Lue keskustelun säännöt.
Nepsy-nuoren äidin äitienpäivä
15.05.2023 |
Luin tuosta toisesta ketjusta, kun jotkut äidit olivat pahoittaneet mielensä, kun lapset eivät olleet muistaneet onnitella tai muutenkaan muistaneet äitiään äitienpäivänä. Vertailuksi voin kertoa, että nepsy-lapsen äitinä, en ole koskaan saanut lapseltani minkäälaista oma-aloittteista positiivista palautetta, kiitosta tai muistamisia. Joskus on tuntunut todella raskaalta tämä yksipuolinen antaminen, kun ikinä et saa minkäänlaista kiitosta. Ja jokainen jolla on erityislapsi tietää, miten moninkertaisesti jotuu heidän eteensä työtä tekemään verrattuna normilapsiin. Sellaiset asiat ei vaan kuulu oman autismin kirjolla olevan nuoren maailmaan. Joten se, ettei aikuiset lapset, jotka elävät täysillä omaa elämäänsä, satu muistamaan sinua juuri sinä tiettynä päivänä, ehkä olekaan niin ison mielensäpahoittamisen aihe.
Kommentit (24)
Mun lapsi, jolla lievä asperger onnittelee kyllä ja viime jouluna osti kalliin joululahjankin pyytämättä. Olen myös opettanut muiden huomioonottamista ja hän on oppinut tykkäämään lahjojen ostosta. Muistuttelen myös eli ihan oma-aloitteisesti en tiedä toimisiko. Ja hällä tosiaan vain lievä asperger.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman Asperger-lapseni kanssa aivan samoin. Hän on nyt 35-vuotias, eikä ole kertaakaan onnitellut syntymäpäivänä tai äitienpäivänä tai antanut joululahjaa. Toki tätäkin yritettiin lapsena opettaa, käskin lasten esimerkiksi hyvinvarustellussa lelukaupassa valita sisarukselleen minkä tahansa lahjan, josta sisarus voisi pitää. Tehtävä oli Asperger-lapselle ylivoimainen.
Ostanut lahjaa teille vai ylipäänsä? Mistä tiedät, ettei hän ole ostanut lahjaa kavereilleen tai seurustelukumppanille?
Mulle lapsi on lahja . En tarvitse tavaraa enkä muutakaan .
En muista vanhempieni syntymäpäiviä. He opettivat minulle, että minun täytyy itse järjestää synttärit, jos lapsena ne tahdoin ja niin järjestin. Minulla oli synttärit, mutta he eivät järjestäneet omia synttäreitään ja nyt en muista kuin suurin piirtein, että mihin vuodenaikaan he ovat syntyneet.
Aspergerina vaatii hyvää motivaatiota oppia joitain asioita ja vain ole kiinnostanut miettiä vanhempieni syntymäpäiviä tämän tarkemmin. Ei muidenkaan ihmisten. Muistan, että ystävälläni on syntymäpäivät elokuussa, en tarkemmin muista. Hän saattaa juhlia, mutta kutsu osuu eri päiville, joten sekään ei auta muistamaan. Menen synttäreille jos kutsutaan ja vien lahjan. Mielelläni syön kakkua siellä.
Myös aspergeri, mutta ei kovin paha
Vierailija kirjoitti:
Oman Asperger-lapseni kanssa aivan samoin. Hän on nyt 35-vuotias, eikä ole kertaakaan onnitellut syntymäpäivänä tai äitienpäivänä tai antanut joululahjaa. Toki tätäkin yritettiin lapsena opettaa, käskin lasten esimerkiksi hyvinvarustellussa lelukaupassa valita sisarukselleen minkä tahansa lahjan, josta sisarus voisi pitää. Tehtävä oli Asperger-lapselle ylivoimainen.
Lapsesi on poika, tai siis mies?
Itse olen suunnilleen samanikäinen autistinainen. Olen aina lähettänyt kortteja ja antanut lahjoja. Äitinikin on sanonut, että hänellä on kaksi lasta, joista vain toinen (eli minä) muistaa häntä. Veljelläni ei ole mitään diagnoosia, mutta hän ei muista äitiämme.
