kolmas lapsi, kun jo kaksi koululaista

osansa asiassa...eli yövalvomiset ei sittenkään ole niin paha juttu. Ja toinen asia...mulla on ekaluokkalainen ja uhmaikäinen lapsi tällä hetkellä, ja kyllä mun mielestä ekaluokkalainen on hankalampi tapaus;) Meilläkin on kolmas haaveissa mutta meillähän vauva-ajoista ei ole vielä noin pitkää aikaa kuin ap:lla!

Hanki se sisarus nyt sillekin sitten. Hieman saattaa kuopus olla kateellinen isompien läheiselle sisarussuhteelle...

Hanki se sisarus nyt sillekin sitten. Hieman saattaa kuopus olla kateellinen isompien läheiselle sisarussuhteelle...

Terveisin neljästä lapsesta haaveileva jolla ei lapsia eikä miestä.

Hanki se sisarus nyt sillekin sitten. Hieman saattaa kuopus olla kateellinen isompien läheiselle sisarussuhteelle...

Tällä logiikalla kaikkien kellä on yksi lapsi, pitäisi hankkia vähintään toinenkin.

Meillä kaksi alakoululaista ja nyt vuoden vanha taapero.

+Isommista lapsista on paljon apua pikkuaskareissa, ovat myös todella ylpeitä pikkusisaruksesta ja innolla odottavat hänen kasvamistaan!

+Muistan jopa tämän kolmannen vauva-ajan kokonaisuudessaan (toisen lapsen kohdalla vauva-aika on pelkkää sumua..)

+Kun isommat ovat koulussa, on aikaa olla vauvan kanssa.

Ei tule nyt mitään negatiivista mieleeni... :) Tuumasta toimeen vain!

Ja vauva tulossa.



Ei me ajateltu asiaa järjellä ja listojen kansa vaan tunteellaja sydämellä.

Ja voin sanoa, että tämän kolmannen vauvan kanssa on paaaljon helpompaa kuin kahden edellisen! Tosin vauva on "helppo", mutta niin oli keskimmäinenkin ja silti olin hänen kanssaan aivan rätti. Esikoinenkin oli silloin vielä niin pieni.



Tässä kuviossa on paljonkin plussia:

- Kolmas lapsi menee rutiinilla ja vauva-ajasta osaa nauttia ihan eri tavalla kuin ennen, kun ei ole enää muita täysin hoidettavia lapsia

- Isommat eivät enää koe vauvaa kilpailijana, eli mustasukkaisuutta ei ole

- Isommat ovat innokkaita vauvan hoitajia ja leikittäjiä: heistä on aikuisille apua ja vauvalle seuraa. Lisäksi he nauttivat vauvasta ja ovat polleana, kun saavat kantaa vähän vastuuta.

- Minusta on mukavaa olla kotona, kun isommat tulevat koulusta



Miinuksena sanoisin sen, että koska meille ei luultavasti tule enää neljättä, pienin saattaa olla jatkossa kotona vähän yksinäinen (aika näyttää). Lisäksi tunnen äitipiireissä olevani vähän ulkopuolien, kun kaikilla muilla on vain isoja tai vain pieniä lapsia. Mutta eipä tuo menoa haittaa.



Ehdottomasti plussan puolelle tämä jää kokonaisuutena! :)

mutta kyllä minusta on vastuullista miettiä, miten uusi perheenjäsen meidän elämään vaikuttaisi. Nämä hyvät esimerkit saattavat kallistaa vaakaa siihen suuntaan, että kierukka saa lähteä... Mies varsinkin on vielä kahden vaiheilla, ja hänen taivuttelunsa asiaan kuin asiaan onnistuu yleensä parhaiten järkiperusteilla.

on nelos- ja kakkosluokkalainen ja eskari. Ja kohta vuoden täyttävä kuopus. Yksi lapsi liikaa, eikä koulussa ap:n määreisiin :)



Kolmosen ja nelosen ikäeroksi tuli 6 vuotta. Minua etukäteen jännitti, että kuinka jaksan taas yöheräilyt ja muutenkin aloitan taas alusta, kun iosmmat on jo niin omatoimisia.



Plussia:

-vauvan kanssa omaa aikaa, kun muut eskarissa ja koulussa

-vähän kun esikoisen kanssa, voin nukkua vauvan kanssa aamupäiväunet

-ihana vauva, josta tykkää koko perhe

-isommat lapset voivat auttaa, esim. voi käydä suihkussa ja isommat katsovat vauvaa jne.



Miinuksia:

-aamulla on herättävä aikaisin, kun joku on laitettava aina kahdeksaksi koulutielle

-muistettavaa paljon, kenelle jumppavaatteet ja kenellä koe jne.

-kiva olla kotona, kun koululaiset tulevat

-pysyy hyvin perillä lasten kaveri- ja kouluasioissa kun on kotona

-kotona joskus tylsää ja hiljaista vain vauvan kanssa kahdestaan (onneksi aika ohimenevä vaihe päivässä)

-uudet äitipiirit puistoissa eli edellisen lapsen jälkeen kun on palannut työelämään, ei enää tunne seudun äitejä ja toisaalta taas koen, että en jaksa heihin tutustuakaan, koska he ovat niin eri elämänvaiheessa eli heillä joku parivuotias ja vauva, eli aika yksinäistä joskus

-toisaalta taas omat kuviot, koululaisten menot ja välipalat jne omat aikataulut pitävät työntäyteisinä, ei kaipaakaan sitä seuraa niin kovasti



Plussat on paljon suuremoia kuin miinukset. Ja sen lapsen synnytttyä osaa taas kaikki hoitojutut yms. vanhasta muistista ja valvominenkin on sujunut:)

miehellä oli vauvakuume ja sai sitten tartutettua minuunkin. olettaisin olevan aika paljon helpompaa nyt, kun toiset lapset jo isompia ja omatoimisempia. saa vähän apua arjessakin.

Että arki rullaisi helpommin kuin aikanaan kahden ihan pienen kanssa. Mutta uusintakierros vauva-aikojen rikkonaisista öistä, uhmakausista ja aikanaan päiväkotiin kuskaamisista arveluttaa.



Muttakun vauvat on niin ihania!! Ja vielä olisi sylissä tilaa yhdelle...