Lue keskustelun säännöt.
Miehen kulissit
15.05.2023 |
Tunnetteko miehiä/naisia, joilla on aivan eri rooli esimerkiksi työpaikalla tai kavereiden kanssa kuin kotona? Tai esimerkiksi hyvänpäivän tutuille ollaan mielinkielin, kun ystäville raivotaan. En tarkoita, että tekisi eri asioita, vaan että käyttäytyy kuin eri ihminen? On alkanut tympiä, kun yleinen käsitys on, että olen yhdessä "rauhallisen, leppoisan ja avuliaan" ihmisen kanssa, kun kotona on kiukutteleva, ilkeä ja hyvin laiska ihminen. Ymmärrän kyllä, että ihmiset ovat rennompia ja omia itsejään läheistensä kanssa kuin ei niin tuttujen, mutta en ymmärrä sitä asennetta, että läheisiä käytetään sylkykuppina.
Kun yritän kertoa jollekin ystävälleni, että olen hajoamispisteessä itsekeskeisen ja ilkeän miehen kanssa, ystävä ei usko, vaan vähättelee, koska miehenihän on niin leppoisa. Silti me kävelemme kotona munankuorilla lasten kanssa, ettei iskä taas kilahda jostain. Mitään ei uskalla pyytää tai ehdottaa, kun ei voi tietää mistä milloinkin tuulee. Ilmeisesti ainoastaan minä ja lapset tietävät tämän puolen hänestä. Hän tekee mielellään kaikki ulospäin näkyvät kotihommat, kuten vie lapsia päiväkotiin, kouluun ja harrastuksiin, auttaa kavereita autolla jne. mitä tahansa mikä pitää hyvän tyypin roolia yllä, mutta kotona hyvästä tyypistä ei ole tietoakaan.
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tuollainen mies kuin sulla ap. Hän on monesti tosi äreä ja sanoo mulle pahasti. Muille hän on mukava, huumorintajuinen ja ystävällinen.
"Kun yritän kertoa jollekin ystävälleni, että olen hajoamispisteessä itsekeskeisen ja ilkeän miehen kanssa, ystävä ei usko, vaan vähättelee, koska miehenihän on niin leppoisa"
Selitätköhän sinä asian nyt riittävän selvästi noille ystäville? Eli siis niin että sanot ymmärtäväsi että mies näyttäytyy eri tavalla heille ja että itsekin näet miten mies käyttäytyy ulkopuolisia kohtaan paljon paremmin. Mutta että kotioloissa on sitten sinua kohtaan erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuollainen mies kuin sulla ap. Hän on monesti tosi äreä ja sanoo mulle pahasti. Muille hän on mukava, huumorintajuinen ja ystävällinen.
Olen yrittänyt olla pitkämielinen, ja ymmärtäväinen. Ajatellut, että aina on joku syy. Olen myös sanonut hänelle suoraan, että oman käsitykseni mukaan ilkeys ei ole sitä miten niitä kaikkein läheisimpiä kohdellaan. Mutta ei, ilmeisesti hänelle on tärkeämpää miten joku ihan random hänet näkee. Vaikea ymmärtää mikä tuollaisessa on takana. Itselle nimenomaan läheiset ovat kaikki kaikessa, ja kohtelen heitä (myös miestä) hyvin, ja puolituttujen mielipide on yhtä tyhjän kanssa (en ole toki heillekään ilkeä, muttei tarvitse myöskään esittää mitään).
ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuollainen mies kuin sulla ap. Hän on monesti tosi äreä ja sanoo mulle pahasti. Muille hän on mukava, huumorintajuinen ja ystävällinen.
Kaikissa ihmisissä on monta puolta. Ja erilaiset tilanteet ja eri ihmiset saavat sitten heistä esiin nämä eri puolet.
Jos oma puoliso saa esiin ne kaikkein huonoimmat puolet, ei se kumppanin valinta ole mennyt ihan nappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli tällainen ystävä. Hän voi olla läheisilleen hyvin vaativa ja vihamielinenkin, mutta yleisesti todella pidetty ja ihailtu. Emme ole enää ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuollainen mies kuin sulla ap. Hän on monesti tosi äreä ja sanoo mulle pahasti. Muille hän on mukava, huumorintajuinen ja ystävällinen.