Kyllä se sukupuoli on se, joka näissä asioissa vaikuttaa, ei asperger.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se jännä juttu - varmaa teillä kasvatuksessa ollut se ongelma. Minulla on itselläni Asperger ja ADD. Muistan sekä vanhempieni että lasteni juhlapäivät, ja jokainen saa sekä juhlat että lahjat. Olen neuroottisen tarkka tuollaisesta. Ennemminkin minut unohdetaan merkkipäivänä jos joku. Kiteytettynä voisi sanoa, että jos en muista lähipiiriini kuuluvan henkilön syntymäpäivää, teen sen tahallani (en tietenkään lapsille).
Itse onnittelin ja annoin kortin. T: N18 asperger
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trolli taas vihapuhumassa nepsyistä. Yllätys.
No, itse olen mikä olen. Muistan kaikkien juhlapäivät, mutta kukaan ei minun. Se loukkaa.
Välillä voi olla noinkin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies muistutti meidän nepsy-nuorta onnittelemaan. Tuli viereen ja halasi. Mutta ei kyllä varmaan oma-alotteisesti muistaisi tai tajuaisi.
Olen miettinyt, jos kysyisin vanhempieni ja ystäväni syntymäpäiviä vielä kerran ja laittaisin ne sillä kertaa kalenteriin ylös, mutta siitä tulisi paineita muistaa aina syntymäpäivinä. Muutenkin nolottaa pyytää tietoa, kun olen jo kysynyt monta kertaa.
Jos kysyn vielä, niin kirjoitan heti kalenteriin, ettei tarvitse enää kysyä. Muuten unohdan jo kotimatkalla, joten täytyy varoa, että en kysy, jos ei ole kalenteria käsillä. Jotain tässä oppii kun vanhenee. Mietin että kun vanhemmat täyttävät täysiä vuosikymmeniä, niin se olisi hyvä muistaa kalenterin avulla. Mutta eikö olekin tyhmää, että minun täytyy käyttää näin paljon energiaa muistamiseen?
5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, jos kysyisin vanhempieni ja ystäväni syntymäpäiviä vielä kerran ja laittaisin ne sillä kertaa kalenteriin ylös, mutta siitä tulisi paineita muistaa aina syntymäpäivinä. Muutenkin nolottaa pyytää tietoa, kun olen jo kysynyt monta kertaa.
Jos kysyn vielä, niin kirjoitan heti kalenteriin, ettei tarvitse enää kysyä. Muuten unohdan jo kotimatkalla, joten täytyy varoa, että en kysy, jos ei ole kalenteria käsillä. Jotain tässä oppii kun vanhenee. Mietin että kun vanhemmat täyttävät täysiä vuosikymmeniä, niin se olisi hyvä muistaa kalenterin avulla. Mutta eikö olekin tyhmää, että minun täytyy käyttää näin paljon energiaa muistamiseen?
5.
On typerää. En ymmärrä miten aikuiset ihmiset vauhkoavat juhlapäivistä kuin lapset. Olihan se ihan hauskaa, kun kaveri täytti 31,4 vuotta ja tarjosi kaikille piirakkaa, mutta ei noita muiden ihmisten pitäisi opiskella ulkoa.
Mua niin ärsyttää, että tämän kaltainen välinpitämättömyys niputetaan kaikkien nepsyjen perusominaisuudeksi.
Varsinkin autismin kirjon naiset muistavat yleensä kaikkien sukulaisten ja kavereiden synttärit, kiitos ilmiömäisen muistin. Naisilta ei myöskään hyväksytä sellaista itsekkyyttä, mitä miehiltä. Yleensä pojille ei edes opeteta käytöstapoja ja myös monet miehet/pojat käyttävät autismia/adhd:tä tekosyynä löysäilyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi edes teet aloituksen? Luulisi tuon olevan sinulle luonnollista. Miksi repostelet asialla täällä?
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt, jos kysyisin vanhempieni ja ystäväni syntymäpäiviä vielä kerran ja laittaisin ne sillä kertaa kalenteriin ylös, mutta siitä tulisi paineita muistaa aina syntymäpäivinä. Muutenkin nolottaa pyytää tietoa, kun olen jo kysynyt monta kertaa.
Jos kysyn vielä, niin kirjoitan heti kalenteriin, ettei tarvitse enää kysyä. Muuten unohdan jo kotimatkalla, joten täytyy varoa, että en kysy, jos ei ole kalenteria käsillä. Jotain tässä oppii kun vanhenee. Mietin että kun vanhemmat täyttävät täysiä vuosikymmeniä, niin se olisi hyvä muistaa kalenterin avulla. Mutta eikö olekin tyhmää, että minun täytyy käyttää näin paljon energiaa muistamiseen?
