Työelämästä pois

Miltä karenssi ja leikattu toimeentulotuki kuulostaa?

Itselläni on yksi tuttava, joka on loisinut koko aikuisikänsä kotona. Pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle heti täysi-ikäisenä.

Valittaa ja vinkuu, kun rahaa ei ole eikä pysty tekemään tai ostamaan mitä muut työssäkävijät pystyvät.

Tämän takia ei enää nähdä juurikaan. Olen useasti kehottanut hakemaan vaikka osa-aikatyötä, että saa hampaiden väliin muutakin kuin punalaputettuja tuotteita. Pahinta tässä on se, että hänellä on tytär, joka lähestyy täysi-ikäisyyttä koko ajan. Toivon sydämeni pohjasta, että tytär ei seuraa äitinsä jalanjälkiä.

Ihan uteliaisuudesta kirjoitti:

Miltä karenssi ja leikattu toimeentulotuki kuulostaa?

Unelmalta verraten epämiellyttävään työympäristöön.

Ihan uteliaisuudesta kirjoitti:

Miltä karenssi ja leikattu toimeentulotuki kuulostaa?

Mitä väliä sillä on enää siinä vaiheessa kun kaikki on mennyt?

Jos työelämä sairastuttaa, niin sieltä poispäästävä saikku-saikkunen oloa hieman helpottaa.

Tässä kolmatta vuotta oleskellaan lopareiden jälkeen. Menettelee kun ei siellä töissäkään pää kestä.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on yksi tuttava, joka on loisinut koko aikuisikänsä kotona. Pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle heti täysi-ikäisenä.

Valittaa ja vinkuu, kun rahaa ei ole eikä pysty tekemään tai ostamaan mitä muut työssäkävijät pystyvät.

Tämän takia ei enää nähdä juurikaan. Olen useasti kehottanut hakemaan vaikka osa-aikatyötä, että saa hampaiden väliin muutakin kuin punalaputettuja tuotteita. Pahinta tässä on se, että hänellä on tytär, joka lähestyy täysi-ikäisyyttä koko ajan. Toivon sydämeni pohjasta, että tytär ei seuraa äitinsä jalanjälkiä.

Tässä on mahdollisuus, että se vain ulkopuolisen silmin vaikuttaa tuolta. Vai onko hän sanonut, että hän on terve muttei viitsi mennä töihin?

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta kirjoitti:

Miltä karenssi ja leikattu toimeentulotuki kuulostaa?

Mitä väliä sillä on enää siinä vaiheessa kun kaikki on mennyt?

Miksi köyhät ja pienituoloiset sitten jatkuvasti valittavat rahan puutetta?

Hyppäsin pois, joskin tarkoitus on vielä joskus palata uudella tutkinnolla ihan toisenlaisiin töihin. Hyppää sinäkin, jos se on taloudellisesti mahdollista. Lepää ensin hyvin, ja ala sitten pikkuhiljaa suunnitella seuraavaa siirtoa. Elämä kantaa kyllä, jos niin vain päättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on yksi tuttava, joka on loisinut koko aikuisikänsä kotona. Pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle heti täysi-ikäisenä.

Valittaa ja vinkuu, kun rahaa ei ole eikä pysty tekemään tai ostamaan mitä muut työssäkävijät pystyvät.

Tämän takia ei enää nähdä juurikaan. Olen useasti kehottanut hakemaan vaikka osa-aikatyötä, että saa hampaiden väliin muutakin kuin punalaputettuja tuotteita. Pahinta tässä on se, että hänellä on tytär, joka lähestyy täysi-ikäisyyttä koko ajan. Toivon sydämeni pohjasta, että tytär ei seuraa äitinsä jalanjälkiä.

Tässä on mahdollisuus, että se vain ulkopuolisen silmin vaikuttaa tuolta. Vai onko hän sanonut, että hän on terve muttei viitsi mennä töihin?

Ei viitsi mennä töihin. On tottunut siihen, että elämässä ei ole aikatauluja. On pakko mennä johonkin tiettyyn aikaan jne.

Ihan uteliaisuudesta kirjoitti:

Miltä karenssi ja leikattu toimeentulotuki kuulostaa?

Ei miltään.

Saman verran jää käteen nyt töissä käydessä, koska en hae tukia palkan päälle, vaikka niitä saisinkin.

