Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen kulissit
15.05.2023 |
Tunnetteko miehiä/naisia, joilla on aivan eri rooli esimerkiksi työpaikalla tai kavereiden kanssa kuin kotona? Tai esimerkiksi hyvänpäivän tutuille ollaan mielinkielin, kun ystäville raivotaan. En tarkoita, että tekisi eri asioita, vaan että käyttäytyy kuin eri ihminen? On alkanut tympiä, kun yleinen käsitys on, että olen yhdessä "rauhallisen, leppoisan ja avuliaan" ihmisen kanssa, kun kotona on kiukutteleva, ilkeä ja hyvin laiska ihminen. Ymmärrän kyllä, että ihmiset ovat rennompia ja omia itsejään läheistensä kanssa kuin ei niin tuttujen, mutta en ymmärrä sitä asennetta, että läheisiä käytetään sylkykuppina.
Kun yritän kertoa jollekin ystävälleni, että olen hajoamispisteessä itsekeskeisen ja ilkeän miehen kanssa, ystävä ei usko, vaan vähättelee, koska miehenihän on niin leppoisa. Silti me kävelemme kotona munankuorilla lasten kanssa, ettei iskä taas kilahda jostain. Mitään ei uskalla pyytää tai ehdottaa, kun ei voi tietää mistä milloinkin tuulee. Ilmeisesti ainoastaan minä ja lapset tietävät tämän puolen hänestä. Hän tekee mielellään kaikki ulospäin näkyvät kotihommat, kuten vie lapsia päiväkotiin, kouluun ja harrastuksiin, auttaa kavereita autolla jne. mitä tahansa mikä pitää hyvän tyypin roolia yllä, mutta kotona hyvästä tyypistä ei ole tietoakaan.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Yksi exä oli kulissityyppi. Siis mies, jota lähes kaikki pitivät tosi hyvänä tyyppinä. Tapasimme opiskeluaikoina. Häntä pidettiin lempeänä, reippaana ja sosiaalisesti taitavana. Hänet pyydettiin aina mukaan kaikkiin projekteihin ja illanviettoihin, oli tosi suosittu, kun oli niin kiva. Minullekin oli aluksi jopa melkein imelän romanttinen, oli kynttiläillallisia, vei ravintolaan, kehui vuolaasti. Muutaman kuukauden päästä tuli ensimmäinen outo kommentti koskien minua. Siitä vähän eteenpäin, alkoi kiukuttelu jostain täysin arkisista asioista. Aloin tajuamaan, että ei olekaan oikeasti ollenkaan reipas, vaan mieluummin makaa aamusta iltaan sohvalla somessa pönkittämässä hyvän tyypin imagoaan kaikenmaailman kehuilla ja selkääntaputteluilla tarkkaan valituille tyypeille. Pikkuhiljaa kauniit puheet alkoi karista ja niiden tilalle tuli oudolla tavalla loukkaavia juttuja (tyyliin kehutaan mun vartaloa, mutta samalla annetaan ymmärtää, ettei minulla muuta arvoa olekaan). Lopulta kontrasti sen suhteen miten kohteli minua ja miten maireasti kohteli muita oli valtava. Tajusin, että tyypillä on itsetunnossa merkittäviä ongelmia. Onneksi en ollut ihan keltanokka, vaan ymmärsin lähteä. Kaikki ihmetteli miksi jätin hänet. Vuoden ajan tyypiltä tuli viestiä joissa vuoronperään kehutaan ja ylistetään ja vuoronperään vihjaillaan rumilla sanankäänteillä ja yritetään jollain tavalla musertaa. Löysi sitten uuden alistettavan itselleen. Edelleen häntä kuitenkin pidetään tosi hyvänä tyyppinä.
Kuulostaa narsistilta. Heidän parisuhteensa noudattaa tiettyä kaavaa. Aluksi heille on tyypillistä parisuhteen alussa nostaa toinen jalustalle, kehua ja palvoa. Niin sanottu love bombing. Tämän jälkeen tulee kuin tyhjästä arvostelua ja alentamista, se on devaluing stage (arvosteluvaihe). Tämän jälkeen, jos uhri ei lähde, narsisti hylkää kumppaninsa, mutta vain hetkeksi, sillä pian narsku vikittelee kumppaninsa takaisin hylkäyksen jälkeen (hoovering). Sitten on taas hetki love bombing vaihetta ja niin pois päin. Jotkut ovat tässä lingossa vuosia, jopa vuosikymmeniä.
