Lue keskustelun säännöt.
Sain uuden työn mutten uskallakaan lähteä vanhasta. Perunko vai lähdenkö? Pelkään että teen virheen
04.05.2023 |
Olen ollut jonkin aikaa työssä, joka rekryttäessä oli ihan erilainen kuin mitä todellisuudessa. Lisäksi meillä aloitti minun jälkeeni pomo, joka on suorastaan pelottava: hän on pistänyt kaiken uusiksi, palkkaa jatkuvasti uusia ihmisiä, vaihtelee meidän työtehtäviä lennosta, titteleitä muuttelee ja koko ajan saa olla varuillaan, että milloin ottaa silmätikuksi eikä koskaan voi olla aloillaan ja keskittyä tekemiseen. On jo yhden silmätikuksi ottanut, jonka sai itkemään töissä ja jäämään sairaslomalle ja nyt kyttää jo toista ja kyselee muilta tästä henkilöstä, että tekeekö töitä ollenkaan kun ei saa mitään aikaan. Mulle antoi järkyttävän projektin hoidettavaksi ja lupasi olla tukena mutta aina apua pyydettäessä tiuskii tai virne naamalla katsoo kuin idioottia. Työkaverit ovat ihania, organisaatio myös mutta meidän yksikkömme on jotenkin myrkyllinen. Siksi olenkin hakenut uutta työtä.
Sain uuden työn, jossa palkka on huonompi ja tiedän jo etukäteen, että se on ns downgrade (olen nyt asiantuntijana ja tuo uusi työ on sihteerin työtä) mutta organisaatio olisi mahtava. Ilmapiiristä en tietysti osaa vielä mitään sanoa. Ongelma on se, että saan tehdä nyt niin paljon etätöitä kuin haluan ja se helpottaa pikkulapsiarjen suhteen ihan hirveästi. Uudessa työssä pitäisi olla 3 päivää viikosta läsnä eli lapsille tulisi pidemmät hoitopäivät kuin nykyisin. Palkan pieneneminen tässä kuitenkin mietityttää eniten.
Mitä tekisin, näkemyksiä? Pelottaa lähteä jos työ onkin ihan skeidaa, nykyinen menettelee ja lisäksi ympäristö on tuttu mutta työ meidän pomo pilaa kaiken. Haluaisin jäädä katselemaan jos tilanne muuttuu mutta toisaalta onko se tosi tyhmää, kun tilanne on nyt jo näin epäterve ja uusi työ on tarjolla?
Kommentit (19)
Raha ja etätyö perusteina - jäisin nykyiseen
Muistakaa että sillä huonolla pomollakin on pomo
Ja tälle voitte kertoa tilanteesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko siitä pomosta valittaa johonki? Jäisin varmaan silti ite sinne. Ei kannata lopettaa sen takia että ehkä joskus joudut silmätikuksi. Ei me täällä kuitenkaan voida tietää millasta se on tai mikä on sulle paras.
Olette aivan oikeassa, päätöksen teen toki minä itse. On kuitenkin hyvä kuulla näkökulmia silloin, kun itse on ihan ulapalla.
Olen erittäin huono tekemään päätöksiä. Vatvon mielessäni ihan hirveästi, sillä pelkään väärän valinnan tekemistä. Ennen en ollut tällainen, ennen lapsia. Nyt vanhemmuuden vastuu painaa tässäkin, kun mietin miten mun työkuvioni vaikuttavat perheeseen, kun stressaan mutta stressaan varmaan joka tapauksessa. Olen ns. tunnollinen tyttö, joka haluaa tehdä täydellisen suorituksen. Tiedän hyvin, että näin ei kannata elämää elää, mutta miten saan asenteen muutettua?
Olen jo ilmoittanut, että voin ottaa uuden paikan vastaan mutta kadutti heti. Silti en halua jäädäkään. Tässä on nyt kaksi huonoa vaihtoehtoa enkä osaa sanoa, kumpi niistä on parempi.
Ja on keskusteltu pomon pomon kanssa ja siitähän tuo pomo vasta suuttui kyseiselle henkilölle. Raivosi, että seuraavalla kerralla pitää puhua hänelle suoraan eikä muille. Johtoporras pitää hänestä ja hänen uudistusvimmastaan.
Otit jo työn vastaan, ehkä toimintasi kertoo enemmän kuin sekavat ajatuksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pomon takia minä ja moni muu lähti edellisestä työpaikasta. Meillä menee nykyään hyvin. Olen kuullut, että he jotka jäi, ei niin hyvää kuulu.
