Mistä pelosta olet päässyt eroon ( aikuisena) ja miten ?

Osaispa vastata tähän. Lisää vaan tulee kaikenlaisia omituisia pelkotiloja mitä enemmän ikää tulee.

Tämä kiinnostaa minuakin! Valitettavasti itse en ole löytänyt keinoa tähän..

Esiintymispelosta. Pääsin siitä eroon samalla tavalla, kuin se oli tullutkin: meniin kouluun ja jouduin esiintymään luokan edessä.

Myöntämällä itselleni että mun perusluonne ja ominaisuudet ei tule tästä muuttumaan, eli kun ne esitelmät jännitti ala-asteella niin en mä aikuisenakaan ole päässyt jännityksestä eroon. Olen ylpeä itsestäni että olen pystynyt myöntämään että tiettyihin tilanteisiin tarvitsen lääkitystä ja se on ihan ok. Toki jännitys on joissakin tilanteissa lievempää kuin aiemmin ja yleinen itsevarmuus on kehittynyt tosi paljon. Silti, tiedän että tässä ei kikkakolmoset auta vaan lääkärin resepti. On mahtavaa pystyä olemaan itselle rehellinen turhan sinnittelyn ja kärsimisen sijaan.

Ei ole ollut tarvetta päästä kaikista "peloista", koska mielestäni on järkevää pelätä vaikkapa hämähäkkejä tai vaarallista tyyppiä, normaalilla tavalla. Mutta luulen etten pelkää ukkosta ja salamointia enää, kun olen sisällä, nuorena pelkäsi että puu kaatuu sisälle kun vieressä on puita. En kuvittele että salama iskee ikkunan läpi minuun, koska se ei yleensä tee niin kaupungissa ja on ukkosenjohdattimia. Pelot voivat kertoa joskus totuuden ympäristöstä, ihmisistä tai systeemistä.

Koko nuoruuden vaivannut neulakammo hälveni tehokkaasti ensimmäisen raskauden aikana. Kärsin anemiasta ja raskausdiabeteksestä, ja säännöllisten verikokeiden lisäksi jouduin opetella käyttämään päivittäin insuliinikynää. Nykyään naurattaa ja vähän hävettääkin ajatella, että olen joskus pelännyt jotain rokotuksia.

Vierailija kirjoitti:

Koko nuoruuden vaivannut neulakammo hälveni tehokkaasti ensimmäisen raskauden aikana. Kärsin anemiasta ja raskausdiabeteksestä, ja säännöllisten verikokeiden lisäksi jouduin opetella käyttämään päivittäin insuliinikynää. Nykyään naurattaa ja vähän hävettääkin ajatella, että olen joskus pelännyt jotain rokotuksia.

Minulle taas  tuo pelko vähän tuli raskausaikana, kun kokeita oli niin paljon ja aina joutuivat kaivamaan suonia, kun oli niin vaikea saada  niitä esiin . Se oli ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko nuoruuden vaivannut neulakammo hälveni tehokkaasti ensimmäisen raskauden aikana. Kärsin anemiasta ja raskausdiabeteksestä, ja säännöllisten verikokeiden lisäksi jouduin opetella käyttämään päivittäin insuliinikynää. Nykyään naurattaa ja vähän hävettääkin ajatella, että olen joskus pelännyt jotain rokotuksia.

Minulle taas  tuo pelko vähän tuli raskausaikana, kun kokeita oli niin paljon ja aina joutuivat kaivamaan suonia, kun oli niin vaikea saada  niitä esiin . Se oli ikävää.

Ymmärrän hyvin, tuolla suonien kaivamisella se kammo minullakin joskus alkoi. Raskaana ollessa pelkäsin pyörtymistä verikokeessa, joten ilmoitin kammosta joka kerta ennen näytteen ottoa. Sen seurauksena -ja varmaan tuuriakin oli matkassa- näytteenottajat pyysivät minut aina makuulleen verikokeen ajaksi, ja olivat melkein aina tosi varovaisia ja huomaavaisia.