5.
Miten voit olla asperger ja sulla on noin jumalattoman huono muisti? Minä muistan kaiken, myös sen, ja etenkin sen mitä en halua.
Vierailija kirjoitti:
Oman Asperger-lapseni kanssa aivan samoin. Hän on nyt 35-vuotias, eikä ole kertaakaan onnitellut syntymäpäivänä tai äitienpäivänä tai antanut joululahjaa. Toki tätäkin yritettiin lapsena opettaa, käskin lasten esimerkiksi hyvinvarustellussa lelukaupassa valita sisarukselleen minkä tahansa lahjan, josta sisarus voisi pitää. Tehtävä oli Asperger-lapselle ylivoimainen.
Minulle myös tuo lahjan valinta on vaikeaa. Ratkaisin asian niin, että mietin 2-3 jokaiselle ihmiselle sopivaa lahjavaihtoehtoa, ja annan aina niitä. Olen varmasti tämän takia tylsä ihminen, mutta haluan kuitenkin muistaa itselleni tärkeitä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oman Asperger-lapseni kanssa aivan samoin. Hän on nyt 35-vuotias, eikä ole kertaakaan onnitellut syntymäpäivänä tai äitienpäivänä tai antanut joululahjaa. Toki tätäkin yritettiin lapsena opettaa, käskin lasten esimerkiksi hyvinvarustellussa lelukaupassa valita sisarukselleen minkä tahansa lahjan, josta sisarus voisi pitää. Tehtävä oli Asperger-lapselle ylivoimainen.
Minulle myös tuo lahjan valinta on vaikeaa. Ratkaisin asian niin, että mietin 2-3 jokaiselle ihmiselle sopivaa lahjavaihtoehtoa, ja annan aina niitä. Olen varmasti tämän takia tylsä ihminen, mutta haluan kuitenkin muistaa itselleni tärkeitä ihmisiä.
Minulle riittää tietty informaatio etenkin aikuisten kohdalla. Mistä väreistä/kukista/herkuista/suklaasta/viinistä nämä pitävät. Näillä pääsee pitkälle, harvempi haluaa aikuisiässä mitään roinaa nurkkiin - nuo kun saa kulutettua pois.
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes teet aloituksen? Luulisi tuon olevan sinulle luonnollista. Miksi repostelet asialla täällä?
Halusin laittaa kontekstiin sen, että aikuinen lapsi unohtaa jonkun äitienpäivän versus ettei koskaan saa lapselta minkäänlaista kiitosta tai muistamista, puhumattakaan siitä, että edes kerran kuulisi olevansa rakas tai tärkeä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes teet aloituksen? Luulisi tuon olevan sinulle luonnollista. Miksi repostelet asialla täällä?
Halusin laittaa kontekstiin sen, että aikuinen lapsi unohtaa jonkun äitienpäivän versus ettei koskaan saa lapselta minkäänlaista kiitosta tai muistamista, puhumattakaan siitä, että edes kerran kuulisi olevansa rakas tai tärkeä. Ap
Minä en ole koskaan sanonut äidilleni että hän olisi rakas tai tärkeä. En edes oikein tiedä onko hän. En myöskään usko, että itse olen sitä hänelle, etenkään enää näin aikuisena (viisikymppisenä). Olen syntynyt 70-luvulla, eikä meillä ollut kovinkaan tunteellinen ilmapiiri kotona, joskin kaikki ihan ok. Lahjan/muistamisen toki toimitan hänen merkkipäivinään.
Haluaisitko kuulla olevasi, vaikka et oikeasti olisikaan?
Oman Asperger-lapseni kanssa aivan samoin. Hän on nyt 35-vuotias, eikä ole kertaakaan onnitellut syntymäpäivänä tai äitienpäivänä tai antanut joululahjaa. Toki tätäkin yritettiin lapsena opettaa, käskin lasten esimerkiksi hyvinvarustellussa lelukaupassa valita sisarukselleen minkä tahansa lahjan, josta sisarus voisi pitää. Tehtävä oli Asperger-lapselle ylivoimainen.