Nuori naama ei ole niin siistiä kuin sitä luulisi

Mä oon 54-vuotias, mutta mua luullaan usein parikymppiseksi. Joku voisi kuvitella, että vitsi vau, kuinka siistiä! Mut kuten mutsi sanoo aina, että ole varovainen siitä mitä toivot...

Mun poskilla on vielä ne samat hymykuopat kuin 20-vuotiaana, ryppyjä ei näy ja oon pirteä kuin orava. Kassalla joudun melkein joka kerta kaivamaan henkkarit esiin, kun meinaan ostaa sen viinipullon perjantai-illan lohi-pastalle.

Mutta se on vasta alkua! Käyn jumpassa ja porukka luulee mua opiskelijaksi. Mun ikätoverit katsovat mua kuin kummitusta ja nuoremmat taas kutsuvat baariin ja bileisiin. Siis mä kävin festareilla viimeksi kun Cheek oli vielä kova juttu!

Ja sitten ne treffit... Ikäisteni miesten kanssa treffaileminen on kuin menis mummolaan. Ja ne nuoremmat? Ne kuvittelevat varmaan, että mä oon joku puuma, joka haluaa nuoremman miehen. Ei mua kiinnosta pelkkä ulkonäkö, haluaisin jonkun, joka ottaa mut tosissaan!

Siis mä tiedän, mä oon onnekas kun näytän nuoremmalta. Mutta se ei oo aina niin siistiä kuin luulisitte. Välillä mä vaan haluaisin olla Marja, 54-vuotias nainen, joka ei aina jaksa meikata ja jolla on joskus liikaa karvaa sääressä. On se liika toivottu?