Olen yrittänyt olla pitkämielinen, ja ymmärtäväinen. Ajatellut, että aina on joku syy. Olen myös sanonut hänelle suoraan, että oman käsitykseni mukaan ilkeys ei ole sitä miten niitä kaikkein läheisimpiä kohdellaan. Mutta ei, ilmeisesti hänelle on tärkeämpää miten joku ihan random hänet näkee. Vaikea ymmärtää mikä tuollaisessa on takana. Itselle nimenomaan läheiset ovat kaikki kaikessa, ja kohtelen heitä (myös miestä) hyvin, ja puolituttujen mielipide on yhtä tyhjän kanssa (en ole toki heillekään ilkeä, muttei tarvitse myöskään esittää mitään).
ap
Tuo on miehesi luonne. Hänelle ominaista on se että niitä tunteita ja turhaumia puretaan juuri läheisiin. Se on toki hyvin huono ominaisuus ihmisessä mutta varsin vaikeasti muutettava jos se on syvällä siinä ihmisen luonteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän todellakin! Oli ns ystävänä tällainen muille ja hyötytarkoituksessa lipevä elostelija ja perseennuolija, muisti jos minkä naistenpäivän ja kieli ruskeana sisäkehän pyrkyreille. Todellisuudessa oli demoni, uskon oikeasti että on. Ilkeä, sadistinen, hyväksikäyttävä, opportunistinen, huonoitsetunoinen narsisti, joka nautti jopa muiden kärsimyksestä. Ihan järkyttävä tapaus, ihmisen irvikuva!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuollainen mies kuin sulla ap. Hän on monesti tosi äreä ja sanoo mulle pahasti. Muille hän on mukava, huumorintajuinen ja ystävällinen.
Kaikissa ihmisissä on monta puolta. Ja erilaiset tilanteet ja eri ihmiset saavat sitten heistä esiin nämä eri puolet.
Jos oma puoliso saa esiin ne kaikkein huonoimmat puolet, ei se kumppanin valinta ole mennyt ihan nappiin.
Joo, on mussakin monta eri puolta. Kotona saatan kiukutella asioista, joista en kehtaisi vaikka töissä sanoa. Mutta ei mun takia kenenkään tarvitse pelätä, en loukkaa tai satuta ketään kiukuttelullani. Ei ole perhe varpaillaan jos olen pahalla päällä. En myöskään kohtele muita välinpitämättömästi tai itsestäänselvyytenä vaikka samassa taloudessa asummekin. Aika pelottavaa tuo teksti "puoliso saa esiin ne kaikkein huonoimmat puolet", vähän kuin oikeuttaisi kohtelemaan toista huonosti, ja pitemmälle vietynä käyttämään henkistä/fyysistä väkivaltaa.
-sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko nyt joku miesvihatrollaamisen tehoaamupäivä käynnissä?
Sun mielestä ap:lla on ihan vaan tavallinen mies? Ei ole mitään pielessä? Jos näin on, voisitko avata mitä tämän "normaalin" roolileikkihäiriön takana piilee? Miksi on ihan normaalia vetää jotain mielistelyroolia muille, mutta omaa perhettä tyrannisoidaan? Ja onko tämä mielestäsi nimenomaan miesten (normaali) juttu? Eikö sulla ole lipevää tai liioittelevaa työkaveria tai itseään kehuvaa sukulaista, joilla on se pimeämpikin puoli, ja josta et niin pidä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuollainen mies kuin sulla ap. Hän on monesti tosi äreä ja sanoo mulle pahasti. Muille hän on mukava, huumorintajuinen ja ystävällinen.
Kaikissa ihmisissä on monta puolta. Ja erilaiset tilanteet ja eri ihmiset saavat sitten heistä esiin nämä eri puolet.
Jos oma puoliso saa esiin ne kaikkein huonoimmat puolet, ei se kumppanin valinta ole mennyt ihan nappiin.
Joo, on mussakin monta eri puolta. Kotona saatan kiukutella asioista, joista en kehtaisi vaikka töissä sanoa. Mutta ei mun takia kenenkään tarvitse pelätä, en loukkaa tai satuta ketään kiukuttelullani. Ei ole perhe varpaillaan jos olen pahalla päällä. En myöskään kohtele muita välinpitämättömästi tai itsestäänselvyytenä vaikka samassa taloudessa asummekin. Aika pelottavaa tuo teksti "puoliso saa esiin ne kaikkein huonoimmat puolet", vähän kuin oikeuttaisi kohtelemaan toista huonosti, ja pitemmälle vietynä käyttämään henkistä/fyysistä väkivaltaa.
