Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä lapsilla/nuorilla sääntöjä ja pitävätkö niistä kiinni?
13.05.2023 |
Tuli taas mieleen, kun olen tässä vapaapäivänä yrittänyt saada lapset syömään säännöllisesti. Esikoinen 12 v. lähti kaverin kanssa pyöräilemään noin klo 11. Sanoin, että ruoka on yhdeltä, tule siihen mennessä. Ei näkynyt kotona yhdeltä. Jätin puhelimeen viestin, että joudun käymään kaupassa, ruoka-annos on valmiina pöydällä. Tulin kotiin kaupasta klo 14.45 eikä ruoka-annos ollut kadonnut. Jonkin verran alkoi kierrokset nousta ja soitin 10 kertaa peräkkäin. Lopulta hän soitti takaisin puoli neljältä, että on matkalla kotiin. Periaatteessa siis hyvä, jos liikutaan ja aika pitkällä pyöräilivät ja istuivat puistossa ja vesipullot oli mukana, mutta jos sanon, että syömään yhdeksi, niin mikä kotiintuloaika on puoli neljän jälkeen.
Nuorempi lapseni (tokaluokkalainen) on mahdoton sotkija. Kun ottaa vaatteita kaapista, myllää kaikki laatikot sotkuun. Jos tuo kaverin ja leikkivät vaikka keppareilla, ne lojuu ulkona takapihalla unohtuneena sen jälkeen. Parhaillaan hänellä menossa rangaistus, että ei osteta yhtään uutta lelua tai hepan varustetta, koska sai pääsiäisenä kasan schleisch-varusteita ja hävitti ne leikkipuistoon, josta joku vienyt. Miksi tuli rangaistus, niin siitä syystä, että ei opi mitään leluista huolehtimisesta. Jokin aika sitten oli koulussa jaellut juuri schleischejä luokkakavereille ilmaiseksi. Niin noloa joutua kyselemään niitä takaisin. Yritin selittää hermostumatta, että ne on kalliita leluja, eikä äidin ja isän ole tarkoitus rahoittaa jokaisen luokkakaverin leluja. Hän on antelias ja lempeä, mutta yhtään ei pidä huolta omaisuudestaan. Ei minun lapsuudessa tullut mieleenkään kadottaa arvokkaita leluja tuolla tavalla ja jos jonkin yksittäisen esineen kaverille antoi, niin ei ainakaan kukaan jakanut kaikille pyytäjille leluja, joilla leikki itsekin. Mietin, onko lapset nykyisin niin tottuneet saamaan leluja, ettei mikään uusi tunnu arvokkaalta kuin hetken?
Millaisia sääntöjä teillä? Rikotaanko niitä usein?
Kommentit (14)
Ei käytännössä ole sääntöjä. Jos käytöksessä on jotain moitittavaa niistä keskustellaan ilman säätökirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On meillä ainakin aina ollut sääntöjä, koska ne on osa kasvatusta. Elämässä on paljon sääntöjä, koulussa ja työpaikalla. Jos e kotona ole mitään, niin vaikeuksissahan ne on myöhemmin elämässä.
Meillä on myös vapauksia. Eilen oli Euroviisut. Sanoin 8- ja 10-vuotiaille, että itse päättävät, haluavatko valvoa ja katsoa tulokset. Vanhempi meni nukkumaan jo ennen yhtätoista ja nuorempi nukahti sohvalle yhdeltä, mutta heräsi kuuntelemaan lopputuloksen.
Minulla on aiemmasta liitosta syntynyt teini-ikäinen, kohta täysi-ikäinen, joka asuu vuoroviikoin isällään. Se suututtaa, ettei siellä ole minkäänlaista kotiintuloaikaa, ei ruoka-aikaa eikä muutenkaan katsota, missä hän menee. Olen yrittänyt exän kanssa keskustella, että vaikka olisi ikää 17, ei kuitenkaan voi mennä yökaudet missä sattuu. Isänsä vetoaa siihen, että hänkin on aikoinaan mennyt vapaasti ja ihan hyvä hänestä tuli. Minusta taas on selvää, että alaikäinen tulee yöksi kotiin, jos ei muuta ole sovittu. Jos on jossain muualla kuin kotona yön, siitä pitää sopia ja kertoa, missä on ja kenen kanssa. Näin ei tapahdu tällä hetkellä, mikä surettaa äitinä.
Ei mitään saneltuja sääntöjä vaan perusasioita mitä noudatettiin.
