Lue keskustelun säännöt.
5v ja sosiaaliset taidot
22.09.2010 |
Kohta 5v täyttävä poikani (ainoa lapsi) on viime aikoina jäänyt päiväkotikaverien leikeistä sivuun. Ei osaa leikkiä sääntöleikkejä, yrittää dominoida muita ja sotkea kuviot. On ollut päiväkodissa 2-vuotiaasta saakkaaa. Hoitaja sanoi, että pojasta näkee ettei se ole tottunut leikkimään muiden kanssa. Kommentti jäi vaivaamaan, sillä ei me nyt ihan erakkoja olla (tutut lapsiperheet kyläilee). Poika tykkää kyllä leikkiä itsekseen mielikuvitusleikkejä.
Kuinka paljon lapsen pitäisi tavata muita lapsia vapaa-ajalla?
Kommentit (15)
Meidän eskarilainen, ainokainen kevääseen asti, ei juurikaan ennen kuin nyt ole nähnyt muita lapsia iltaisin. Hoidossa on ollut 2-vuotiaasta. Sosiaalisella puolella ongelmana on pikemminkin ollut kiltteys/kyvyttömyys pelata sitä peliä. On tosi empaattinen, jalo, oikeudenmukainen jne. On kotona tottunut, ettei asioista tarvi taistella vaan kaikki menee aina fiksusti ja oikeudenmukaisesti.
Ymmärtääkseni ainoiden lasten ongelma on useimmiten tuo kiltteys itsekkyyden sijaan. Ovat tottuneet, että kaikki ovat reiluja ympärillä. Lasten maailma ei ole reilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kehdannut sanoa, että poika on yksinkertaisesti luonteeltaan pomottava jääräpää ;) Vaatii aika paljon aikaa ja kokemuksia, että särmät hioutuvat ja kärsivällistä ohjausta teiltä vanhemmilta, miten toisten kanssa ollaan. Pelatkaa porukassa paljon kotona, niin poika saa häviämisharjoitusta.
Viihtyy yksin omissa leikeissään ja keskittyy niihin täysin, mutta ei oikein jaksa semmoista mistä ei tykkää ja ei osaa keskittyä sääntöihin
kotona on kaikki oikeudenmukaista ja reilua? Buahahahhhaaa! Kyllä varmaan sitten niin, vanhemmathan ovat _aina_ reiluja ja oikeudenmukaisia.
Sosiaalista toimintaa ikätoverien kanssa opettaa kaikista parhaiten se, että jakaa sellaisten kanssa kotiarjen ihanuuden ja kurjuuden.
Oletteko kotona perheen kanssa?
Tapaako lapsi muita lapsia vapaa-ajalla kuinka paljon, niin, että leikkivät keskenään?
Meillä tuon ikäiselle kaverit todella tärkeitä. Leikkii joka ilta naapuruston lasten kanssa 2-3 tuntia. Viikonloppuisin enemmän.
Leikkivät jonkun kotona, meillä ollessaan esim omassa huoneessa, en puutu leikkeihin. Ei siis riitoja tm mihin pitäisi puuttua.
Pihassakin ovat keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme kommentti hoitajalta! Jos lapsi on päivät hoidossa, niin mitäs muuta se siellä tekee, kun leikkii muiden kanssa!
Mutta siis... miten sillä leikit sujuu kotona/kylässä muiden kanssa?
Ihme kommentti hoitajalta! Jos lapsi on päivät hoidossa, niin mitäs muuta se siellä tekee, kun leikkii muiden kanssa!
Mutta siis... miten sillä leikit sujuu kotona/kylässä muiden kanssa?
Kaikki lapset eivät leiki päiväkodissa toisten kanssa, vaan ovat sivussa, touhuavat itsekseen. Tämä on yksi niistä asioista mitä hoitajat ei useinkaan kerro vanhemmille. Joko ammattitaidottomuuttaan, tai laiskuuttaan, sanovat vain sen vakikommentin päivän päätteeksi "päivä on mennyt hyvin, syönyt ja nukkunut"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan arki-illat useimmiten ihan kotosalla, oman perheen kesken, mitä nyt lapsi harrastaa kahtena iltana viikossa muskaria ja uintia. Viikonloppuisin ulkoillaan oman perheen kesken (lapsi näkee muita lapsia leikkipuistossa/rannalla) tai sitten kyläillään (ei kyllä ehkä niin usein kun näemmä pitäisi). Asumme Helsingin keskustassa, joten lapsi ei voi itsenäisesti mennä soittelemaan kavereiden ovikelloja. Kesäisin lapsi viettää pitkiä aikoja mökillä serkkujensa kanssa.
Leikit sujuvat ihan ok, ainakin näennäisesti, siis viime aikoihin saakka. Nyt samanikäiset ovat alkaneet pitämään poikaani ihan lapsellisena vauvana, joka häiriköi leikkejä, ja poikani kärsii, vaikka usein tykkääkin leikkiä itsekseen.
