Ongelmia ruoan kanssa

Varaa aika mielenterveystoimistoon, niin pääset alkuun. Myös kouluterveydenhoitajan kautta voit saada apua. Positiivista on se, että tuo ongelma on vain oman perheen parissa. Siitähän sinä pääset eroon kun muutat omillesi.

Mieti sitä miksi ärsyttää. Vika ei ole heissä vaan sinussa.

Ota yhteyttä syömishäiriöliittoon. He auttavat, kun haluat itsekin apua.

Juttele asiasta perheesi kanssa, vaikka he jo asiasta tietävätkin.

Olet ilmeisesti vielä nuori ja asut vanhempiesi kanssa? Koska pääsisit muuttamaan omillesi?

Olen itse jo keski-ikäinen mutta tunnistan tuon omasta nuoruudestani. Olen lukenut käsitteestä "häiriintynyt syöminen": se ei ole siis sama asia kuin syömishäiriö, vaan tarkoittaa juuri kuvaamasi kaltaista ongelmallista syömistä. Perheessäsi varmaankin liittyy syömistilanteesseen jotakin jännitettä. Minun perheessäni se oli sitä että äiti vahti ylipainoisen isäni syömisiä ja samalla mediän muidenkin. Oma ongelmasyömiseni ei ole vieläkään täysin kadonnut mutta omilleni muutettuani se helpotti paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Varaa aika mielenterveystoimistoon, niin pääset alkuun. Myös kouluterveydenhoitajan kautta voit saada apua. Positiivista on se, että tuo ongelma on vain oman perheen parissa. Siitähän sinä pääset eroon kun muutat omillesi.

Toivoin ehkä, että tästä olisi mahdollista päästä itsekseen eroon, mutta tuntuu kyllä niin hankalalta ja ollut pitkään ongelmana. Joten kiitos ohjeesta, vähän ahdistaa ajatus ulkopuolisen avun hankkimisesta oikeassa elämässä, mutta tuskin haittaa yrittää. Alempana mainittiin syömishäiriöliitosta, pitää miettiä, minne otan yhteyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Olet ilmeisesti vielä nuori ja asut vanhempiesi kanssa? Koska pääsisit muuttamaan omillesi?

Olen itse jo keski-ikäinen mutta tunnistan tuon omasta nuoruudestani. Olen lukenut käsitteestä "häiriintynyt syöminen": se ei ole siis sama asia kuin syömishäiriö, vaan tarkoittaa juuri kuvaamasi kaltaista ongelmallista syömistä. Perheessäsi varmaankin liittyy syömistilanteesseen jotakin jännitettä. Minun perheessäni se oli sitä että äiti vahti ylipainoisen isäni syömisiä ja samalla mediän muidenkin. Oma ongelmasyömiseni ei ole vieläkään täysin kadonnut mutta omilleni muutettuani se helpotti paljon. 

Asun kotona siihen asti, että pääsen käymään nykyisen koulun loppuun. Eli muuttamaan pääsisin vasta/jo ensi vuonna. Tai uskon, että joidenkin järjestelyjen kautta se olisi mahdollista jo aiemmin, mutta meillä on muuten ihan hyvät välit ja käyn koulua niin lähellä, ettei siinä ole paljon järkeä. Kiitos paljon viestistä, en ole ennen kuullut häiriintyneestä syömisestä eri asiana kuin syömishäirö, luen tuosta lisää. Ja hyvä kuulla, että ongelmasyömisesi helpotti omille muutettuasi. En ole varma, mistä jännite syömistilanteessa meillä voisi johtua.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varaa aika mielenterveystoimistoon, niin pääset alkuun. Myös kouluterveydenhoitajan kautta voit saada apua. Positiivista on se, että tuo ongelma on vain oman perheen parissa. Siitähän sinä pääset eroon kun muutat omillesi.

Toivoin ehkä, että tästä olisi mahdollista päästä itsekseen eroon, mutta tuntuu kyllä niin hankalalta ja ollut pitkään ongelmana. Joten kiitos ohjeesta, vähän ahdistaa ajatus ulkopuolisen avun hankkimisesta oikeassa elämässä, mutta tuskin haittaa yrittää. Alempana mainittiin syömishäiriöliitosta, pitää miettiä, minne otan yhteyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Olet ilmeisesti vielä nuori ja asut vanhempiesi kanssa? Koska pääsisit muuttamaan omillesi?

Olen itse jo keski-ikäinen mutta tunnistan tuon omasta nuoruudestani. Olen lukenut käsitteestä "häiriintynyt syöminen": se ei ole siis sama asia kuin syömishäiriö, vaan tarkoittaa juuri kuvaamasi kaltaista ongelmallista syömistä. Perheessäsi varmaankin liittyy syömistilanteesseen jotakin jännitettä. Minun perheessäni se oli sitä että äiti vahti ylipainoisen isäni syömisiä ja samalla mediän muidenkin. Oma ongelmasyömiseni ei ole vieläkään täysin kadonnut mutta omilleni muutettuani se helpotti paljon. 

Asun kotona siihen asti, että pääsen käymään nykyisen koulun loppuun. Eli muuttamaan pääsisin vasta/jo ensi vuonna. Tai uskon, että joidenkin järjestelyjen kautta se olisi mahdollista jo aiemmin, mutta meillä on muuten ihan hyvät välit ja käyn koulua niin lähellä, ettei siinä ole paljon järkeä. Kiitos paljon viestistä, en ole ennen kuullut häiriintyneestä syömisestä eri asiana kuin syömishäirö, luen tuosta lisää. Ja hyvä kuulla, että ongelmasyömisesi helpotti omille muutettuasi. En ole varma, mistä jännite syömistilanteessa meillä voisi johtua.

