Muuttaessa on pelottavaa kun ei ikinä tiedä millaista porukkaa naapuristossa asuu. Itsellä on kokemuksia mm. karkkipapeita postiluukusta työntävistä lapsista jotka vaan lällätteli kun sanoin että vauvani voi tukehtua (ei väliovea)

Muuttamalla hyvälle alueelle sitä todennäköisemmin on vähemmän ongelmakäyttäytymistä naapuristossa. Mieluummin pieni asunto hyvältä alueelta kuin suurempi asunto huonolta alueelta.

Täytyy käydä ennen muuttoa tutustumaan asuinalueeseen.

Onneksi vain karkkipaperita. Näin keväisin lapset löytää kyykäärmeitä. Niitä on kuulemma kiva työntää postiluukusta asuntoihin tai laittaa postilaatiikkoon. Tiktok-viedoissa joku kehotti niin tekemään ja videoimaan tuloksen kun asukkaat havaitsee kutsumattoman vieraan sisällä.

Vanhempia alkaa kiinnostaa, kun jokaisesta karkkipaperista seuraa kusipelti. Meillä naapurin lapset kävivät soittelemassa ovikelloa kiusallaan ja vanhempia ei kiinnostanut niin aloin tekemään samaa, kun isäntäväki oli nukkumassa. Soittelu loppui hyvin pian.

Mun vanhemmat osti omistusasunnon uudesta talosta kaupungin keskustasta. Millään pikkurahalla siitä ei asuntoa saa. No,suoraan alapuolella asuva nainen kuuntelee viinipäissään Dingoa täysillä. Joka viikonloppu. Noin viisikymppinen psyk.sairaanhoitaja tämä Dingo fani.

Kun käy tutustumassa tulevaan asuntoon niin rappu voi olla hiljainen kuin hautaholvi ja ikäviä ylläreitä seuraa muuton jälkeen. Omia kokemuksia eri asunnoista (kerrostaloja ja yksi luhtitalo):

- Suoraan yläpuolella asuva ulkomaalainen mies huudatti oman kielensä vinkupoppia niin että minulla tavarat tärisi hyllyssä 

- Seinän takana asunut pariskunta omisti koiran joka yksin ollessaan ulvoi tauotta

-Koko talohtiön lapset piti rappuja leikkikenttänään, hupiajeli hissillä  möykäten täyttä kurkkua ja potkien hissin seiniä sekä  soitteli ovikelloja

- Seinän takana asunut nainen valtasi koko tasanteen (luhtitalon toinen kerros) , toi siihen aurinkotuolia ja pöytää ja mattoa niin että osa kamoista oli oveni edessä. Istui myös portailla sivuttain, jalat suorina polttamassa tupakkaa ja juomassa kahvia tukkien näin tieni. Kerran potkaisin "vahingossa" teräväkärkisellä nilkkurilla polveen. En voinut pitää vessani ikkunaa auki kun tupakansavu leijaili sisään.

- Pari kerrosta alempana asunut kehitysv""nen mies ihastui minuun, kurkki postiluukusta ja  rävelsi muniaan kun päädyimme samaan hissiin

Onneksi nyt kuusikymppisenä asun viimein omakotitalossa ja vielä  keskellä metsää! Ainoat naapurit ovat pikkulinnut ja oravat.