Jopa kotiintuloajat oli vielä täysi-ikäisinäkin kun kerran meidän luona asuivat. Viikonlopun menoista keskusteltiin ja sovittiin erikseen.
Jokainen hoiti osuutensa kotitöistä, huolehti läksyt ja kokeensa itsenäisesti. Koti ei ole täysihoitola
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään saneltuja sääntöjä vaan perusasioita mitä noudatettiin.
Jopa kotiintuloajat oli vielä täysi-ikäisinäkin kun kerran meidän luona asuivat. Viikonlopun menoista keskusteltiin ja sovittiin erikseen.
Jokainen hoiti osuutensa kotitöistä, huolehti läksyt ja kokeensa itsenäisesti. Koti ei ole täysihoitola
En ymmärrä, miksei nuo mainitsemasi perusasiat ole juuri sääntöjä. Sääntöhän on asia, jota odotetaan noudatettavan. Töissä esim. työajat ovat työsuhteen sääntöjä, samoin palkka ja palkanmaksun aikataulut, käyttäytyminen työyhteisössä tai työtehtävät.
Tottakai on säännöt! Älkää aikuiset (naiset esimerkiksi) unohtako omaa itseänne arjessa. Koti ei ole mikään itsepalveluravintola jossa ruoka-aikojen ulkopuolella syödään jääkaapista just mitä mieli tekee, eikä teinin vaatteita äiti tai isä laita pyykkikoriin vaan teini itse. Huone on pidettävä kunnossa, läksyt on tehtävä ja tietenkin on kotiintuloajat - muu on heitteille jättöä! Ja kasvavat lapset on totutettava siihen, että yhteisistä tiloista huolehtiminen kuuluu kaikille (eikä ole mitään sellaista, josta erikseen maksetaan). Teitä vanhempia ei kukaan kiitä, jos hemmottelette lapset piloille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh huh, ap kuulostaa natsimutsilta... Miten meinaat selviytyä teini-iästä?
Kohteliaita käytöstapoja edellytetään. Kotona ei kiroilla. Siihen en ota kantaa, mitä puhuvat muualla, mutta eiköhän ne ymmärrä, missä menee raja. Ovia ei paiskata kiinni eikä tavaroita heitellä suutuksissaan.
Jääkaappia ei syödä tyhjäksi koulun jälkeen. Pari leipää, jukurtti, hedelmiä on sallittua, mutta isoa laumaa lapsia ei tarvitse tuoda meille välipalalle. Tämä on ollut tapetilla tänä keväänä, kun nuorin lapsi oli tuonut kerran monta kaveria koulusta ja olivat syöneet kaikki kevätkääryleet, joista piti riittää päivälliseksikin.
Jos lapset ei tule suoraan koulusta kotiin, pitää ilmoittaa tekstarilla, vaikka me oltaisiin töissä. Tämä ei koske lukiolaista, joka saattaa välillä mennä likkakaverille suoraan koulusta. Hänen kanssaan on sovittu, että ei jää yökylään sinne arki-iltaisin, koska sen tytön vanhemmat joutuu nousemaan tosi aikaisin aamulla töihin ja on heilläkin oikeus kotirauhaan.
Kotitöihin osallistumista edellytetään kohtuullisessa määrin. Se voi olla roskisten tyhjennys ja roskapussin vienti tai astianpesukoneen tyhjennys tai oman huoneen imurointi.
Hygieniasta myös edellytetään huolehdittavan. Suihku vähintään urheilun jälkeen tai joka toinen päivä. Hampaiden pesu aamuin ja illoin.
Ei ole ollut isompia haasteita sääntöjen noudattamisessa, jos säännöt on selkeät. Niitä ei myöskään saa olla liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tiukempi ja puoliso lepsumpi. Yleensä pyydän kerran tai pari, että voisitko viedä likavaatteet pyykkiin tai voisitko viedä puhtaat vaatteet kaappiin, mutta jos mitään ei tapahdu, pidän sellaisen palopuheen, että alkaa tapahtua. Puolisoni sanoo, onko pakko nalkuttaa lapsille, ja minä vastaan, että on, koska muuten ei tapahdu mitään.
Olen myös inhottava äiti, koska saatan tehdä pistotarkastuksia, onko läksyt tehty. Meidän 12-vuotias jättää mielellään läksykirjat reppuun ja valehtelee, että ei tullut läksyjä. Silloin tällöin otan repun ja tarkastan, onko läksyt tehtynä. Hän ei ole vielä tajunnut, ettei kannattaisi laittaa kirjaan merkintöjä, mitä on läksynä. Nuorempi lapsista huitaisee läksyjä vasemmalla kädellä. En jaksa siitä valittaa, kun kuitenkin tekee jotain. Teen pistotarkastuksia myös hänen läksyihinsä. Kokeet näen Wilmassa ja vahdin, että lapset lukevat niihin.
