Lue keskustelun säännöt.
Kuinka selvitä eksistentiaalisesta kriisistä
20.05.2023 |
Otsikossa tärkein. Olen alkanut elämään päivästä päivään tunteen kanssa, ettei elämässäni ole mitään tarkoitusta. Mietin toistuvasti, miksi olen olemassa. Kuinka päästä eroon tällaisista ajatuksista tai edes oppia elämään niiden kanssa?
Kommentit (10)
Lopeta ajatteleminen ja mene johonkin fyysiseen duuniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotat että tulee oikeita ongelmia, selviytymisvaisto kicks in.
Aika auttaa eksistenssin sen kuluessa myös selkiytyessä.
Parempi varmaan pitää itsensä kiireisenä. Ei ehdi miettiä liikaa, koska vastauksia ei kuitenkaan tule.
Mainitsemasi asiat ovat minulle(kin) niin kovin tuttuja. Sinällään aika moni on varmasti pohtinut niitä ainakin joskus, tai silloin tällöin. Aloittajasta en tiedä, miten kauan hän on näitä samoja asioita miettinyt. Itse olen tehnyt sitä jo ainakin yli 20 vuoden ajan elämästäni. Enkä ole vieläkään löytänyt, tai saanut niihin vastauksia. Yhdellä erotuksella. Nykyisin ajattelen näitä asioita joka aamu, ja ilta. Uusi kysymyskin on tullut mukaan jo ainakin parin vuoden ajan. Että mitä h*mmetin järkeä tässä elämässä enää on? Koska sitä ei oikeasti ole. Elämä täällä muistuttaa enemmän kuin Danten helvettiä. Miksi olla täällä enää? Itse asiassa en löydä enää mitään syytä, tai järkeä olla täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No millaanhan ei lopulta ole valia? Sadan vuoden kuluttua olemme kaikki kuolleita, joten onko silla hirveasti merkitysta jos otit sen huonon duunin vastaan kun et muutakaan saanut? Tai jos teit aloitteen ihmiselle, jota ei kiinnostanutkaan? Ankealta kuulostaa, mutta tassa piilee myos vapaus. Olla valittamatta liikaa toisten mielipiteista, tai ylipaansa normeista, ja alkaa elaa vaan itselleen.
Mita juuri sina haluat elamassasi tehda? Mitka on sinun arvosi ja minka koet merkitykselliseksi? Pyri sita kohti. Naissa kriiseissa piilee aina valoisamman tulevaisuuden mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta ajatteleminen ja mene johonkin fyysiseen duuniin.
Fyysisessä duunissa vasta ehtiikin ajatella. Suosisttelisin luovaa ja ajatustyötä vaativaa työtä. Kyseiset työt on huomattavasti helpompi koeka merkitykselliseksi, kuin pelkkä äfyysinen suorittaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No millaanhan ei lopulta ole valia? Sadan vuoden kuluttua olemme kaikki kuolleita, joten onko silla hirveasti merkitysta jos otit sen huonon duunin vastaan kun et muutakaan saanut? Tai jos teit aloitteen ihmiselle, jota ei kiinnostanutkaan? Ankealta kuulostaa, mutta tassa piilee myos vapaus. Olla valittamatta liikaa toisten mielipiteista, tai ylipaansa normeista, ja alkaa elaa vaan itselleen.
Mita juuri sina haluat elamassasi tehda? Mitka on sinun arvosi ja minka koet merkitykselliseksi? Pyri sita kohti. Naissa kriiseissa piilee aina valoisamman tulevaisuuden mahdollisuus.
Juurikin tämä. Sadan vuoden päästä ei kukaan muista (joitakin poikkeustapuksia lukuunottamatta), joten siksi kannattaa keskittyä elämässä siihen mikä on itselle merkityksellistä. Silloin todennäköisesti myös kohtaa heitä joille samalla on merkitystä ja voilá, elämä muuttuu merkitykselliseksi kaikinpuolin.
Sun elämä ei ole sulle juuri nyt sellainen, kun toivoisit sen olevan. Mieti mitä muutoksia tahtoisit siihen tehdä. Älä mieti voitko tai pystytkö niitä tehdä, vaan mitä oikeasti haluat. Kun se selkenee, ala järjestellä asioita niin, että otat askeleita kohti haluamaasi. Isoja tai pieniä, pääasia, että suuntasi on selvinnyt ja matka alkanut. Täällä ollaan oppimassa. Elämää.
Katsos Putinilta mallia. Alat vaikka paskoa naapurin pihaa ja väität tämän pakottaneen sinut siihen.