Haluaisitko miehen kosiessa ostavan kihlasormuksen valmiiksi vai onko parempi kosiia ilman sormusta?

Haluan olla itse mukana valitsemassa sormusta. Kosinta sormuksen kanssa on amerikkalainen tapa, ei suomalainen.

Anna lahjakortti kultasepänliikkeeseen, jos vastaus on myönteinen. Sehän on jonkin aikaa voimassa, että ehdit tsekata muitakin ehdokkaita, jos tämä ensimmäinen ehdokas ei ole myöntyväinen.

Puolensa ja puolensa. 

Toisaalta minusta olisi kaikkein romanttisinta, että saisin kosiessa miehen itsensä valitseman sormuksen. 

Toisaalta taas on suuri riski, että sormus on vääränkokoinen. Tietenkin myös tunnelma lässähtäisi, jos sormus ei olisi yhtään minun tyyliseni, tulisi olo että tunteeko mies minua lainkaan. 

Jos yhdessä mentäisiin sormusostoksille, niin saattaisi tulla kiusaantunut olo hinnasta, ja saattaisin valita edullisimman sormuksen sen sijaan, minkä aidosti haluaisin koska en tietäisi kuinka paljon mies olisi valmis laittamaan siihen rahaa enkä kehtaisi olla pyytämässä liian kallista. Hinnasta puhuminenkin tuntuisi vaikealta. Siinä helposti nielee omat haaveensa ja perisuomalaisittain lähtee sille "no eihän mulle nyt mitään hienoa tarvitse..." joka sitten johtaisi siihen, että halvinta ja heppoisinta hopearinkulaa katsoessaankin tuntisi itsensä arvottomaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Puolensa ja puolensa. 

Toisaalta minusta olisi kaikkein romanttisinta, että saisin kosiessa miehen itsensä valitseman sormuksen. 

Toisaalta taas on suuri riski, että sormus on vääränkokoinen. Tietenkin myös tunnelma lässähtäisi, jos sormus ei olisi yhtään minun tyyliseni, tulisi olo että tunteeko mies minua lainkaan. 

Jos yhdessä mentäisiin sormusostoksille, niin saattaisi tulla kiusaantunut olo hinnasta, ja saattaisin valita edullisimman sormuksen sen sijaan, minkä aidosti haluaisin koska en tietäisi kuinka paljon mies olisi valmis laittamaan siihen rahaa enkä kehtaisi olla pyytämässä liian kallista. Hinnasta puhuminenkin tuntuisi vaikealta. Siinä helposti nielee omat haaveensa ja perisuomalaisittain lähtee sille "no eihän mulle nyt mitään hienoa tarvitse..." joka sitten johtaisi siihen, että halvinta ja heppoisinta hopearinkulaa katsoessaankin tuntisi itsensä arvottomaksi. 

Olen siis nainen. Itse iskin kerran silmäni sattumalta sormukseen, jonka haluaisin miehelle jos miestä kosisin: Festiven Routa-mallistosta. Sormus vaan jotenkin on niin mieheni tyyliin istuva, että se suorastaan huutaa hänen nimeään. Hintaa sillä on 1000 euron molemmin puolin, riippuen paksuudesta ja itse olisin tämän verran valmis investoimaan. 

Ikävä kyllä en usko, että miehen aivot toimivat ihan samalla tavalla. Hyvin harva mies ajattelee mistään sormuksesta, että hei tuo on se The Sormus jonka näen sieluni silmin rakkaani sormessa. Ja toisekseen tuskin kukaan mies on valmis laittamaan kihlasormukseen oikeasti rahaa. 

Vierailija kirjoitti:

Puolensa ja puolensa. 

Toisaalta minusta olisi kaikkein romanttisinta, että saisin kosiessa miehen itsensä valitseman sormuksen. 

Toisaalta taas on suuri riski, että sormus on vääränkokoinen. Tietenkin myös tunnelma lässähtäisi, jos sormus ei olisi yhtään minun tyyliseni, tulisi olo että tunteeko mies minua lainkaan. 

