Kauanko uskaltaa seurata?
Eli, itselläni todella kuormittava elämäntilanne meneillään. Ahdistaa, paniikkia, unettomuutta, itkuisuutta. Periksi en haluaisi antaa, mutta kauanko näitä oireita uskaltaa seurata? En pysty keskittymään mihinkään, olo todella levoton jatkuvasti. Nuorempana olin psykoosissa, nyt pelottaakin, jos se paukahtaa uudelleen päälle. Töissä käyn, saahan siinä ajatuksia vähän muualle. Mutta sinne lähtemisen ajatuskin ahdistaa, vaikka vilpittömästi pidän työstäni. Ja siellä myös välillä vessassa käytävä itkemässä.
Ja joo, nyt kun itse luen kirjoittamaani, pitäisi varmaan varata jo aikaa jonnekkin. Ainakin muille näin neuvoisin samoilla oireilla. Mistä tunnistan, milloin mennään rajoille, mistä ei enää pienellä levolla selviä..?
Kommentit (24)
Nosto, ykkönen täällä inttää: nyt jos koskaan sinä tarvitset sen sairausloman. Usko minua. Ei työpaikka siihen kaadu eikä sinulta työpaikka mene, jos käyt lääkärin juttusilla. Hänhän sen päätöksen sairauslomasta tekee, et sinä.
Itse tein sen virheen, että yritin vain puskea eteenpäin, vaikka voimat alkoivat olla lopussa. Yksi kaunis päivä sitten huomasin, että tämä homma pysähtyy nyt tähän...eikä se siis ollut mikään oma valinta. 6 kk sairauslomaa ja sen jälkeenkin vielä toipumista.
Ap, teet nyt itsellesi vain turhaan hallaa. On ok pysähtyä ja levähtää. Hae sairauslomaa. Tilanne ei itsestään parane.
Vierailija kirjoitti:
Itse tein sen virheen, että yritin vain puskea eteenpäin, vaikka voimat alkoivat olla lopussa. Yksi kaunis päivä sitten huomasin, että tämä homma pysähtyy nyt tähän...eikä se siis ollut mikään oma valinta. 6 kk sairauslomaa ja sen jälkeenkin vielä toipumista.
Ap, teet nyt itsellesi vain turhaan hallaa. On ok pysähtyä ja levähtää. Hae sairauslomaa. Tilanne ei itsestään parane.
Mitä sitten tapahtui? Kuinka syvälle menit ja miten se oireili? Yritän tän viikon jaksaa, tässä on vaikka mitä menoa töiden päälle. Ens viikolla jään saikulle, jos ei oo helpottanut. Lupaan.
-