Työnhakuun lannistuu
Alkuviikosta katselin yhtä työpaikkaa sillä ajatuksella, että olisi varmaan ihan mielekästä hommaa. Tänään fiilis on se, että en laitakaan hakemusta, kun en kuitenkaan pääse. En kestä enää enempää pettymyksiä.
Kommentit (19)
Sama. Olen hakenut viimeisen kuukauden aikana noin 15 työpaikkaa. Koulutustani ja työkokemustani vastaavaa. En ole saanut yhtään haastattelukutsua edes. Toisaalta joistain paikoista on tullut viesti, millainen henkilö valittiin ja on kyllä ollut minua parempi. Itsellä voi johtua jo iästäkin. Mikä on outoa. Olen 48v, täynnä energiaa, lapset isoja, on työkokemusta ja koulutusta, tuorettakin. Mikä siinä on, ettei kelpaa. En minä kuuta taivaalta hae, työpaikkaa omalta alalta vain ylipäänsä, ei mitään huippuduuneja.
Muuta työtä / koulutusta työnhaun ohelle?
Vierailija kirjoitti:
Only fans yrittäjyys on ratkaisu
Ei nykysuomalaisten ruumiinmuodoilla.
Valaspalloilla on rajallinen elättäjäkunta.
Kun orpo kruunataan pääministeriksi, 100 000 työllistyy välittömästi. Heti seuraavana ma aamuna klo 7.00 ovat kaikki töissä.
Vierailija kirjoitti:
Muuta työtä / koulutusta työnhaun ohelle?
Koulutus on ainakin poissuljettu vaihtoehto.
Ap
Tiedän tunteen, se on tosi lannistavaa. Mä lähetin yli 100 hakemusta, ennenkuin pääsin edes osa-aikaisesti töihin.
Älä kummikkaan liikaa stressaa. Varmasti löydät mieleistä työtä ajan kanssa. Kesä on tulossa, niin muista nauttia siitäkin! Tsemppiä!
Itsevarmoin ajatuksin olen katsellut uutta työtä. Kun tulee kiinnostava eteen, innostun ja kohta luiskaa pitkin alas: en pääse kuitenkaan, minusta ei ole siihen. Masentavaa, sillä haluaisin tehdä jotain muuta kuin nykyistä työtäni.
Vierailija kirjoitti:
Itsevarmoin ajatuksin olen katsellut uutta työtä. Kun tulee kiinnostava eteen, innostun ja kohta luiskaa pitkin alas: en pääse kuitenkaan, minusta ei ole siihen. Masentavaa, sillä haluaisin tehdä jotain muuta kuin nykyistä työtäni.
Mulla ihan sama! Välillä jopa manifestoin itseni ko. Työtehtävään ja lopulta haaveet tulee rytinällä alas. Lopputuloksena on paha mieli ja häpeä siitä, että on kuvitellut itseståån liikoja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Only fans yrittäjyys on ratkaisu
Ei nykysuomalaisten ruumiinmuodoilla.
Valaspalloilla on rajallinen elättäjäkunta.
No laihduta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Only fans yrittäjyys on ratkaisu
Ei nykysuomalaisten ruumiinmuodoilla.
Valaspalloilla on rajallinen elättäjäkunta.
Kyllä löytyy jos uskaltaa tutkia nettiä - Kaikki ei aina liity nesteisiin ja vehkeisiin
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä olette?
T. 59v
Olen 42, mutta en mainosta ikääni hakemuksissa.
Ap
Minäkin ehdin olla melkein vuoden työttömänä, kunnes puolituttu (ei edes ystävä!) bongasi CV:ni hakemuspinosta ja pääsin töihin. Oli ihana päästä vakitöihin pikkuisen korkeammalla palkalla, etenkin kun työttömyysvuonna tuli itkettyä yöt läpeensä omaa kelpaamattomuuttaan.
Se kuinka monta kertaa kaadut, ei ratkaise, vaan se kuinka monta kertaa nouset ylös. Mutta kaatuakin saa ja se saa sattua. Tunteesi ovat normaaleja, muista se <3
Mä lannistuin myös, mutta sitten työkkäri ehdotti mulle henkilökohtaisen avustajan paikkaa. Hain sitä ja pääsin. Autan erästä mummoa 8h ja pappaa 10h viikossa. Tästä johtuen voin hakea 1 työpaikkaa kolmessa kuukaudessa. Nuo avustettavat on kivoja, joten työ ei tunnu työltä. Olen insinööri ja etsin oman alan työtä.
Älä luovuta vielä Ap. Tiedän, että työnhaku on puuduttavaa nykyään.
Ei ole tuttua. 80-luvulla oli työpaikkailmoitus lehdessä. Kävin haastattelussa. Seuraavana päivänä aloitin. Nyt tuli 40 vuotta täyteen samassa yrityksessä.
Minusta oli väärin vaatia työtöntä hakemaan neljää työpaikkaa kuukaudessa. Se ei tietenkään kuulosta paljolta, mutta se on kuitenkin jo sen verran iso määrä, että sen takia paikkoja tulee haettua ihan vaan kiintiön vuoksi, mikä johtaa työnhakijan kyynistymiseen.
Tuleeko muille tällaisia fiiliksiä?