Lue keskustelun säännöt.
Miten saada aikuisena ystäviä?
12.05.2023 |
Olen nelikymppinen perheellinen nainen, jolla ei ole oikeastaan koko aikuisiällä ollut ystäviä. Kouluaikana ja lukioikäisenä oli paljonkin, mutta lukion jälkeen tiet kaikkiin heihin erosivat eri paikkakunnille muuttojen ja eri opintoihin lähtemisten vuoksi. Olen muutamia heistä tavannut joskus 15 vuotta myöhemmin ihan varta vasten, mutta yhteistä tarttumapintaa ei enää ollut eikä juuri puhuttavaa, koska elettiin silloin niin eri näköistä elämää.
En ole ystävystynyt yhdessäkään työpaikassa, yliopistolla enkä vastaavissa keneenkään. Tutustunut kyllä, niin että lounasseuraa pyydetään puolin ja toisin, mutta vapaa-ajalla ei tavata eikä pidetä yhteyttä. Kukaan ei halua vaikka yritän välillä ehdottaa. Harrastuksista en ole saanut moikkatuttuja enempää. Enkä naapureista.
Olen mielestäni tavallinen ja kiva. En ujo. En tiedä missä vika. Miten oikein voisi saada ystäviä aikuisiällä? Ihmisiä, jotka vaikka joskus poikkeaisi kahvilla tai joille voisi lähettää viestin kun elämässä tapahtuu jotain mukavaa ja haluaa jakaa sen.
Kommentit (15)
Ei kai siihen mitään poppaskonsteja ole. Fakta vain on se, että mitä vanhemmaksi tullaan, sitä vakiintuneemmat kuviot suurimmalla osalla ihmisistä on. Harva ehtii ja jaksaa vapaa-ajallaan kaveerata. Tuurilla voi sellainen ihminen jostain löytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siihen mitään poppaskonsteja ole. Fakta vain on se, että mitä vanhemmaksi tullaan, sitä vakiintuneemmat kuviot suurimmalla osalla ihmisistä on. Harva ehtii ja jaksaa vapaa-ajallaan kaveerata. Tuurilla voi sellainen ihminen jostain löytyä.
Kuitenkin ainakin mediassa puhutaan yksinäisyydestä paljon, olen käsittänyt, että monella ei ole ystäviä. En minä kai ainoa tällainen ole. Asun isossa kaupungissa eli kyllä täällä ainakin paljon ihmisiä on. Ap
Se on tosi vaikeaa. Minäkin olen yrittänyt. Ehkä ennakkoluulot ja pelot ovat suurempia kuin uteliaisuus toisia ihmisiä kohtaan
Käyttäytymällä kivasti, olemalla positiivinen ja empaattinen, ja kuuntelemalla muitakin kuin itseäsi. Olen huomannut, että monet yksinäisyyttään valittavat ovat joko negatiivisia kaikesta marisijoita tai niin täynnä omia juttujaan, etteivät oikeasti kykene vastavuoroiseen ystävyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Se on tosi vaikeaa. Minäkin olen yrittänyt. Ehkä ennakkoluulot ja pelot ovat suurempia kuin uteliaisuus toisia ihmisiä kohtaan
Minkälaisia ennakkoluuloja voisi olla tavallisen näköistä perheellistä suomalaista naista kohtaan? Kun haluaisin siis ystävystyä suunnilleen saman ikäryhmän ihmisten kanssa, mieluusti ihan tavallisten.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se vaatii paljon pientä yhteydenpitoa. Ja sitten monesti kriisit yhdistää enemmän kuin ilonaiheet.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytymällä kivasti, olemalla positiivinen ja empaattinen, ja kuuntelemalla muitakin kuin itseäsi. Olen huomannut, että monet yksinäisyyttään valittavat ovat joko negatiivisia kaikesta marisijoita tai niin täynnä omia juttujaan, etteivät oikeasti kykene vastavuoroiseen ystävyyteen.
Kuuntelen enemmän muita kuin puhun, olen hyvä kuuntelija. Negatiivinen en ole, mutta en kyllä yltiöpositiivinenkaan, vaan sellainen rauhallinen realisti luonteeltani. En siis valita mistään mutta en toisaalta hehkutakaan paljoa. Ehkä pitäisi ryhtyä sellaiseksi kuplivan iloiseksi hehkuttajaksi? Mutta miten? En se olisi minä enää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ainakin ystävystynyt niin, että alan vaan jutella ja olen kiinnostunut ihmisistä. Kyselen heistä ja elämästään.