- ap

Käsite on peräisin Patrik Borgilta, joka muutenkin puhuu syömisestä tosi järkevästi. Hän tosin käyttää sitä esim. ahmimisen ja painonhallinnan yhteydessä, eikä niinkään syömistilanteeseen liittyvän psyykkisen epämukavuuden niin kuin sinun tapauksessasi. Käsite on minusta sikäli hyvä, että syömishäiriöt ovat periaatteessa aika tarkkarajaisia ja oireiltaan voimakkaita, kun taas niiden ulkopuolelle jää paljon sellaista häiriökäyttäytymistä, joka on epämääräisempää ja vähemmän dramaattista, mutta joka silti häiritsee asianomaista itseään. 

Itselläni tuohon kertomaani häiriintyneeseen syömiseen on liittynyt myös kaikenlaista painonhallintaan ja kehonkuvaan liittyvää ongelmaa, ei koskaan niin pahaa että olisin hakenut niihin apua, mutta sellaista joka on seurannut minua vuosikausia. Syöminen on niin perustavanlaatuinen asia elämässä, että kun siinä jokin menee vinoon, ongelmat ovat sitkeitä - vähän niin kuin seksissä. Psykologin apu voisi tosiaan olla sinulle paikallaan, sillä kuvaamaasi ongelmaan saattaa liittyä muutakin omassa kehityksessäsi tai perheesi dynamiikassa, joka tulee esiin syömisongelmina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varaa aika mielenterveystoimistoon, niin pääset alkuun. Myös kouluterveydenhoitajan kautta voit saada apua. Positiivista on se, että tuo ongelma on vain oman perheen parissa. Siitähän sinä pääset eroon kun muutat omillesi.

Toivoin ehkä, että tästä olisi mahdollista päästä itsekseen eroon, mutta tuntuu kyllä niin hankalalta ja ollut pitkään ongelmana. Joten kiitos ohjeesta, vähän ahdistaa ajatus ulkopuolisen avun hankkimisesta oikeassa elämässä, mutta tuskin haittaa yrittää. Alempana mainittiin syömishäiriöliitosta, pitää miettiä, minne otan yhteyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Olet ilmeisesti vielä nuori ja asut vanhempiesi kanssa? Koska pääsisit muuttamaan omillesi?

Olen itse jo keski-ikäinen mutta tunnistan tuon omasta nuoruudestani. Olen lukenut käsitteestä "häiriintynyt syöminen": se ei ole siis sama asia kuin syömishäiriö, vaan tarkoittaa juuri kuvaamasi kaltaista ongelmallista syömistä. Perheessäsi varmaankin liittyy syömistilanteesseen jotakin jännitettä. Minun perheessäni se oli sitä että äiti vahti ylipainoisen isäni syömisiä ja samalla mediän muidenkin. Oma ongelmasyömiseni ei ole vieläkään täysin kadonnut mutta omilleni muutettuani se helpotti paljon. 

Asun kotona siihen asti, että pääsen käymään nykyisen koulun loppuun. Eli muuttamaan pääsisin vasta/jo ensi vuonna. Tai uskon, että joidenkin järjestelyjen kautta se olisi mahdollista jo aiemmin, mutta meillä on muuten ihan hyvät välit ja käyn koulua niin lähellä, ettei siinä ole paljon järkeä. Kiitos paljon viestistä, en ole ennen kuullut häiriintyneestä syömisestä eri asiana kuin syömishäirö, luen tuosta lisää. Ja hyvä kuulla, että ongelmasyömisesi helpotti omille muutettuasi. En ole varma, mistä jännite syömistilanteessa meillä voisi johtua.

- ap

Käsite on peräisin Patrik Borgilta, joka muutenkin puhuu syömisestä tosi järkevästi. Hän tosin käyttää sitä esim. ahmimisen ja painonhallinnan yhteydessä, eikä niinkään syömistilanteeseen liittyvän psyykkisen epämukavuuden niin kuin sinun tapauksessasi. Käsite on minusta sikäli hyvä, että syömishäiriöt ovat periaatteessa aika tarkkarajaisia ja oireiltaan voimakkaita, kun taas niiden ulkopuolelle jää paljon sellaista häiriökäyttäytymistä, joka on epämääräisempää ja vähemmän dramaattista, mutta joka silti häiritsee asianomaista itseään. 

Itselläni tuohon kertomaani häiriintyneeseen syömiseen on liittynyt myös kaikenlaista painonhallintaan ja kehonkuvaan liittyvää ongelmaa, ei koskaan niin pahaa että olisin hakenut niihin apua, mutta sellaista joka on seurannut minua vuosikausia. Syöminen on niin perustavanlaatuinen asia elämässä, että kun siinä jokin menee vinoon, ongelmat ovat sitkeitä - vähän niin kuin seksissä. Psykologin apu voisi tosiaan olla sinulle paikallaan, sillä kuvaamaasi ongelmaan saattaa liittyä muutakin omassa kehityksessäsi tai perheesi dynamiikassa, joka tulee esiin syömisongelmina.

Tulipas sitten käytettyä monta kertaa sanaa 'ongelma' - no, eipä kai tämä elämä ole helppoa kenellekään.