Narskun parisuhde ei syvene, vaan se etenee päinvastoin kuin normaali suhde. Kun normaali suhde syvenee vuosien myötä, narskun kanssa etääntyy, nimenomaan hänen käytöksensä vuoksi ja kun häneen ei enää kykene luottamaan. Narskuilla useimmiten myös on sivuhoitoja, koska he tarvitsevat jatkuvaa flirttiä ja muiden kehuja vastakkaiselta sukupuolelta. Yksi kumppani ei siihen riitä, vaikka tekis mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi exä oli kulissityyppi. Siis mies, jota lähes kaikki pitivät tosi hyvänä tyyppinä. Tapasimme opiskeluaikoina. Häntä pidettiin lempeänä, reippaana ja sosiaalisesti taitavana. Hänet pyydettiin aina mukaan kaikkiin projekteihin ja illanviettoihin, oli tosi suosittu, kun oli niin kiva. Minullekin oli aluksi jopa melkein imelän romanttinen, oli kynttiläillallisia, vei ravintolaan, kehui vuolaasti. Muutaman kuukauden päästä tuli ensimmäinen outo kommentti koskien minua. Siitä vähän eteenpäin, alkoi kiukuttelu jostain täysin arkisista asioista. Aloin tajuamaan, että ei olekaan oikeasti ollenkaan reipas, vaan mieluummin makaa aamusta iltaan sohvalla somessa pönkittämässä hyvän tyypin imagoaan kaikenmaailman kehuilla ja selkääntaputteluilla tarkkaan valituille tyypeille. Pikkuhiljaa kauniit puheet alkoi karista ja niiden tilalle tuli oudolla tavalla loukkaavia juttuja (tyyliin kehutaan mun vartaloa, mutta samalla annetaan ymmärtää, ettei minulla muuta arvoa olekaan). Lopulta kontrasti sen suhteen miten kohteli minua ja miten maireasti kohteli muita oli valtava. Tajusin, että tyypillä on itsetunnossa merkittäviä ongelmia. Onneksi en ollut ihan keltanokka, vaan ymmärsin lähteä. Kaikki ihmetteli miksi jätin hänet. Vuoden ajan tyypiltä tuli viestiä joissa vuoronperään kehutaan ja ylistetään ja vuoronperään vihjaillaan rumilla sanankäänteillä ja yritetään jollain tavalla musertaa. Löysi sitten uuden alistettavan itselleen. Edelleen häntä kuitenkin pidetään tosi hyvänä tyyppinä.
Kuulostaa narsistilta. Heidän parisuhteensa noudattaa tiettyä kaavaa. Aluksi heille on tyypillistä parisuhteen alussa nostaa toinen jalustalle, kehua ja palvoa. Niin sanottu love bombing. Tämän jälkeen tulee kuin tyhjästä arvostelua ja alentamista, se on devaluing stage (arvosteluvaihe). Tämän jälkeen, jos uhri ei lähde, narsisti hylkää kumppaninsa, mutta vain hetkeksi, sillä pian narsku vikittelee kumppaninsa takaisin hylkäyksen jälkeen (hoovering). Sitten on taas hetki love bombing vaihetta ja niin pois päin. Jotkut ovat tässä lingossa vuosia, jopa vuosikymmeniä.
Narskun parisuhde ei syvene, vaan se etenee päinvastoin kuin normaali suhde. Kun normaali suhde syvenee vuosien myötä, narskun kanssa etääntyy, nimenomaan hänen käytöksensä vuoksi ja kun häneen ei enää kykene luottamaan. Narskuilla useimmiten myös on sivuhoitoja, koska he tarvitsevat jatkuvaa flirttiä ja muiden kehuja vastakkaiselta sukupuolelta. Yksi kumppani ei siihen riitä, vaikka tekis mitä.
Tuo on uskomatonta tuo flirtin ja huomion loputon tarve. Ei auta, vaikka tyyppi jollakin tasolla itsekin tajuaisi olevansa naurettava - se jatkuu ja sitä on saatava, loputtomasti. Narsistille et koskaan ole ainoa, olet yksi monista, ja jos ei se kelpaa, alkaa kiusaaminen ja alistaminen, arvostelu.