Mutta mitä tehdä? Pitäisikö joka viikonloppu järkätä leikkitreffit? Toki olen valmis siihen, jos se vaan auttaisi.
ilman päiväkoteja ja eskareita ja opettajat kehui heidän sosiaalisia taitoja. Ainoastaan harrastuksissa ja satunnaisissa kyläilyissä tapasivat muita lapsia. Itse en usko, että päiväkodit tekisivät lapsista sosiaalisia vaan ennemminkin päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme kommentti hoitajalta! Jos lapsi on päivät hoidossa, niin mitäs muuta se siellä tekee, kun leikkii muiden kanssa!
Mutta siis... miten sillä leikit sujuu kotona/kylässä muiden kanssa?
Typerä kommentti sinulta. Kaikki lapset eivät leiki päiväkodissa toisten kanssa, vaan ovat sivussa, touhuavat itsekseen. Tämä on yksi niistä asioista mitä hoitajat ei useinkaan kerro vanhemmille. Joko ammattitaidottomuuttaan, tai laiskuuttaan, sanovat vain sen vakikommentin päivän päätteeksi "päivä on mennyt hyvin, syönyt ja nukkunut"
Vaikka ei varsinaisesti leikkisikään, niin onhan se lapsi silti siellä muiden seurassa!!
usko että poika ainakaan enempää varsinaisia lapsikontakteja kaipaa, päiväkodissa on muiden lasten kanssa monta tuntia. Illat on hyvä pyhittää perheen kanssa olemiselle ja rauhoittumiselle. Kaikki lapset eivät ole sosiaalisia, kutne eivät kaikki aikuisetkaan. Mielestäni poikaa ei pidä ahdistaa leikkimään muiden kanssa jos viihtyy yksikseen ja touhuaa omia juttujaan. Huono käyttäytyminen voi johtua siitäkin että hermostuu jos aina pitäisi mennä muiden kanssa leikkiin vaikka haluiaisi leikkiä itsekseen. Päiväkodeissa ei vaan valitettavasti osata tai ehditä huomioida lapsia yksilöinä vaan kaikkien pitäisi toimia samalla lailla, jotta homma pysyy kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän normaali lapsemme leikki päivät päästään toisten kanssa, sopeutui erilaisiin leikkeihin ja sai paljon kavereita. Vapaa-ajallakin kaipaili päiviksen kavereita ja tapailtiin kyseisiä lapsia iltaisinkin (poika meni lasten kotiin leikkimään, tai kaveri tuli meille leikkimään)
Kun taas tämä "ei niin normaali" lapsi leikki aina yksin. Keinui yksin ja puhua pälpätti yksin. Sosiaalisia kontakteja oli vain hoitajien kanssa, eikä pätkääkään välittänyt toisista lapsista. Oli ollut tällainen koko ikänsä. Hänellä on myös muita heikkouksia ja löytyy sitten vielä kyseiseen käytökseen pari diagnoosiakin.
Näitä riittää joka päiväkodissa ja koululuokassa. Eikä kyse todellakaan aina ole siitä, että ei ole tottunut leikkimään muiden kanssa vaan haluaa vain aina määrätä.
Sinuna panostaisin nyt keskuteluun pojan kanssa. Kerta toisensa jälkeen korostaisin sitä, kuinka tärkeää on noudattaa leikin sääntöjä, että kaikilla on kivaa. Ja pistäisin pojan miettimään, olisiko hänestä kivaa, jos joku aina pomottaisi ja sotkisi hänen leikit.
Annatteko te pojalle paljon periksi kotona? Tarkoitan, että jos ensin olette kieltäneet jotain ja sitten hän alkaa kitistä, itkeä tms., niin pyörrätte jossain vaiheessa päätöksen? Jos leikitte lapsen kanssa, määrääkö hän aina tahdin? Suuttuuko, jos häviää lautapelin?
Ehkä hoitaja sanoi hienovaraisesti, että poikanne on vielä itsekkäässä vaiheessa ja pitäisi hieman oppia muita huomioon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sosiaaliset taidot sekä leikkitaidot kasvavat 'opettamalla' eivät vahingossa. Leikkimisen alkeet opitaan kotona vanhempien kanssa, mm. vuorottelu, leikin tunnistaminen tms.
Pedagogisesti ajatellaan, että sääntöleikkivaihe tulee lapsella ns. rooli/mielikuvitusleikin jälkeen. Eli vaatii myös lapselta kyvyn sääntöjen tunnistamiseen sekä niiden noudattamiseen. Yleensä tämä vaihe alkaa noin 6v -> eli lapsesi ei ehkä vain ole vielä tässä vaiheessa. Mielikuvitusleikki on tärkeä vaihe lapsen kehityksessä, eikä lasta ole mitään syytä 'siirtää' vaiheissa eteenpäin, ennenkuin hän on siihen kypsä.
Tämä ottamatta kantaa siis poikasi käyttäytymiseen ryhmässä, mistä saanet parasta tietoa lapsen opettajalta.
lto
pitäisi kutsua päiväkotikavereita kotiin leikkimään?
Olisi kiinnostavaa kuulla miten muut, joilla lapsia kokopäivähoidossa, toimivat tässä suhteessa.