Hassua olla kolmekymppinen, toisilla jo avioero vireillä ja itse ei ole ehtinyt "kyytiin" ollenkaan

Kolmekymppisiin kuuluu kyllä kaikissa elämäntilanteissa olevia. Joillakin jo 10v lapset ja itse vasta viimeistelen opintoja.

Nelikymppinen, lapseton, ei uraa, vuokralla. Kaveristani tuli isoäiti juuri.

Sama. Juuri lauantaina näin taas vanhan koulukaverin yhteisissä illanistujaisissa. Ollaan saman ikäisiä. Hän kertoili kuulumisistaan sen, että on saanut toisen lapsen, rakennuttanut talon ja nyt alkaa pihan kunnostaminen kesäkuntoon.

Minä juon kaljaa vuokrakaksiossa mieheni kanssa enkä ole vielä edes valmistunut vaikka aikaa sitten jo piti.

Jotenkin se kontrasti iski silmille siinä keskustelussa.

Kaikki ollaan arvokkaita, tämä yhteiskunta ei.

Minä olen 33v ja kaveripiirissä jo toista tai jopa kolmatta kertaa naimisiin meneviä. Yhdellä samanikäisellä lapsuuskaverilla on kohta täysi-ikäinen poika ja tällä 15v pikkuveli. Yksi erosi juuri kolmannen kerran ja jää nyt kahden lapsen yksinhuoltajaksi.

Itse en ole ollut edes kihloissa koskaan. Eikä ole lapsiakaan.

Nojuu pari avioeroa tiedän kolmekymppisillä tutuilla. Nämä eronneet pariskunnat olivat olleet yhdessä nuoresta asti. Itse löysin puolisoni 28-vuotiaana ja saatiin juuri lapsi. Olen pian 33v.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Juuri lauantaina näin taas vanhan koulukaverin yhteisissä illanistujaisissa. Ollaan saman ikäisiä. Hän kertoili kuulumisistaan sen, että on saanut toisen lapsen, rakennuttanut talon ja nyt alkaa pihan kunnostaminen kesäkuntoon.

Minä juon kaljaa vuokrakaksiossa mieheni kanssa enkä ole vielä edes valmistunut vaikka aikaa sitten jo piti.

Jotenkin se kontrasti iski silmille siinä keskustelussa.

Niin, kaljaa juomalla asiat ei tuppaa tapahtumaan.

Samaa itse ihmettelen. Ihmisillä on paljon erilaisia elämäntyylejä ja toiset hyppii suhteesta toiseen kun taas toiset osaa olla sinkkuna/omissa oloissaan.

Itse olen introvertti joten sinkkuus sopii minulle hyvin.

Olen ikisinkku.

M32

Kyllä sä kerkeät vielä tulemaan yh:ksi, eroamaan ja katkeroitumaan. Kaikki tapahtuu aikanaan, elä hätäile. Maltat nyt vaan vähäksi aikaa mielesi.

Mutta ihan ekana sun pitää etsiä se jännä mies, muuten siitä ei tule täydellistä.

Kaikilla on oma elämä, jossa tapahtuu eri asioita mutta myös samoja. Mikä siinä hassulta tuntuu, paitsi se että itse oot vähän hitaampi.

Ei niitä liittoja ja suhteita pisteytetä tai merkitä CV:hen.

Eikä ikuista impeyttä liioin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Juuri lauantaina näin taas vanhan koulukaverin yhteisissä illanistujaisissa. Ollaan saman ikäisiä. Hän kertoili kuulumisistaan sen, että on saanut toisen lapsen, rakennuttanut talon ja nyt alkaa pihan kunnostaminen kesäkuntoon.

Minä juon kaljaa vuokrakaksiossa mieheni kanssa enkä ole vielä edes valmistunut vaikka aikaa sitten jo piti.

Jotenkin se kontrasti iski silmille siinä keskustelussa.

Niin, kaljaa juomalla asiat ei tuppaa tapahtumaan.

Totta. Ei sillä että haluaisin sen enempää omaa taloa kuin lapsiakaan.

Nykyään tosiaan elämäntilanteet ovat hyvin erilaisia, elämät eivät enää mene kaikilla samantyylisen kaavan mukaan kuten ehkä ennen menivät. Itse olen 34, asun omakotitalossa, toisen kerran naimisissa, vanhin lapsi jo menossa yläasteelle - ja olen kaveripiirin ainut, jonka elämäntilanne on tällainen. Muut ovat yksinasuvia, lapsettomia, eronneita, moni vasta etsimässä elämänsä suuntaa. Ja hyvä että nykyään ei oo pakko hankkia sitä perhettä ja taloa jos ei halua.