Kerro ikävin/ ahdistavin kyläily kokemuksesi!

Vieraana. Tarjolla oli grillimakkaraa ja ranskalaisia.

Menin poikamies-veljeni luokse yökylään, kun sattui asumaan kaupungissa missä oli eräs tapahtuma. Tarvitseeko tätä sen enempää selittääkkään? Nurkissa varmaan sentin pölykerros jne.

Talossa oli kissa, jonka pennut oli juuri tapettu, ja se kulki paikasta toiseen etsien pentujaan. "Miu? Miu?" Vierailu tuntui todella pitkältä. Olin helpottunut kun pääsin lopulta pois sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Talossa oli kissa, jonka pennut oli juuri tapettu, ja se kulki paikasta toiseen etsien pentujaan. "Miu? Miu?" Vierailu tuntui todella pitkältä. Olin helpottunut kun pääsin lopulta pois sieltä.

Oliko pakko jakaa se tänne, nyt alkoi ahdistamaan.

En kerro sinun nautittavaksi..

Vieraana olin paskansin yläkerran wc pöntön tukoon ja vedin pönttöä varmaan kymmenen kertaa. Oli noloa kun paskavettä lorisi alakertaan portaikkoa pitkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talossa oli kissa, jonka pennut oli juuri tapettu, ja se kulki paikasta toiseen etsien pentujaan. "Miu? Miu?" Vierailu tuntui todella pitkältä. Olin helpottunut kun pääsin lopulta pois sieltä.

Oliko pakko jakaa se tänne, nyt alkoi ahdistamaan.

Tässä on tarkoitus jakaa ahdistavimpia kyläilykokemuksia.

AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA

Masentunut ja omintakeinen koulukaverini tarjosi ruokaa valmiiksi likaisista astioista ja tein virheen ja päätin vielä jäädä yöksi natisevalle ilmapatjalle.

Vierailija kirjoitti:

Vieraana. Tarjolla oli grillimakkaraa ja ranskalaisia.

Mikä tässä oli ikävää ja ahdistavaa?

Olisitko mieluummin ollut nälissään?

Montako päivää olit syötettävänä?

Menin eka kertaa lapsen kanssa kylään lapsen päivähoitokaverin luo. Kaverin äiti saikin yllättäen puhelinsoiton ja kysyi sopiiko lähteä pikaiseen hoitamaan yksi asia? Lupasin jäädä lapsia vahtimaan. Aika kului ja kului ja kului. Tunteja. Alkoi olla nukkumaanmenoaika. Kaverin äitiä ei näkynyt. Lasten leikit alkoivat muuttua ylivilliksi riehumiseksi ja kouluikäisen isosisaruksen häiriköimiseksi. Pelkäsin lopulta että joku oikeasti loukkaa itsensä, perheen lapset eivät oikein totelleet minun komentamista, heillä myös eri äidinkieli kuin meidän perheellä. Kaverin äiti ei vastannut puhelimeen ja aloin pelätä että hän on joutunut onnettomuuteen tms. Lopulta hän tuli muina naisina kotiin oman lapseni nukkumaanmenoajan jälkeen. Selitteli sillai hui hai tyyliin missä oli käynyt. Ei kiittänyt lastensa vahtimisesta. Siitä lähdin sitten kävelemään lapsen kanssa kotiin pimeällä, vesisateessa. Ei ole kyläilty tuolla toiste.

Vierailija kirjoitti:

Menin eka kertaa lapsen kanssa kylään lapsen päivähoitokaverin luo. Kaverin äiti saikin yllättäen puhelinsoiton ja kysyi sopiiko lähteä pikaiseen hoitamaan yksi asia? Lupasin jäädä lapsia vahtimaan. Aika kului ja kului ja kului. Tunteja. Alkoi olla nukkumaanmenoaika. Kaverin äitiä ei näkynyt. Lasten leikit alkoivat muuttua ylivilliksi riehumiseksi ja kouluikäisen isosisaruksen häiriköimiseksi. Pelkäsin lopulta että joku oikeasti loukkaa itsensä, perheen lapset eivät oikein totelleet minun komentamista, heillä myös eri äidinkieli kuin meidän perheellä. Kaverin äiti ei vastannut puhelimeen ja aloin pelätä että hän on joutunut onnettomuuteen tms. Lopulta hän tuli muina naisina kotiin oman lapseni nukkumaanmenoajan jälkeen. Selitteli sillai hui hai tyyliin missä oli käynyt. Ei kiittänyt lastensa vahtimisesta. Siitä lähdin sitten kävelemään lapsen kanssa kotiin pimeällä, vesisateessa. Ei ole kyläilty tuolla toiste.

Hei olisin sinuna sanonut, että me tästä lähdetäänkin kotiin morjens.

Toivottavasti et saanut sieltä täi-, kihomato- tai syyhytartuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Menin eka kertaa lapsen kanssa kylään lapsen päivähoitokaverin luo. Kaverin äiti saikin yllättäen puhelinsoiton ja kysyi sopiiko lähteä pikaiseen hoitamaan yksi asia? Lupasin jäädä lapsia vahtimaan. Aika kului ja kului ja kului. Tunteja. Alkoi olla nukkumaanmenoaika. Kaverin äitiä ei näkynyt. Lasten leikit alkoivat muuttua ylivilliksi riehumiseksi ja kouluikäisen isosisaruksen häiriköimiseksi. Pelkäsin lopulta että joku oikeasti loukkaa itsensä, perheen lapset eivät oikein totelleet minun komentamista, heillä myös eri äidinkieli kuin meidän perheellä. Kaverin äiti ei vastannut puhelimeen ja aloin pelätä että hän on joutunut onnettomuuteen tms. Lopulta hän tuli muina naisina kotiin oman lapseni nukkumaanmenoajan jälkeen. Selitteli sillai hui hai tyyliin missä oli käynyt. Ei kiittänyt lastensa vahtimisesta. Siitä lähdin sitten kävelemään lapsen kanssa kotiin pimeällä, vesisateessa. Ei ole kyläilty tuolla toiste.

Jos se kävi myymässä jotain.

Vuosia sitten, kun lapsemme oli 1,5-vuotias, eräs sukulaiseni (yh-äiti) pyysi oman lapsensa rippijuhliin. Asuivat matkan päässä, kerrostalossa. Sovittiin, että olemme yötä. No, sinne menimme tyyliin perjantai-iltana, lauantaina oli itse juhlat. Illan istuin lapseni kanssa kahdestaan, kun nuoriso muualla kavereiden kaa ja emäntä jonkun samassa talossa asuvan luona ryyppäämässä. Lauantain juhlat sujuivat kuitenkin ok, eli ei ottanut liikaa...

Minusta jo lapsena kyläily oli kuin jotain outoa näytelmää ja väkinäistä teeskentelyä. Sen oudon näytelmän etikettiin kuului mm. poislähtiessä vuorosanat: "käykee" vaikka jo ilmeestä ja olemuksesta näki että toivottavasti eivät käy.

Isäntäväki meni parvekkeelle paneskelemaan.

Sellaiset kyläilypaikat joista ei lapsena päässytkään pois kotiin ja se selvisi yhtäkkiä. Eli tilanne alkoi muistuttaa jotain lapsikaappausta tai/ja muiden aloittama riitely. Oli se serkulla, leiri, koulun leiri, automatkalla tai 4H maatilalla. Ja paarmapaikat. Annettiin ymmärtää että pakko olla siellä ja muut voivat käyttäytyä miten vain.

Olin päivätolkulla yksin kyläpaikassa, jossa isäntä ei antanut ruokaa ilman käteenvetoa. Olin alle kouluikäinen.