Vaikea päästää ystävyydestä irti
Entisen ystäväni tytär alkoi olla ilkeä lapselleni. Lapset tulivat hyvin toimeen koko alakoulun, olivat bestikset ja vietettiin perheinäkin aikaa.
Yläkoulun lapset aloittivat eri kouluissa ja entisen ystäväni tytär ei pelkästään jättänyt lastani, entistä bestistä, vaan alkoi olka ilkeä. Löysi ns. parempia ja coolimpia kavereita eikä enää esim kaupungilla tervehtinyt lastani.
Tyttäreni on löytänyt uusia kavereita. Ei ehkä yhtä cooleja, mutta hyviä kavereita kuitenkin. Minä ja ex ystäväni emme myöskään pidä tämän jälkeen yhteyttä. Ennen kävimme kävelyillä, teimme viikonloppureissuja jne. Nyt yhteydenpito on olematonta. Tervehdimme, jos törmäämme mutta se on ainoa. Suren tätä ystävyyden menetystä sekä tyttäreni että omasta puolestani. Ikävää miten bestis kääntää selkänsä ja olin työ äidinkin luullut ystäväkseni. Ehkä he olivat meille tärkeämpiä, kuin me heille.
Kommentit (5)
Ehkä heitäkin harmittaa ystävyyden päättyminen mutta elämä vie ja ihmissuhteet muuttuu.
Minullakin on useampi (ex-)kaveri, joiden kanssa en ole enää missään tekemisissä, vaikka vielä kuusi tai seitsemän vuotta sitten oltiin yhteyksissä ja tekemisissä paljon. Minun, tai meidän, tapauksessa ei ollut mielestäni mitään sen ihmeempää. Yhteydenpito vain alkoi syystä tai toisesta hiipumaan ja lopulta loppui kokonaan.
Niin. Yleensä ei saa mitään selitystä, jos se toinen ei uskalla sanoa mikä on syy. Vai kiire.
Syynä tässä tuon toisen tytön ilkeily ja selän kääntäminen. Ei juurikaan tunnu luonnolliselta pitää yhteyttä henkilöön, joka hyväksyy tyttärensä ilkeilyn.
Se että tyttöjen ystävyys hiipui on asia sinänsä, mutta miksi sen lisäksi tarvitsee olla ilkeä, jättää moikkaamatta, keksiä olemattomia juoruja toisesta jne
Kohtalotovereita ?