Kuinka paljon on diagnosoimattomia nepsyjä?

Keskiverto yläkoululuokan nepsyistä noin puolella on diagnoosi. Lopuille vanhemmat eivät ole halunneet tutkimuksia.  Vasta kun tilanne muuttuu sietämättömäksi, voi huoltajien mieli muuttua.

Vaikeita tapauksia lienee paljonkin. Eivät pääse edes testeihin saakka.

Mistä sen voi tietää kun ei ole diagnosoitu :D Urpå

Vierailija kirjoitti:

Vaikeita tapauksia lienee paljonkin. Eivät pääse edes testeihin saakka.

Syrjäytyneet.

No, 70-luvulla ja 80-luvun alussa syntyneistä nepsyistävarmaan suurin osa...

Jokaiselle saadaan diagnoosi, kun oikein tutkitaan! Ei tarvitse olla mikään nepsy, kun räplätään kännykkää maanisesti, ollaan keskittymiskyvyttlmiä, ei huvita yrittää mitään oman mukavuusalueen ulkopuolelta jne. Tuntuuko tutulta?

Todennäköisesti vähemmän kuin ylidiagnosoituja.

Näitähän tulee ilmi, kun saavat lapsia, joilka diagnosoidaan nepsy-ongelmia.

Itselläni 2 vaikeammin autistista ja nyt nuorimmaisella diagnosoitu asperger teini-iässä.

70- luvun lopulla kävin perheneuvolan psykologilla(koulun alussa sopeutumisvaikeuksia) ja niissä papereissa kuvailtiin kuin oppikirjaesimerkki asperger-pojasta.

Aikuisella ovat diagnoosikriteerit aika korkeat, en tiedä, saisinko diagnoosin, jos hakeutuisin nepsy-kartoitukseen.

Assburger kirjoitti:

Näitähän tulee ilmi, kun saavat lapsia, joilka diagnosoidaan nepsy-ongelmia.

Itselläni 2 vaikeammin autistista ja nyt nuorimmaisella diagnosoitu asperger teini-iässä.

70- luvun lopulla kävin perheneuvolan psykologilla(koulun alussa sopeutumisvaikeuksia) ja niissä papereissa kuvailtiin kuin oppikirjaesimerkki asperger-pojasta.

Aikuisella ovat diagnoosikriteerit aika korkeat, en tiedä, saisinko diagnoosin, jos hakeutuisin nepsy-kartoitukseen.

Luultavasti saisit, kun sinulta löytyy tuota tutkimusdataa lapsuudesta.

Aikuiselämä yhteiskunnassa on kovaa hommaa eikä sovi ihmisille, se miksi tällaista kutsutaan taas vaihtelee aikakauden muodin mukaan. Kaikki on välillä vähän "nepsyjä". Ihmiset ovat herkkiä olentoja eivätkä voi hyvin näissä oloissa, varsinkaan kaupungissa. Feikki sosiaalisuus somessa vain pahentaa asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jokaiselle saadaan diagnoosi, kun oikein tutkitaan! Ei tarvitse olla mikään nepsy, kun räplätään kännykkää maanisesti, ollaan keskittymiskyvyttlmiä, ei huvita yrittää mitään oman mukavuusalueen ulkopuolelta jne. Tuntuuko tutulta?

Tämä vimma on tulosta julkisuudesta. Esim. Elon Muskin asperger ei oikeasti näytä haittaavan mitenkään ja  ottaen huomioon miehen taitavuuden, normaalilla perhetaustalla olisi opetellut sosiaalisia sääntöjä. Mutta kun hän nyt sattuu olemaan etuoikeutetun ja sikarikkaan perheen vesa,  niin hänen ei ole koskaan tarvinnut säännöistä välittää, koska hänelle ei tapahdu mitään. Normaali ihminen möläytellessään syrjäytyisi yhteiskunnasta.

En tunne yhtään ihmistä, joka ei löytäisi itsestään jotain nykytrendin mukaisia nepsypiirteitä. 

Paljon. Lapsillani on nepsy dg  ja lähde olen minä. Minulla on kymmeniä nepsy oireita, mutta olen väärällä diagnoosilla eläkkeellä. Lapseni on saaneet autismidiagnoosinsa murto-osalla niistä oireista ja haasteista mitä minulla on. Silloin kun jäin eläkkeelle ei autismia diagnosoitu joten lääkärit yhä yrittää minut tavatessaan arvata miksi olen niin outo eikä keskity lainkaan sairauteen josta olen tullut vastaanototlle. Ne arvaillee skitsofreniaa,bipoa, persoonallisuushäiriötä, jne. Pitäisi hakea se dg, että pääsisivät tuskistaan ja keskittyisivät taas työhönsä.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti vähemmän kuin ylidiagnosoituja.

No tämähän ei ole mitenkään mahdollista. Ensimmäiset asperger -diagnoosit on Suomessa annettu kasarin lopussa/ysärin alussa (lapsille), eli about kaikki sitä aiempien sukupolvien aspergerit on diagnosoimatta. Toki osa meistä nyt aikuisena saa diagnoosin, niinkuin itse näin päälle nelikymppisenä. Vanhempani (jolta tietysti olen tämän perinyt) ja tämän sisarukset (60 - 75 v) taas eivät varmasti ikinä sitä diagnoosia hae. 

Vierailija kirjoitti:

Jokaiselle saadaan diagnoosi, kun oikein tutkitaan! Ei tarvitse olla mikään nepsy, kun räplätään kännykkää maanisesti, ollaan keskittymiskyvyttlmiä, ei huvita yrittää mitään oman mukavuusalueen ulkopuolelta jne. Tuntuuko tutulta?

Minulla on diagnosoitu adhd eikä kuulosta tutulta. Adhd kun pitää sisällään todella paljon muutakin kuin toiminnanohjauksen puutteet. Eikä kyse ole siitä, että ei "huvita". 

Tod. näk. nepsy kirjoitti:

No, 70-luvulla ja 80-luvun alussa syntyneistä nepsyistävarmaan suurin osa...

Puhumattakaan meistä vielä vanhemmista....

Voin kertoa, että eläkeiässä sen ymmärtäminen, että elämän vaikeudet ovat johtuneet ADHD:sta on sekä kurjaa että helpottavaa...

Kyllä vika on yhteiskunnassa ja siitä miten paljon lapsilta ja ihmisiltä yleisesti vaaditaan, kohta kaikilla on joku nepsy diagnoosi ja lääkitys että ihmiset vaa pysyy riittävän tehokkaina ja tuottavina!!!!