Tutustu narsismiin ja miten toimia narsistin uhrina. Aloita vaikka lukemalla ketju Narsistin keskustelutyyli. Suomenkielisistä Youtube-kanavista Narsisti vs Minä taitaa olla paras. Enkunkielisiä on vaikka kuinka paljon, monentyylisiä.
Miten sinä voit?
Communal narcissist on se joviaali kaikkia auttava tai jossain hyväntekeväisyydessä ylitsepursuavan autttava kiva ja letkeä tyyppi, josta kaikki pitävät. Paitsi että kotona tyyppi ei ole enää yhtään niin rennon mukava ja vitsikäs eikä kotiväki nauti yhtään samanlaisesta huomiosta, mitä koko muu maailma saa osakseen. Kotiväen tarpeita ei huomioida yhtään, ikään kuin niitä ei edes olisikaan.
Meneeköhän samaan kategoriaan avokki, joka sopivasti "unohtaa" omat huonot puolensa. Esimerkkinä vaikka hänen poikamiesboxinsa tapailuajoiltamme, joka oli aivan järjetön läävä (esim kaikki pinnat oli jossain töhnässä ja likaisia astioita ja vaateläjiä ympäri kämppää) sekä välinpitämättömyyttä laskujen maksamisessa. Olemme asuneet kolme vuotta yhdessä, ja ehtona yhteenmuutolle oli, että hän siistii tapansa. Nykyään hän puhuu itsestään "olen aina ollut järjestelmällinen eikä siivoamisessa ole koskaan ollut ongelmaa". Naurahdin ääneen, kun hän sanoi tämän, ja muistutin häntä edellisestä luolastaan ja perintälaskuistaan. Hän suorastaan pöyristyi, että miten kehtaan väittää sellaista, sanoi, ettei voi edes puhua minulle ja lähti lopulta ovet paukkuen. Tuntuu, että hän kehittelee päänsä sisällä jotain outoa tarinaa itsestään, johon tuntuu uskovan itsekin. Hän on mielestään kova kalastaja ja erämies (hän kävi kalassa kerran eräällä reissulla kavereiden kanssa, ennen sitä on onkinut lapsena, luontoon hänet saa ehkä kerran vuodessa 45 minuutiksi), myös luontoarvot ovat hänelle kuulemma tärkeitä, mutta se ei kyllä näy missään (kierrätys on rasittavaa ja ei huvita kulkea julkisilla) jne juttuja joissa ei ole mitään perää. Muistutus todellisuudesta on suuri loukkaus häntä kohtaan. Miten voi loukkaantua siitä jos sanotaan ääneen mitä henkilö itse on tehnyt? Pitäisikö minunkin pysyä mukana juonessa ja vain nyökytellä mukana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onneksi suomessa ero on sallittu.
Omasta tyhmyydestä voi toki kärsiä vuosikausia jos haluaa.
Hae ulkopuolista ammattilaisapua tueksesi ja mieti tilannettasi vakavasti myös lastesi kannalta. Jos mies uhkailee halutessasi erota, aina on turvakodit olemassa perheen muita jäseniä varten kriisistä ylipääsyyä varten.
Mahdolliset lapsesi voivat kärsiä koko elämänsä häiriintyneestä lapsuudestaan.
Alue: Aihe vapaa
Ainakin lapsestani huomaan töissä olemisen "kiltteyden" ja pitkän pinnan loppuvan joinakin päivinä sitten kotona. Aikuinen lapsi on töissä vähän vaikeampien koululaisten kanssa tekemisissä. Saatan sanoa asiasta, mutta annan purkautua, koska se on parempi tehdä luotettavien ihmisten kanssa kuin antaa tulla työpaikalla tai jollekulle tilannetta tuntemattomalle. On kait itselläkin työminä ja kotiminä erikseen. Hirviöhän ei silti tarvitse olla kummassakaan paikassa. Kun palstaa lukee, niin monelle tekisi varmaa hyvää olla työssä hakkaamassa kiviä tai muuta sellaista, ettei tarvitse sitten ilkeillä ja jäynätä puolisolle kotona.