Jos yhdessä mentäisiin sormusostoksille, niin saattaisi tulla kiusaantunut olo hinnasta, ja saattaisin valita edullisimman sormuksen sen sijaan, minkä aidosti haluaisin koska en tietäisi kuinka paljon mies olisi valmis laittamaan siihen rahaa enkä kehtaisi olla pyytämässä liian kallista. Hinnasta puhuminenkin tuntuisi vaikealta. Siinä helposti nielee omat haaveensa ja perisuomalaisittain lähtee sille "no eihän mulle nyt mitään hienoa tarvitse..." joka sitten johtaisi siihen, että halvinta ja heppoisinta hopearinkulaa katsoessaankin tuntisi itsensä arvottomaksi. 

Miksi siitä hinnasta puhuminen on vaikeaa? En ole itse vielä kihloissa, mutta kyllä me ollaan aika ajoin tuollaisistakin aiheista puhuttu, että mitä kumpikin ajattelee. Ollaan kysytty suoraan mikä arvo sormuksella on toisillemme, minkälaiset haluttaisiin, paljonko oltaisiin valmiita niihin satsaamaan jne. Ehkä epäromanttista jonkun mielestä, mutta ollaan mietitty pitäisikö sormukset valita ja maksaa puoliksi yhdessä. No, saa nähdä tuleeko koko kosintaa mutta ainakin mies tietää kantani ja minkälaisesta tykkään. Ongelmia tulee viimeistään avioliitossa väistämättä, jos ei pysty rahasta puhumaan ihan suoraan. Eikä se liity suoraan itsetuntoon, jos yhdessä pohtii onko esim. kihlasormukseen järkevää panostaa vai olisiko vihkisormus sitten se kalliimpi. Miehelle ei ole niin väliä mikä rinkula se olisi, mutta itse tietysti ajattelin sen säilyttää ikuisesti. Ei tarvitse olla sormusta kosiessa valmiina, mutta tietysti söpöä jos olisi.

Eikö suominainen kosi? Meinaan vaan kun tasa-arvosta vouhotetaan ihan joka päivä.

Osta joku pieni kapea kultasormud ja kosi sillä

Kerro että haette sen yhdessä valitun erikseen

Vierailija kirjoitti:

Puolensa ja puolensa. 

Toisaalta minusta olisi kaikkein romanttisinta, että saisin kosiessa miehen itsensä valitseman sormuksen. 

Toisaalta taas on suuri riski, että sormus on vääränkokoinen. Tietenkin myös tunnelma lässähtäisi, jos sormus ei olisi yhtään minun tyyliseni, tulisi olo että tunteeko mies minua lainkaan. 

Jos yhdessä mentäisiin sormusostoksille, niin saattaisi tulla kiusaantunut olo hinnasta, ja saattaisin valita edullisimman sormuksen sen sijaan, minkä aidosti haluaisin koska en tietäisi kuinka paljon mies olisi valmis laittamaan siihen rahaa enkä kehtaisi olla pyytämässä liian kallista. Hinnasta puhuminenkin tuntuisi vaikealta. Siinä helposti nielee omat haaveensa ja perisuomalaisittain lähtee sille "no eihän mulle nyt mitään hienoa tarvitse..." joka sitten johtaisi siihen, että halvinta ja heppoisinta hopearinkulaa katsoessaankin tuntisi itsensä arvottomaksi. 

Ei kannata mennä naimisiin jos tuon mittaluokan asiat tuottaa ongelmia.

Rahasta puhuminen ongelma.... dziisus!

Kosit erikseen ja yhdessä sitten sormuksia valitsemaan liikkeeseen .

Vierailija kirjoitti:

Osta joku pieni kapea kultasormud ja kosi sillä

Kerro että haette sen yhdessä valitun erikseen

Tuohon pieneen kapeaan menee turhaan rahaa, jolle varmaan olisi muutakin käyttöä kuin sormus, joka on muutaman päivän sormessa.