mikä olisi jälkiviisaana "oikea" ikä lapsille?

eli 28 kun sain esikoiseni

Ensimmäiset sain 24- ja 25-vuotiaana, nuorimmat syntyivät kun olin 31 ja 33 v.

Nuorimpien kanssa pärjäsin paremmin mutta mikä osuus oli sitten kokemuksella verrattuna siihen, että olin itse kypsempi ja elämää kokenut.

Kahden ensimmäisen kanssa kaikki oli uutta, sitä hermoili ehkä enemmän ja toisaalta ikäero oli lapsilla pieni, mikä myös vei voimia.

Sitten kun elämä kohdillaan. En tarkoita välttämättä, että oma asunto, opinnot ohi, vakityö ja aviomies.



Vaan sitä, että on itse valmis ottamaan lapsen vastaan. Osaksi omaa elämää. Olin itse siihen valmis nuorena yh.na, ja nyt hieman kypsempänä pysyvässä parisuhteessa. Mutta täytyy sanoa, että on kyllä itselle huomattavasti helpompaa ja antoisampaa, kun vierellä on toinen aikuinen jakamassa vastuuta ja ilojakin. Vaikka silloin yh.nakin ihan hyvin tunsin pärjääväni.

nyt ajattelen että voi kauheea kuinka nuorena, mutta silloin ikä tuntui oikealta.



Tänään juuri söimme lounasta "lasten" 22v ja 20v kanssa ja he totesivat että sinä valitsit äitiyden, siitä et pääse eroon koskaan, ehkä siksi voisi elää ainakin 30v, ehtisi olla hetken itsenäinen/itsekäs oikeasti aikuinen opiskelujen jälkeen.

Tottakai sitä esikoisen aikaan "hermoili" yms. Mutta se hermoilu oli ja meni. Minä olin valmis äidiksi. Nykyään lapset ovat jo isompia, ikää minulla ei ole paljoa, saan pyhittää työelämälle loppuajan :)

vielä yhden harkitusti 42-vuotiaana. Tämä on ollut ihan lepolomaa verrattuna siihen, mitä oli kaksostenaikaan.

Ja kaikin puolin hyvä ikä.

Olin hoitanut paljon lapsia tuohon mennessä, ihan vastasyntyneitäkin. Elämä oli helppo a3 pienen kanssa. Olis voinut ehkä tehdä vuoden välein nuo lapsoset.



Iltatähti syntyy kun olen 37 :)

Nuorena jaksaa paremmin ja vanhempana sitten taas jaksaa paremmin, mutta eri asioita. ;o)

Pitäisikö tämän kertoa millainen äiti olin?

Sama olen nyt 3- kymppisenä uudelleensynnyttäjänä.



Iltatähti olisi ihana saada joskus ja jos ajattelee että esikoisen ja tämän vauvan välillä on 6 vuotta niin kamalinta mitä tiedän on että 6 vuoden kuluttua 36- vuotiaana olisin fyysisesti jo mummu!



Itselläni on fyysinen työ ja tykkään liikunnasta.

Väitän että olen nyt paremmassa kunnossa kuin ennen lapsia.



Ikä ei tuo elämänviisautta. On paljon iäkkäitä joilla on pölyset mielipiteet ja paljon nuoria jotka ei fyysisesti jaksa. Työpaikallakin sitkeimpiä työntekijöitä on iäkkäämmät henkilöt.

haarukkaan 26-35 sopisi lasten tekeminen minun mielestäni. Siis unelma olisi, jos sekä esikoinen että kuopus mahtuisi tuohon haarukkaan.



Mutta elämähän ei mene minkään käsikirjoituksen mukaan - minullakaan.

Iltatähti syntyi 32-vuotiaana ja osasin paljon paremmin ottaa lapsen todelliset tarpeet huomioon iän tuoman kypsyyden myötä.

sain esikoisen 32 v ja kakkosen 36v.

Ennen lapsia olin saanut opiskella ja viettää huoletonta elämää, kokeilla eri töitä vailla taloudellista vastuuta muista sekä asua useaan otteeseen ulkomailla, tehdä uraa niin että palkka jo aika kohdillaan.

Ainut mikä harmittaa on että kolmosta en uskalla ikäni puolta enää tehdä mikä olisi mahdollista jos aikaisemmin olisi aloittanut. Mutta ei mitään universaalia oikeaa ikää olekaan.

lapsen 34-vuotiaana. Juuri oikea ikä minulle. Vakaa parisuhde, talous kunnossa, ulkomailla asuttu, uraa tehty...

Sain esikoiseni 26-vuotiaana, ja mielestäni se oli juuri oikea ikä, tosin silti mietin silloin aikoinaan, että miksen tehnyt tätä jo aiemmin! Kaikki meni hyvin, esim. yövalvomiset ei hirveesti rasittaneet. Tosin aika nuoresta iästä huolimatta miehen kanssa takana siinä vaiheessa jo 9 vuotta yhteiseloa ja vakityökin oli, olin myös ehtinyt asumaan kahteen kertaan ulkomailla yms.

Kannattaa siinä suunnitelmallisuudessaan muistaa, että kaikille lapset eivät tule heti kun niitä haluaisi. Yrittäminen voi tyssätä yllättäviin ongelmiin ja sitten lapsettomuushoidoissa vierähtääkin useampi vuosi... Ei koske tietenkään kaikkia, mutta kannattaa muistaa että niinkin voi käydä myös omalla kohdalla. Eli lasten hankintaa ei kannata lykätä viimeiseen mahdolliseen hetkeen, etenkään jos niitä lapsia haluaa useamman kuin yhden.