Ja sitten olen vaan kysynyt, että " Hei, haluatko joskus tulla käymään meillä kahvilla ?" Jos toinen haluaa ja meillä synkkaa syntyy kaveri- tai ystävyyssuhde. Ja jos ei, niin aina on helppoa sanoa, joo haluan tulla, mutta unohtaa koko juttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ainakin ystävystynyt niin, että alan vaan jutella ja olen kiinnostunut ihmisistä. Kyselen heistä ja elämästään.
Ja sitten olen vaan kysynyt, että " Hei, haluatko joskus tulla käymään meillä kahvilla ?" Jos toinen haluaa ja meillä synkkaa syntyy kaveri- tai ystävyyssuhde. Ja jos ei, niin aina on helppoa sanoa, joo haluan tulla, mutta unohtaa koko juttu
Olen minä välillä ehdottanut tuollaisia. Kaikki vastaa, että ei. 🤔
Ap
On kyllä iso ongelma. Onko aloittajan puolisolla ystäviä? Entä onko yhteisiä ystäväperheitä tai lasten vanhempia kontakteina? Joku siitä joukosta ehkä myös kaipaisi jotain rauhallisempaa, kahdenkeskistä ystävyyttä. Harrastusryhmät, jossa jollain lailla sisältönäkin on puhuminen (eli ei jokin liikunta, jossa kaikki tekevät yksin omaa suoritustaan) on luonteva paikka tavata suunnilleen sopivia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ongelma. Tuntuu että muut kyllä löytää kavereita helposti. Esimerkiksi viimeisin opiskelupaikka, kyllä siellä osa oli sitten kavereita muutenkin. Kun lapset oli pieniä, käytiin kerhoissa ja puistoissa, mutta ei niistäkään löytynyt kuin hetkellistä juttuseuraa. Minäkin kyllä juttelen ja olen huumorintajuinen, mutta en mikään "räväkkä" Ehkä sitä sitten vaan aina häviää siihen porukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma. Tuntuu että muut kyllä löytää kavereita helposti. Esimerkiksi viimeisin opiskelupaikka, kyllä siellä osa oli sitten kavereita muutenkin. Kun lapset oli pieniä, käytiin kerhoissa ja puistoissa, mutta ei niistäkään löytynyt kuin hetkellistä juttuseuraa. Minäkin kyllä juttelen ja olen huumorintajuinen, mutta en mikään "räväkkä" Ehkä sitä sitten vaan aina häviää siihen porukkaan.
Minäkin luulin, että lasten myötä olisi helppo ystävystyä uusiin ihmisiin. Muihin äiteihin siis. Mutta ei. Meidän naapurissakin asuu nainen, jolla on minun lapsia vuotta vanhempi lapsi ja ollaan usein oltu taloyhtiön leikkipaikalla yhdessä lasten kanssa. Hän on vieläpä opiskellut samaa alaa yliopistossa kuin minä. Silti moikkatuttua enempää en ole hänestäkään saanut, ei selvästi halua olla tekemisissä kanssani. Alan jo miettiä onko minussa joku iso vika. Olen aina ollut hänelle ystävällinen ja iloinen, en tiedä mitä teen väärin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kyllä iso ongelma. Onko aloittajan puolisolla ystäviä? Entä onko yhteisiä ystäväperheitä tai lasten vanhempia kontakteina? Joku siitä joukosta ehkä myös kaipaisi jotain rauhallisempaa, kahdenkeskistä ystävyyttä. Harrastusryhmät, jossa jollain lailla sisältönäkin on puhuminen (eli ei jokin liikunta, jossa kaikki tekevät yksin omaa suoritustaan) on luonteva paikka tavata suunnilleen sopivia ihmisiä.
Miehelläni on muutama ystävä, mutta he ovat joko lapsettomia sinkkumiehiä tai eronneita, yhdelläkään ei ole puolisoa. Meillä ei siispä ole yhteisiä ystäväperheitä.
Minkälaisen aikuisten harrastysryhmän sisältönä on yhteinen tekeminen, jossa samalla tutustutaan koska puhutaan koko ajan yhdessä? Antakaa vinkki, voin kokeilla.
Ap
Ei niitä saa.