Onko kellään positiivista kokemusta, että liitto selviää seksittömyydestä?

Hiljaista näyttää olevan. En ihmettele.

Nainen pihtaa kolmesta syystä. Mies ei tee kotitöitä, nainen on lihonut tai mies on itse lihonut tai sitten naisella on lapsia ja mies ei hoida niitäkään joten naisen ei tarvii seksiä harrastaa.

Meillä ei ollut seksiä aika tarkalleen vuoteen, koska mies ei jaksanut. Tai oli liian stressaantunut. Aina löytyi (teko)syy.

Minä kuitenkin odottelin, ja tosiaan aika tarkalleen vuoden kuluttua miehen testosteronitasot mitattiin muistaakseni muiden tutkimusten yhteydessä.

Mies sai korvaushoidon, ja tilanne muuttui.

Testosteronilääkehoito siis pelasti meidän seksielämämme. En tiedä kuinka kauan olisin vielä jaksanut.

Palautui, kun me molemmat lähdimme selvittämään asiaa, ensin gynegologi ja urologi, sitten pariterapeutti joka oli myös seksuaaliterapeutti.

Suurin yllätys meille oli se, että molemmilla oli asiaan vaikuttavia ongelmia, miehellä erektion kanssa, stressistä töissä, meidän parisuhteen stressi, paino nousussa ja kuntoilu jäänyt. 

Minulla oli haluttomuutta miehen välttelyn vuoksi ja se lisäsi hänen paineitaan ja tosin sain itsekin hormonikorvaushoitoa ja siitä ne halutkin palasivat. 

Terapia yhdessä sai keskustelun alkuun ja siitä se lähti, tosin meillä oli aktiivinen ja intohimoinen suhde tavatessa, joten oli ihan realistista saada se elvytettyä. 

Meille oli olennaista että molemmat olimme motivoituneita halusimme suhteen ja seksin toimimaan. 

Totesimme ettei kannata vaihtaa, koska todennäköisesti ongelmat nousevat uudestaan esiin.