Voiko suhde toimia kun toisen osapuolen unelma on asua kaukana naapureista keskellä metsää ja toinen taas viihtyy kerrostalossa?

Hankalaa. Siinä testataan rakkaus. Ehkä joku kompromissi. Vaikka rivitalo jostain 10 km päästä keskustasta.

Itse olen kerrostaloasuja ehdottomasti. Miesystävä asuu maalla. Näin jo kuusi vuotta ja yhteen ei muuteta. Toki lapset tahoillaan jo tehtynä.

Voi toimia. Unelmat voi myös muuttua. Yks vaihtoehto on tietenkin se, että asutaan kerrostalossa, mutta vapaa-ajan asunto keskellä metsää.

Toimii joillakin. Ei ole pakko tehdä lapsia tai jos tekee niin se kerrostalossa asuva etsii lapsille sopivamman asumismuodon ellei mahdu kerrostaloon. Lapsille kerrostalo ei ehkä paras muttei metsän keskelläkään. Joku kolmas vaihtoehto.

En ikinä suostuisi asumaan kerros- tai rivitalossa, joten kovin vakavaa suhdetta ei voisi muodostua.

Ei ole pakko asua yhdessä eikä hankkia lapsia. Silloin ainakin voi toimia oikein hyvin.

Unelma kerrostalosta? Ei ole ilmeisesti asunut.

En voisi asua ihmisen kanssa, jolle kerrostalo olisi ehdoton vaatimus. Elämä on liian lyhyt kärsittäväksi itselle sopimattomassa ympäristössä.

Eli vastaus kysymykseen on: homma ei tule onnistumaan, jos asia on molemmille tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Toimii joillakin. Ei ole pakko tehdä lapsia tai jos tekee niin se kerrostalossa asuva etsii lapsille sopivamman asumismuodon ellei mahdu kerrostaloon. Lapsille kerrostalo ei ehkä paras muttei metsän keskelläkään. Joku kolmas vaihtoehto.

Lapsena niin kerrostalossa kuin omakotitalossa asuneena sanoisin kyllä, että siinä kerrostalossa asumisessa ei ole mitään vikaa. Enemmän tykkäsin siitä kerrostalossa asumisesta kun kaverit lähempänä ja kaikki huvitukset pyöräily/kävelymatkan päässä (kaupat, kirjasto, puistot, uimaranta, urheilukentät yms).

Minulle ei onnistuisi mikään kompromissi. Haluan asua keskikaupungilla kerrostalossa, eikä minua saa lähiöihin, puhumattakaan pikkukaupungista tai maaseudusta.

Kerrostaloasunto ja mökki läheltä, jonne pääsee talvellakin.

Miksi ette voi asua kerrostalossa keskellä metsää? Molemmat voittaisivat!

Kai nyt järkikin sanoo ettei tuollainen toimi.

Mä en ymmärrä näitä "joku kompromissi" ihmisiä. Rivari 10km keskustasta ei minun silmissän ole mikään välimuoto, vaan ihan oma asumisen lajinsa. Itse asun mielellään sekä kerrostalossa että maaseudulla, mutta molemmissa on omat aivan vastakkaiset hyvät puolensa. Taajamat sen sijaan koen masentavana alueena, joilla ei ole tarjottavana mitään mitä haluaisin.

Ei toiminut meillä. Mielikuvitukseni veti ihan ylikierroksilla kun vanha talo piti ääntä . Ahdistuin kun ikkunasta näkyi vain synkkä kuusimetsä. Kukaan ei koskaan tullut yllätysvierailulle. Kaupasta piti muistaa ostaa  kerralla kaikki tai maitopurkkia sai hakea 20km päästä. En halunnut mennä poimimaan sieniä tai marjoja "kätevästi kotiovelta" ja sitten nyppiä hämähäkin seittiä niistä.

Aloin juoda, että kestin talossa yksin kun avomieheni oli töissä tehden paljon yövuoroja. Nukuin valot päällä ja tv auki viinin tuudittamana.  Lopulta erosimme ja muutin kaupunkiin. Kaikki oudot äänet kuuluu naapureista, ikkunasta näkyy  bussipysäkki ja kauppa on kadun päässä. Täällä on hyvä olla. Exäni  asuu yhä korvessa.

Ehkä olette ihmisinä muutenkin aika erilaisia, jos haluatte aivan erilaisen elinympäristön? Yleensä ihmiselle sopii hyvin kumppani, jolla on samanlaiset vapaa-ajan intressit.