellen,
Ykkönen
Eilen itkien menin töihin, töissä itkin työkaverille. Ahdistaa ja rintaa puristaa. Niin kauan kun pysyn aktiivisena, enkä anna aikaa itselleni ajatella, pärjään vielä suhteellisen ok. Toki taustalla jatkuvasti ahdistus. Paniikkikohtaus iskee heti päälle, jos tarkemmin pysähdyn miettimään asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso youtubesta Salme Blomster - sisäinen eheytyminen
Hyvä että työ vie ainakin jossain määrin ajatukset muualle, ja voit jutella työkavereidesi kanssa. Uni on kyllä saatava kuntoon. Onko sinulla mahdollisuus käyttää työterveyshuoltoa? Jos saisit sieltä pienen reseptin ketiapiiniin? Illalla otettuna toimii sekä uni- että ahdistuslääkkeenä pienehköllä annoksella. Tai mittazapiini voisi myös käydä. Tilanne on akuutti, ja jos oletettavasti helpottaa muutaman viikon kuluttua, luulisin että näillä selviät eteenpäin. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että työ vie ainakin jossain määrin ajatukset muualle, ja voit jutella työkavereidesi kanssa. Uni on kyllä saatava kuntoon. Onko sinulla mahdollisuus käyttää työterveyshuoltoa? Jos saisit sieltä pienen reseptin ketiapiiniin? Illalla otettuna toimii sekä uni- että ahdistuslääkkeenä pienehköllä annoksella. Tai mittazapiini voisi myös käydä. Tilanne on akuutti, ja jos oletettavasti helpottaa muutaman viikon kuluttua, luulisin että näillä selviät eteenpäin. Tsemppiä!
Siis mirtazapiini
Nosto
Aapee, ykkönen täällä. Hyvä että sait työkaverille avauduttua, se on tärkeää ettet koe jääväsi yksin. Kirjoita toki tuntojasi tänne, se on turvallista näin anonyyminä ja kenties kirjoittaminen auttaa jäsentämään asioita omassa päässä? Kerro minulle vielä mikä sua tilanteessasi eniten ahdistaa? Mitä pelkäät?
Ykkönen
Nosto, aapeelle tästä luettavaa
https://blogit.terve.fi/stressitohtori/mielen-keinoja-stressin-vahentam…
ykkönen
Vierailija kirjoitti:
Nosto
Aapee, ykkönen täällä. Hyvä että sait työkaverille avauduttua, se on tärkeää ettet koe jääväsi yksin. Kirjoita toki tuntojasi tänne, se on turvallista näin anonyyminä ja kenties kirjoittaminen auttaa jäsentämään asioita omassa päässä? Kerro minulle vielä mikä sua tilanteessasi eniten ahdistaa? Mitä pelkäät?
Ykkönen
Nyt tuntuu, että sydänkohtaus iskee. Rintaa puristaa, vatsaan sattuu ja todella paha olo. Iltavuoro kutsuu, se ahdistaa. Kesäkuuta katsottiin ex-puolison kanssa, kummalla lapset milloinkin ja otti koville. Niin paljon, etten osaa sitä kertoa. Nytkin kyyneleet valuu. Päässä jyskyttää pakkaamattomat asiat, ensi vkl meinasin olla uudella asunnolla. Monta nurkkaa vielä käymättä ja töitä miltei joka päivä.
Kuule, soita työterveyteen ja pyydä pikaista audienssia, sinun täytyy päästä nyt sairauslomalle. Lupaatko tehdä tämän? Nyt pitää saada levätä hieman.
Halaus,
Terveisin Ykkönen
Jotenkin tosi hankala antaa periksi ja jäädä pois töistä. Ois vielä kaks päivää ja sit yks vapaa ja sit loppuviikko töitä. En tiiä. Kaikki on niin hankalaa.
Alue: Aihe vapaa
Millainen oli slloin nuorempana se psykoosi ja miten jouduit siihen? Mikä sen aiheutti?tuntuuko nyt samalta? Sinuna varaisin lääkärille ajan ja hakisin lääkkeitä ahdistukseen ja pyrkisin korjaamaan ahdistuksen syitä (mikä sinua nyt kuormittaa?)