Joko olen töissä tai tuilla, mutta en molemmilla yhtä aikaa. Toistaiseksi työ on ollut helpompaa kuin tuilla olo.

Kannattaa hankkiutua työkyvyttömyyseläkkeelle sitten, niin pääsee pois työelämästä. Ei tietenkään ole nopea tie, vuosia voi mennä. Saikuttaminen uupumuksen takia kannattaa aloittaa heti, siitä se lähtee. Kaikenlaisia kokeiluja voi joutua sietämään, lyhennetty työaika esimerkiksi mutta sen kestää kun on päämäärä.

Vaikka kirjoitin hieman ironisesti niin kyllä mä tiedän ihan lähipiiristä ihmisen joka onnistui hankkiutumaan työkyvyttömyyseläkkeelle. Aluksi valitti uupumusta ja ahdistusoireilua, paniikkikohtauksia ettei pääse kotoa ulos. Sai vinkkejä sukulaiseltaan, joka on lääkäri. Tottakai hänelle määrättiin lääkkeitä. Haki ne apteekista mutta ei syönyt. Kela seuraa noita asioita kun saa sieltä sairaspäivärahaa eli lääkkeet on haettava. Lopulta sai myönteisen työkyvyttömyyseläkepäätösen, vuosia meni siihen. Peri vielä mukavasti rahaa äitinsä kuoltua eli mikäs siinä on oloneuvoksena.

Sosiaalisesti vaikea päätös, mutta yleensä kannattava. Varsinkin jos on harrastuksia, joihin tykkää käyttää aikaa

Ihan uteliaisuudesta kirjoitti:

Miltä karenssi ja leikattu toimeentulotuki kuulostaa?

Täällä yksi jolla on päällä viiden vuoden karenssi, eikä toimeentulotukea ole leikattu kertaakaan näinä kolmena vuotena. Ihan hyvältä tuntuu. :)

T. Vapaaehtoisesti työtön

Vaihda työympäristöä eli työpaikkaa. Hanki lisää pätevyyttä tai aivan erilainen koulutus. Kehitä - hae tarvittaessa apua siihen - muita elämänalueitasi vahvoiksi : harrastukset, ihmissuhteet, oma terveys ja kunto, niin työ ei paina sinua alas, vaan on vain yksi asia muiden joukossa. Työelämästä pois hyppääminen on tie syrjäytymiseen, erillisyyteen ja huonompaan taloudelliseen asemaan, ja kaikki tämä vahvistaa kierteenomaisesti itseään ja tunnetta epäviihtyvyydestä elämässä.

Ihan uteliaisuudesta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta kirjoitti:

Miltä karenssi ja leikattu toimeentulotuki kuulostaa?

Mitä väliä sillä on enää siinä vaiheessa kun kaikki on mennyt?

Miksi köyhät ja pienituoloiset sitten jatkuvasti valittavat rahan puutetta?

En tiedä, mutta minäkin valitan samaa vaikka rahaa on oikeasti paljon. Enemmänkin tileille mahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hankkiutua työkyvyttömyyseläkkeelle sitten, niin pääsee pois työelämästä. Ei tietenkään ole nopea tie, vuosia voi mennä. Saikuttaminen uupumuksen takia kannattaa aloittaa heti, siitä se lähtee. Kaikenlaisia kokeiluja voi joutua sietämään, lyhennetty työaika esimerkiksi mutta sen kestää kun on päämäärä.

Vaikka kirjoitin hieman ironisesti niin kyllä mä tiedän ihan lähipiiristä ihmisen joka onnistui hankkiutumaan työkyvyttömyyseläkkeelle. Aluksi valitti uupumusta ja ahdistusoireilua, paniikkikohtauksia ettei pääse kotoa ulos. Sai vinkkejä sukulaiseltaan, joka on lääkäri. Tottakai hänelle määrättiin lääkkeitä. Haki ne apteekista mutta ei syönyt. Kela seuraa noita asioita kun saa sieltä sairaspäivärahaa eli lääkkeet on haettava. Lopulta sai myönteisen työkyvyttömyyseläkepäätösen, vuosia meni siihen. Peri vielä mukavasti rahaa äitinsä kuoltua eli mikäs siinä on oloneuvoksena.

Jos se on noin hänellä, niin ei voi olla hyvä omatunto, joka on paras päänalunen.