Millä kiristän tekemään, niin puhelimen pois ottamisella. Puhelinkielto on suunnilleen pahinta, mitä nämä meidän lapset osaavat kuvitella. Nalkuttaminen toimii muuten paremmin kuin jokin rangaistus. Murut eivät jaksa kuunnella äitinsä jäkätystä ja mieluummin tarttuvat toimeen.
Ei säännöistä ole hyötyä jos niiden rikkomisesta ei ole seurauksia, älä uhkaa vaa toteuta. Meillä 6v ei saa viedä sisäleluja ulos ollenkaan juuri tuosta syystä että ei huolehdi niistä, ne hukkuu tai muut vie tai antaa niitä ilmaiseksi tai vaihtaa tyyliin karkkiin niitä.
9v saa päivän kotiarestia jos ei tule vaikka ajoissa syömään tai kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni lapsia ei ole, mutta lapsuuskodissa 80- ja 90-luvulla oli tiukat säännöt.
-koulusta suoraan kotiin ja läksyt tehtävä ennen välipalaa
-ennen ruokailun aloittamista laitetaan kädet pöydälle ja äiti tarkistaa ovatko puhtaat
-pöydästä ei nousta ennen kuin lautanen on tyhjä ja toisaalta lisääkään ei saanut
-perjantaisin huoneen siisteystarkastus. Piti seisoa sängyn päädyssä kun isä tarkasti
-jos joku hölmöili, niin kaikkia rangaistiin
Nyt aikuisena osaan arvostaa tiukkaa kuriani ja olenkin sen ansiosta menestynyt elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni lapsia ei ole, mutta lapsuuskodissa 80- ja 90-luvulla oli tiukat säännöt.
-koulusta suoraan kotiin ja läksyt tehtävä ennen välipalaa
-ennen ruokailun aloittamista laitetaan kädet pöydälle ja äiti tarkistaa ovatko puhtaat
-pöydästä ei nousta ennen kuin lautanen on tyhjä ja toisaalta lisääkään ei saanut
-perjantaisin huoneen siisteystarkastus. Piti seisoa sängyn päädyssä kun isä tarkasti
-jos joku hölmöili, niin kaikkia rangaistiinNyt aikuisena osaan arvostaa tiukkaa kuriani ja olenkin sen ansiosta menestynyt elämässäni.
No jopas on ollut armeijakuri. Olen itse 70-luvun loppupuolella syntynyt, eikä meillä tuollaista ollut.
Ruokaa sai ottaa aina lisää, ikinä ei kielletty. Ja jos äidillä oli leivontapäivä, sai syödä vaikka kolme pullaa, jos mieli teki. Se on varmaan oleellinen tekijä, ettei kenellekään meistä ole vielä tullut paino-ongelmia. Ruuasta ei tehty sääntöjä.
Meillä oli siivouspäivä joka toinen lauantai, eikä kukaan käynyt tupatarkastuksella, onko siivottu. Siivouksen omassa huoneessa suorittanut sai muutaman kolikon viikkorahaa. Minulla oli esikoisena pienin huone, vaatekomerosta tehty, ja sotkuisin elämäntyyli. On varmaan nyt aikuisenakin. Tykkään kodikkaasta enemmän kuin kliinisestä. Omille lapsille olen sanonut, että puhtaana täytyy nurkat pitää, mutta tavarat ja persoonallinen sisustaminen on hyväksyttyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni lapsia ei ole, mutta lapsuuskodissa 80- ja 90-luvulla oli tiukat säännöt.
-koulusta suoraan kotiin ja läksyt tehtävä ennen välipalaa
-ennen ruokailun aloittamista laitetaan kädet pöydälle ja äiti tarkistaa ovatko puhtaat
-pöydästä ei nousta ennen kuin lautanen on tyhjä ja toisaalta lisääkään ei saanut
-perjantaisin huoneen siisteystarkastus. Piti seisoa sängyn päädyssä kun isä tarkasti
-jos joku hölmöili, niin kaikkia rangaistiinNyt aikuisena osaan arvostaa tiukkaa kuriani ja olenkin sen ansiosta menestynyt elämässäni.