Krapula kuuluu asiaan kun tekee isoja päätöksiä elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, niin tein. Ajattelin että saan vielä hiukan miettimisaikaa (prosessi on pitkä ennen virallista sopimusta). En tajua mikä mua vaivaa. Yritän luottaa intuitiooni mutta se on ihan jakomielinen, välillä käskee lähteä, välillä jäämään.
Olen aivan burnoutissa (ollut jo jonkin aikaa) ja ajattelin, että nostan saman tien kytkintä jos uuden työn saan ja lomailen tässä akkuja lataamalla ennen uudessa työssä aloittamista. Nukun ihan sairaan huonosti ja olen aivan ylivirittynyt koko ajan. Nyt kuitenkin uudessa työssä aloittaminen tuntuu taas raskaammalta kuin nykyisessä jatkaminen vaikka en halua suurin surminkaan jatkaa tuolla ainakaan pidemmän päälle. Sairaslomaa varmaan kaipaisin ja jotain totaalista resetointia mutta mikäs teet. Pakko töissä on käydä ja perheestä huolehtia.
Sinuna minä vaihtaisin työpaikkaa. Kyllä hyvä ilmapiiri töissä on tärkeä asia eikä pidemmän päälle pieni stressi tee kenellekään hyvää. Kokemuksesta voin sanoa, että huono pomo on huono pomo aina, ei se siitä muutu. Uudessa työpaikassa voit ehkä edetä, jos teet työsi hyvin ja jatkossa voit löytää aivan uusiakin työpaikkoja ja tehtäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse vaihtaisi asiantuntijatyötäni sihteerin työhön, ellei asiantuntijuuteni olisi lähellä sihteerin töitä ja se olisi pidemmän tähtäimen päätös. Jäisin vanhaan ja hakisin samalla osaamistani vastaavaa työtä.
Mutta, jos olet jo ottanut paikan vastaan, niin sun taitaa olla "pakko" mennä sinne. Myös suullinen sopimus on pätevä, molemmin puolin. "Pakko" lainausmerkeissä, koska ei kukaan oikeasti pakota, mutta työnantaja voi vaatia sopimusrikkomuksesta korvauksia.
Nuo Burn out oireet saattavat poistua uudessa työssä nopeasti. Valitettavasti en osaa kertoa mikä on oikea ratkaisu, koska olen samanlainen jahkailija ja en osaa päättää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap olen tehnyt tuon saman ratkaisun 6 vuotta sitten: vaihdoin asiantuntijatyön hyvässä isossa firmassa "sihteerintyöhön" pienemmässä firmassa pienemmällä palkalla. Enkä katunut hetkeäkään! Olin niin lähellä burnoutia, parisuhdekin kaatui siinä samalla, ja tuo "downgreidaus" oli pelastukseni.
Tee se! Otin tuolta pienemmästä firmastakin loparit 2 vuoden jälkeen ilmapiiriongelmien vuoksi, mutta silloin minulla oli jo itsevarmuutta ja itsearvostusta enemmän, ja sain uuden hyvän työn jossa olen viihtynyt nyt jo 4 vuotta ja päässyt parempaan palkkaan, kuin siellä ihan ekassa paikassa.
Onko tosiaan "pakko"? Kyseessä on julkisektorin työ eli prosessi on pitkä ennen kuin virallinen päätös annetaan. Vastasin vasta, että olen käytettävissä mutta asia ei ole vielä edennyt esim. turvaselvitykseen.
Tittelini on nyt siis asiantuntija (yksityisellä) mutta se voisi olla mitä vaan, suunnittelija, koordinaattori, projektipäällikkö jne. Olen vain pienen osa-alueen asiantuntija, en siis mikään oikea tyyliin taloushallinnon asiantuntija tai viestinnän asiantuntija. Aiemmin olin sihteeri useita vuosia ja siirryin tähän vähän kuin vahingossa, kun rekryssä kerrottiin työstä ihan eri tarinat kuin mitä todellisuus on. Mutta totta on, että downgrade kirpaisee vaikka itse olen tuota paikkaa hakenut. Ajattelin, että se olisi mukavaa ja ei niin stressaavaa mutta varmaan silti stressaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei missään nimessä kannata jäädä huonon pomo alaisuuteen. Voisit innostaa muitakin siellä ottamaan loparit ihan mielenosoitusmielessä. Ja vaadi loppuhaastattelu ennen lopettamista pomon pomon kanssa ja kerro kaikki epäkohdat. Myös liittoon kannattaa kyykytettyjen ottaa yhteyttä. Työpaikkakiusaaminen ei lopu hyssyttelyllä.