-sivusta
Ei se oikeuta mihinkään mutta kertoo karusti parinvalinnan epäonnistumisesta. Silloin ne pariskunnan luonteet eivät hio toisistaan niitä särmiä kuten hyvässä suhteessa tapahtuu vaan raapivat niitä enemmän esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi exä oli kulissityyppi. Siis mies, jota lähes kaikki pitivät tosi hyvänä tyyppinä. Tapasimme opiskeluaikoina. Häntä pidettiin lempeänä, reippaana ja sosiaalisesti taitavana. Hänet pyydettiin aina mukaan kaikkiin projekteihin ja illanviettoihin, oli tosi suosittu, kun oli niin kiva. Minullekin oli aluksi jopa melkein imelän romanttinen, oli kynttiläillallisia, vei ravintolaan, kehui vuolaasti. Muutaman kuukauden päästä tuli ensimmäinen outo kommentti koskien minua. Siitä vähän eteenpäin, alkoi kiukuttelu jostain täysin arkisista asioista. Aloin tajuamaan, että ei olekaan oikeasti ollenkaan reipas, vaan mieluummin makaa aamusta iltaan sohvalla somessa pönkittämässä hyvän tyypin imagoaan kaikenmaailman kehuilla ja selkääntaputteluilla tarkkaan valituille tyypeille. Pikkuhiljaa kauniit puheet alkoi karista ja niiden tilalle tuli oudolla tavalla loukkaavia juttuja (tyyliin kehutaan mun vartaloa, mutta samalla annetaan ymmärtää, ettei minulla muuta arvoa olekaan). Lopulta kontrasti sen suhteen miten kohteli minua ja miten maireasti kohteli muita oli valtava. Tajusin, että tyypillä on itsetunnossa merkittäviä ongelmia. Onneksi en ollut ihan keltanokka, vaan ymmärsin lähteä. Kaikki ihmetteli miksi jätin hänet. Vuoden ajan tyypiltä tuli viestiä joissa vuoronperään kehutaan ja ylistetään ja vuoronperään vihjaillaan rumilla sanankäänteillä ja yritetään jollain tavalla musertaa. Löysi sitten uuden alistettavan itselleen. Edelleen häntä kuitenkin pidetään tosi hyvänä tyyppinä.
Mä lopulta erosin, kun en jaksanut sitä että kaikille muille kiva, mukava, avulias ja iloinen mies oli kotona kaiken energian ympäriltään imevä äreä ja kiukkuinen sohvallamakaaja. Mitään ei saanut aikaiseksi, muuta kuin kiukuttelua, tiuskimista ja pienistäkin asioista rähjäämistä. Erotessa tuntui kuin tuhannen kilon taakka olisi nostettu harteilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän todellakin! Oli ns ystävänä tällainen muille ja hyötytarkoituksessa lipevä elostelija ja perseennuolija, muisti jos minkä naistenpäivän ja kieli ruskeana sisäkehän pyrkyreille. Todellisuudessa oli demoni, uskon oikeasti että on. Ilkeä, sadistinen, hyväksikäyttävä, opportunistinen, huonoitsetunoinen narsisti, joka nautti jopa muiden kärsimyksestä. Ihan järkyttävä tapaus, ihmisen irvikuva!
Hyh, tulee oikein kylmät väreet. Valitettavasti omalla alalla tällaisia on jonkin verran. Kummallisinta on kuitenkin se, että se lipevyys menee niin monelle läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän todellakin! Oli ns ystävänä tällainen muille ja hyötytarkoituksessa lipevä elostelija ja perseennuolija, muisti jos minkä naistenpäivän ja kieli ruskeana sisäkehän pyrkyreille. Todellisuudessa oli demoni, uskon oikeasti että on. Ilkeä, sadistinen, hyväksikäyttävä, opportunistinen, huonoitsetunoinen narsisti, joka nautti jopa muiden kärsimyksestä. Ihan järkyttävä tapaus, ihmisen irvikuva!
Hyh, tulee oikein kylmät väreet. Valitettavasti omalla alalla tällaisia on jonkin verran. Kummallisinta on kuitenkin se, että se lipevyys menee niin monelle läpi.
Sanotaanko näin, että paradoksaalisesti tuollainen narsistinen käytös toimii tietyillä aloilla, esim myynnissä. Ihan sama millainen hirviö siellä on lipevän ja supliikin roolin alla, se on merkityksetöntä. Ongelmat tulevat sitten henkilökohtaisessa elämässä, kun sitä ihmisyyden leveliä ei olekaan lainkaan 😳
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuollainen mies kuin sulla ap. Hän on monesti tosi äreä ja sanoo mulle pahasti. Muille hän on mukava, huumorintajuinen ja ystävällinen.
Kaikissa ihmisissä on monta puolta. Ja erilaiset tilanteet ja eri ihmiset saavat sitten heistä esiin nämä eri puolet.
Jos oma puoliso saa esiin ne kaikkein huonoimmat puolet, ei se kumppanin valinta ole mennyt ihan nappiin.