Saiko ruokansa annostella itse vai laitettiinko sekin valmiiksi lautaselle ja oli pakko syödä? Varastitteko salaa ruokaa?
Minulla oli muutaman vuoden ajan kaveri, joka asui samassa kerrostalossa. Isänsä oli saanut lääkärin paikan terveyskeskuksesta johtavana lääkärinä ja siksi muuttivat paikkakunnalle. Päällisin puolin normaali perhe, mutta kun olin enemmän heillä, näin todellista valtaa. Koulun jälkeen kaverillani oli soittoläksyt, sitten koululäksyt ja sen jälkeen vasta sai ottaa välipalan, joka oli annosteltu valmiiksi. Siellä oli jääkaapissa vaikka ruisleipä juustolla ja lasi maitoa. Odotin joitain kertoja vieressä, että hän teki läksynsä ja söi välipalan, että päästään sitten ulos. Semmoinen muisto jäi mieleen, kun hän syötti salaa minulle vispipuuroa, kun ei varmaan tykännyt ja sitä oli annosteltu niin iso annos.
Heillä oli myös muita kummallisia sääntöjä. Sunnuntaisin ei saanut leikkiä. En tiedä, mihin sekin olevinaan perustui. Tytöt katsoi parvekkeen kaiteen takaa, kun me muut lapset talossa leikittiin pihalla. Tukka piti letittää yöksi. Kaverini oli meidän mukana kerran kesämökillä monta päivää, ja meinasi tulla ongelma, kun äitini ei osannut tehdä lettejä. Eihän minullakaan ollut ikinä lettiä. Minun vanhemmat oli sitä tyyppiä, joiden mukaan jokainen itse vastaa ulkonäöstään, kunhan alushousut tulee vaihdettua iltaisin ja tukkaa kammataan aamulla ennen koulun lähtöä. Mökillä ei ehkä edes kammattu, jos ei muistanut.
Olen monta kertaa miettinyt, mitä sille tytölle kuuluu nyt aikuisena. He muuttivat pois talosta, kun hän oli noin 12-vuotias, siis kesken kuudennen luokan, koska isänsä sai työpaikan jostain sairaalasta.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni lapsia ei ole, mutta lapsuuskodissa 80- ja 90-luvulla oli tiukat säännöt.
-koulusta suoraan kotiin ja läksyt tehtävä ennen välipalaa
-ennen ruokailun aloittamista laitetaan kädet pöydälle ja äiti tarkistaa ovatko puhtaat
-pöydästä ei nousta ennen kuin lautanen on tyhjä ja toisaalta lisääkään ei saanut
-perjantaisin huoneen siisteystarkastus. Piti seisoa sängyn päädyssä kun isä tarkasti
-jos joku hölmöili, niin kaikkia rangaistiinNyt aikuisena osaan arvostaa tiukkaa kuriani ja olenkin sen ansiosta menestynyt elämässäni.
Järkyttävä kertomus. Teidän perhe on elänyt kuin 50-luvulla. Nuoremmat sukupolvet saa nyt varmaan käsityksen, että tuo olisi ollut yleistäkin 80-90-luvun perheissä, mutta totuushan oli se, että suurin osa lapsista ja nuorista eli suht normaalia elämää. Ei me seisottu sängyn päädyssä perjantaisin huonetarkastuksessa ja välipalaa sai ottaa heti koulun jälkeen. Ehkä sellaisia sääntöjä oli, että ruoka piti syödä lautaseltaan eli lautanen tyhjäksi, mutta lisää sai kyllä ottaa, jos jäi nälkä. Suomessa ei yleisesti ollut sellaista köyhyyttä silloin, että lapsia olisi nälässä pidetty.
Ihan perusjutut. Kädet pestään ennen syömistä, omat astiat tiskikoneeseen, läksyt tehdään ennen päivällistä. Pukeutumisessa: tilanteen mukaan. Juhliin juhlavammin ja liikuntapäivänä liikuntavaatteet, muutoin sään mukaiset oman mielen mukaan.
Eivät tottele. Talvella pipo on sellainen, joka lähtee päästä pois viimeistään koulun portilla. Kokeisiin lukemisesta tulee aina kiistaa. Aamupalan syöminen unohtuu joskus ja valehtelevat syöneensä. En pidä valehtelemisesta yhtään, mutta minkäs teet.
Toisaalta tiettyjä asioita tottelevat hyvin, kuten että toisia ei kiusata ja ilmoitetaan, jos menee kaverille koulun jälkeen.