Miten löytää oikea suunta ja oikeat päätökset elämän risteyskohdissa.
Olen aina ollut surkea tekemään päätöksiä niin uran, seurustelukumppaneiden ja ylipäätään sen kanssa, että mitä sitä oikeen nyt haluaa. Liittyykö se jotenkin siihen ettei kykene tunnistamaan omia tunteitaan. Entä jos kaikki tuntuu aina jollainlailla väärältä. Onko täällä muita, jotka kamppailevat erityisen pahasti ns. Suurten päätösten kanssa. Miten te ihmiset, jotka sitoudutte asioihin tunnistatte sen, että tämä on se oikea päätös. Olen niin kyllästynyt siihen, että valintoja täytyy tehdä ja teen päätöksen mutta se kantaa hyvin lyhyen aikaa. Kuinka löytää ne asiat jotka oikeasti pysyvät ja toisivat elämään jonkinlaista stabiiliutta.
Kommentit (14)
Kokeile rukoilla Jumalalta viisautta päätöksiisi.
No minulla on esim 10 vuoden aikana ollut 20 työpaikkaa. Olen jättänyt viisi eri koulutusohjelmaa kesken. Aloitan aina jotain, mutta en pysty sitoutumaan päätökseen. Tuntuu, että maailma palkitsee putkikatseisuutta ja minä pilaan elämäni poukkoilemalla paikasta toiseen. Sama juttu parisuhdeasioissa. AP
Älä tee isoja päätöksiä hätiköiden, jos kyse ei ole elämästä ja kuolemasta
Tunnistan ongelman ja just tuo isojen oikeiden päätösten _tai ylipäätään niiden tekeminen_ on ollut itsellekin aina vaikeaa. Ja sitten sitä onkin vaan ajelehtinut johonkin mihin sitten on sopeutunut ja alistunutkin, että hyvä tästä varmasti vielä tulee vaikka ei oikealta tunnukaan.
Ja eihän siitä sitten tule oikeaa eikä edes hyvää edes ajan kanssa. Asiat vaan menee hankalammiksi. kun aikaa kuluu ja energiaansa on käyttänyt ihan turhaan tahkoamiseen, kun mikään ei sitten suju helposti, koska jo lähtökohtaisesti suunta on väärä ja yrittää ikäänkuin väkisin saada neliötä menemään kolmion reikään. Lopulta sitten ymmärtää mikä on pielessä, mutta sitten sen korjaaminen vaatisikin energiaa mitä ei enää oikein ole. Ja samalla sitten vielä senkin hyväksymistä, että aikaa meni ihan tärviölle vaikka ja kuinka.
Eikä siihen muutokseen tule kyllä tukeakaan oikein mistään.
Nykyään onkin jo sitten niin, ettei onnistu päätöksenteko edes siinä että osaisi päättää onko jalkaan oikeamman tuntoiset koon 37 vaiko 37.5 koon lenkkarit..
Vierailija kirjoitti:
Älä tee isoja päätöksiä hätiköiden, jos kyse ei ole elämästä ja kuolemasta
Äläkä myöskään päihtyneenä.
Kuulostaa tutulta. Minulle on juuri ADHD-tutkimukset kesken. Suvussa on ADHD:ta.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile rukoilla Jumalalta viisautta päätöksiisi.
Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia. Ateistit kutsuu sitä meditoinniksi, sama tuote eri paketissa.
Olen kyllä aktiivisesti yrittänyt lukea uskonnollista, poliittista, filosofista/psykologista kirjallisuutta. Yrittänyt uskoa edes johonkin. En saa identiteettiä muodostettua. Tuntuu, että ihmiset ovat lokeroissa. Esimerkiksi ystävissäni on paljon oikeistolaisia juristeja/kauppatieteilijöitä/yrittäjiä, jotka ovat saaneet ideologiansa ja mielipiteensä verenperintönä. Sama juttu myös luovemmissa kavereissani, jotka esimerkiksi äänestävät vasemmalla olevia puolueita. Tuntuu, että heillä on identiteetti ja minä tarkkailen tätä ulkopuolelta. He tuntuvat subjektiivisesti tietävän, mikä on oikein. Minä en koskaan tiedä mikä on oikein. Tuntuu, että ihmiset muodostavat suhteensa samankaltaisten ihmisten kanssa kuin ovat itse. Minä en pysty aktiivisesti lokeroitua mihinkään. Tuntuu että elämä olisi siten helpompaa ja selvempää, jos olisi identiteetti. AP
Päätösten tekeminen on minullekin aika vaikeaa ja usein jälkikäteen harmittaa "väärä" valinta. Itseäni on auttanut ajatus siitä, että kukin päätös on silloin menneisyydessä tehty niillä tiedoilla ja resursseilla, mitä sillon on on ollut saatavilla. Jokaista asiaa ei vaan voi miettiä 100% läpi, aina voi tulla jotakin yllättävää ja tuleekin. Ne mokatkin kuuluu elämään ja niistä ehkä oppii jotain. Ei ole ainoa päämäärä tietää mitä haluaa vaan sekin on tärkeää kun tietää mitä ei halua.
Mikään ei ole niin pysyvää kuin väliaikaisratkaisut. Identiteettiä voi rakentaa huteralle pohjalle tai laina-alustallekin, vaikka idea olisi tunnistaa ja tunnustaa itsensä sellaisena kuin on. Identiteetin voi kasvattaa myös siitä, että asettuu ympäristön vaatimien lokeroiden ulkopuolelle.
Heitän kolikolla.
Näin on mukavasti tullut päätettyä lapset/ei lapsia, avioon/ei avioon, töihin ulkomaille/töihin Suomeen.
Mitä siis konkreettisesti tapahtuu silloin, kun se päätös "ei kanna"?
Että valitset kumppaniksi mieslapsen tms.? Ei pysty vastaamaan näin ympäripyöreään aloitukseen.