Joo, on mussakin monta eri puolta. Kotona saatan kiukutella asioista, joista en kehtaisi vaikka töissä sanoa. Mutta ei mun takia kenenkään tarvitse pelätä, en loukkaa tai satuta ketään kiukuttelullani. Ei ole perhe varpaillaan jos olen pahalla päällä. En myöskään kohtele muita välinpitämättömästi tai itsestäänselvyytenä vaikka samassa taloudessa asummekin. Aika pelottavaa tuo teksti "puoliso saa esiin ne kaikkein huonoimmat puolet", vähän kuin oikeuttaisi kohtelemaan toista huonosti, ja pitemmälle vietynä käyttämään henkistä/fyysistä väkivaltaa.
-sivusta
Ei se oikeuta mihinkään mutta kertoo karusti parinvalinnan epäonnistumisesta. Silloin ne pariskunnan luonteet eivät hio toisistaan niitä särmiä kuten hyvässä suhteessa tapahtuu vaan raapivat niitä enemmän esiin.
En ymmärrä miksi tämä on saanut niin monta alapeukkua? Onhan se ihan selvää että tietyt luonteenpiirteet sopivat yhteen ja jotkut eivät. Esim. aloittajan kaltainen kiltti ja ymmärtäväinen ihminen ei sovi yhteen valittajan kanssa koska se kiltti yrittää liikaa ymmärtää ja etsiä hyviä syitä sille että se toinen valittaa. Jolloin mikään ei muutu. Kun taas tiukkaluonteisempi kumppani sanoisi heti suoraan että "nyt loppuu se turha valitus, tuollaista en kuuntele enää hetkeäkään".
Oon tätä aina välillä ihmetellyt, kun avomies on kavereilleen/työkavereilleen tosi mukava, puhuu nätisti ja heittää läppää. Mutta sitten mulle todella tympeä, äreä, ehkä vähän v**tuilevakin. Jos huomautan siitä, sanoo ettei kyllä tahallaan eikä itse huomannut mitään. Ja sanoo "miksi mä nyt mun avovaimolleni olisin tahallani ilkeä?" Joudun olemaan varpaillani tuon tuostakin. Mutta osaa kyllä mullekin olla mukava ja kiva, sillä kai oon tässä suhteessa vieläkin, vaikka useasti olen eroa harkinnutkin..
ulis kirjoitti:
Oon tätä aina välillä ihmetellyt, kun avomies on kavereilleen/työkavereilleen tosi mukava, puhuu nätisti ja heittää läppää. Mutta sitten mulle todella tympeä, äreä, ehkä vähän v**tuilevakin. Jos huomautan siitä, sanoo ettei kyllä tahallaan eikä itse huomannut mitään. Ja sanoo "miksi mä nyt mun avovaimolleni olisin tahallani ilkeä?" Joudun olemaan varpaillani tuon tuostakin. Mutta osaa kyllä mullekin olla mukava ja kiva, sillä kai oon tässä suhteessa vieläkin, vaikka useasti olen eroa harkinnutkin..
Joillain on vain sellainen vääristynyt kommunikaatiotapa jossa saatetaan olla hyvinkin tympeitä ilman että varsinaisesti tarkoitetaan sillä mitään. Voi tulla lapsuudenkodista tai vastaaavasta. Tätä kuvaa hyvin joidenkin asenne jossa "vittuilu on välittämistä".
Vierailija kirjoitti:
ulis kirjoitti:
Oon tätä aina välillä ihmetellyt, kun avomies on kavereilleen/työkavereilleen tosi mukava, puhuu nätisti ja heittää läppää. Mutta sitten mulle todella tympeä, äreä, ehkä vähän v**tuilevakin. Jos huomautan siitä, sanoo ettei kyllä tahallaan eikä itse huomannut mitään. Ja sanoo "miksi mä nyt mun avovaimolleni olisin tahallani ilkeä?" Joudun olemaan varpaillani tuon tuostakin. Mutta osaa kyllä mullekin olla mukava ja kiva, sillä kai oon tässä suhteessa vieläkin, vaikka useasti olen eroa harkinnutkin..
Joillain on vain sellainen vääristynyt kommunikaatiotapa jossa saatetaan olla hyvinkin tympeitä ilman että varsinaisesti tarkoitetaan sillä mitään. Voi tulla lapsuudenkodista tai vastaaavasta. Tätä kuvaa hyvin joidenkin asenne jossa "vittuilu on välittämistä".
Minä en usko tuohon. Kyllä kettuilulla on ihan loukkaamis- ja alistamistarkoitus, etenkin jos se kohdennetaan läheiseen ihmiseen. Tuollaiset *kommunikointitavat* ovat tietysti mainioita meriselityksiä. Ja *miksi haluaisin loukata* - minulta on myös kysytty tätä. Kehoitan ystävällisesti menemään terapiaan tutkimaan itseään ja etsimään siihen vastausta, mutta niin sinä teet ja toistuvasti, tiedostaen ja tarkoituksella. Kiitos ja hei.
Jätä se sika.