Nim. merk. kamalasta pomosta eroon valittamalla ylemmille tahoille päässyt.
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan "pakko"? Kyseessä on julkisektorin työ eli prosessi on pitkä ennen kuin virallinen päätös annetaan. Vastasin vasta, että olen käytettävissä mutta asia ei ole vielä edennyt esim. turvaselvitykseen.
Tittelini on nyt siis asiantuntija (yksityisellä) mutta se voisi olla mitä vaan, suunnittelija, koordinaattori, projektipäällikkö jne. Olen vain pienen osa-alueen asiantuntija, en siis mikään oikea tyyliin taloushallinnon asiantuntija tai viestinnän asiantuntija. Aiemmin olin sihteeri useita vuosia ja siirryin tähän vähän kuin vahingossa, kun rekryssä kerrottiin työstä ihan eri tarinat kuin mitä todellisuus on. Mutta totta on, että downgrade kirpaisee vaikka itse olen tuota paikkaa hakenut. Ajattelin, että se olisi mukavaa ja ei niin stressaavaa mutta varmaan silti stressaan.
Kyllä se käytännössä on pitävä, jos olet sanonut ottavasi työpaikan vastaan. Mutta toki työnantaja tuskin haluaa vastahakoista työntekijää, joten jos nyt päätät haluavasi jäädä vanhaan työpaikkaan, asiaa voi hoitua kyllä. Mahdollisimman pian kysyt, että olet pohtinut asiaa ja mitä, jos et tulisikaan työhön.
Sinuna kyllä varmaan vain menisin sinne uuteen paikkaan. Olet jo kerran tehnyt päätöksen, että otat paikan vastaan. Toki se uusi aina jännittää ja pelottaakin. Mutta ei se ahdistava ja väsyttäv vanhakaan hyvä ole. Koeaika on myös siitä hyvä, että voit lopettaa työn milloin vain etkä ole velvoitettu menemään enää seuraavana päivänä työhön. Voit siis hakea niitä asiantuntijatöitä myös siellä uudessa paikassa ollessasi.
Olen tuon burnoutin takia etsinyt ulospääsyä tai ratkaisua koko kevään. Olen hakenut opiskelemaan useampaan paikkaan, heitellyt työhakemuksia sinne tänne ja öisin herään 2-3 aikaan enkä enää saa unta kun tuntuu että aivot ovat aivan solmussa. Pelkään hitosti epäonnistumista ja samalla tunne itseni luuseriksi, kun en pärjää elämässä työntekijänä ja äitinä. Mulle on kevään aikana tarjottu jo kolmea eri työtä. Aivan älytöntä. Tyrmäsin jopa hyväpalkkaisen unelmatyöni, jossa heikko logistiikka esti mua ottamasta työtä (todella pitkä työmatka ja olisi pitänyt aloittaa heti). Siitä on vaikea päästä yli. Olen aivan hukassa ja tuntuu että kaikki ratkaisuni määrittävät koko loppuelämän polun enkä siksi uskalla tehdä mitään päätöksiä. Haluan olla lasteni kanssa mahdollisimman paljon mutta samalla haluan myös tehdä töitä ja olla osa yhteiskuntaa. Oma identiteetti on ikään kuin rikki.
Ajatukseni oli, että kun pääsen tuonne hienoon paikkaan töihin, voin hakea sitten sisäisesti jos tulee joku mulle sopiva paikka auki. Olisi varmaan helpompi talon sisältä käsin päästä muuksi kuin sihteeriksi (vaikka sekään ei ole helppoa).
Nyt tarvitsisin vain aikalisän. Jos nyt ottaisin heti loparit, saisin muutaman kuukauden nollata itseäni. Vaan onko siitä sitten mitään hyötyä. Olen niin väsynyt ja aivosumussa ettei ajatus kulje.
Kiitos kun olette kommentoineet. Sekin auttaa, että voi purkaa olojaan, kiitos.
Lähteminen ja jääminen on molemmat aktiivisia päätöksiä. Kumpikin päätös sisältää riskin ja mahdollisuuden.
Kaikki uusi on riskin ottamista hyvässä ja pahassa. Koeta luottaa itseesi ja tehdä se, mikä tuntuu sinusta oikealta. Jos kysyt meiltä heitämme ihan mitä tahansa ajatuksia, jotka sekoittavat sinua vain lisää.,Emme kukaan tiedä sinulle oikeaa vastausta, mutta kirjoituksesi perusteella olet antanut pelon päättää ja vaikuttaa sinussa. Oletko yleensä asioita helposti pelkäävä luonne? Voisiko sille pelolle tehdä jotakin?