Oletko parisuhteessasi vapaa?

Minä en saa enkä voi.

Minun täytyy kysyä lupa puolisoltani, joka vastaa aina nihkeästi. Jos kuitenkin lähden, saan kestää mökötystä päivän-pari.

Olen jo lopettanut harrastukseni ja näen ystäviäni vain harvoin.

Eroa kypsyttelen myös. Yhdessä viisi+ vuotta.

Tietysti saan :D

Ei mitään lisättävää.

En ole. Olen pelkkä likasankko.

Minä en niin sanotusti saa käydä baareissa, mutta olenkin ikuisesti alkoholisti, joka yhteisestä sopimuksesta juon vain kotona ja harvoin. Harrastuksistani olen kyllä tietenkin pitänyt kiinni eikä niistä kenelläkään ole nokan koputtamista.

En tietystikkään ole vapaa tekemään mitä haluan tai menemään miten haluan. Ei myöskään ole puolisonikaan. Asioista puhutaan ja sovitaan. Lapsi on tulossa, mutta ihan ennen raskauttakin olimme todellakin tilivelvollisia toisillemme. Kysyttiin esimerkiksi että käykö että lähden tällöin ja tuolloin tonne, johon toinen 90% vastasi myöntävästi. Kuitenkin jos yhteistä aikaa ollut vähän ja paljon ylimääräisiä menoja sattunut niin tuli myös muunlaista palautetta ja keskustelua siitä pitäisikö ennemminkin nyt priorisoida yhteiseen laatuaikaan eikä muuhun menoihin. Tilivelvollisuus, toisen huomioonottaminen ja keskustelu ennen menoja on vaan lisääntynyt raskauden aikana eikä mies esimerkiksi tule humalassa kotiin, vaan jäi sovitusti veljelleen yöksi kun lähtivät baariin, tai juo alkoholia seurassani. Varmasti myös vauvan myötä keskustelu ja toisen huomioonottaminen lisääntyy. Minusta on täysin normaalia parisuhteessa. Jos haluaa ilman velvollisuuksia ketään kohtaan olla, tai olla ketään ottamatta huomioon, niin sinkkuus on vaihtoehto.

Tietenkin minun pitää ottaa myös toinen huomioon, en voi liihottaa omissa menoissani kaiken aikaa. Varsinkaan kun meillä on lapsia. Mutta kyllä saan mennä ja harrastaa ilman nalkutusta ja valitusta, puoliso suorastaan kannustaa siihen. Johtuu ehkä siitä, etten haluakaan olla jatkuvasti jossain menoissa vaan meillä jää riittävästi myös parisuhde- ja perheaikaa.

Olen vapaa ja niin on kumppanikin tietysti. Toki menoista kerrotaan toiselle etukäteen ja lomat ja pitkät viikonloput yritetään viettää yhdessä ennemmin kuin erillään.

Vierailija kirjoitti:

Minä en saa enkä voi.

Minun täytyy kysyä lupa puolisoltani, joka vastaa aina nihkeästi. Jos kuitenkin lähden, saan kestää mökötystä päivän-pari.

Olen jo lopettanut harrastukseni ja näen ystäviäni vain harvoin.

Eroa kypsyttelen myös. Yhdessä viisi+ vuotta.

Mökötys, se että saa sinut jättämään tukiverkkosi ja harrastuksesi henkisellä painostuksella on eristämistä. Se on henkistä väkivaltaa. Narskulippu täältä ja jätä se sika.

Molemmat saa käydä menoissaan miten haluaa, emme ole koskaan kyselleet että saako mennä, vaan ilmoittaneet että menen sitten tuonne tuolloin ja tuolloin.

Tietenkin olen, mutta mukana on myös se toisen kunnioitus: en mene kertomatta missä olen ja milloin tulen, en muuta yhteisiä suunnitelmia omien huvien vuoksi, enkä tee mitään typerää mitä en haluaisi että mieheni tekisi.

Joillakin on kaikki niin aikataulutettu, että ei kumpikaan saa tehdä mitä haluaa ilman 4 viikkoa aikaisemmin järjestettyjä neuvotteluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en saa enkä voi.

Minun täytyy kysyä lupa puolisoltani, joka vastaa aina nihkeästi. Jos kuitenkin lähden, saan kestää mökötystä päivän-pari.

Olen jo lopettanut harrastukseni ja näen ystäviäni vain harvoin.

Eroa kypsyttelen myös. Yhdessä viisi+ vuotta.

Mökötys, se että saa sinut jättämään tukiverkkosi ja harrastuksesi henkisellä painostuksella on eristämistä. Se on henkistä väkivaltaa. Narskulippu täältä ja jätä se sika.

Kiitos tästä vastauksesta kommenttiini! Vaikea lähteä, kun mies on sanonut että tekee elämästäni helvettiä jos lähden. En siis uskalla, koska jos jo nyt on kammottavaa, niin mitä eron jälkeen olisi tulossa..?

Mutta nyt mennään sivuraiteille ap:n kysymyksestä. Kypsyttelen siis vielä.

- sama

Pirttihirmuja on molemmissa sukupuolissa.

Saan ja sama pätee myös toisinpäin.

En voisi kuvitellakaan sellaista parisuhdetta jossa jokainen meno täytyisi etukäteen perustella tai selitellä.

Kumpikin saa mennä ilman kontrollointia ja mökötystä. Meillä on pieniä lapsia, joten menoista ja hoitovuoroista sovitaan, eikä vain ilmoiteta yksipuolisesti. Ennen lapsia riitti ilmoitus ja tarvittaessa tarkistus, että eihän kyseiselle ajankohdalle ollut muuta sovittuna. Jos jompi kumpi on myöhään illanvietossa, niin on tapana laittaa jossain vaiheessa iltaa viesti, että tuleeko vaikka viimeisellä bussilla kotiin vai meneekö myöhempään. Voi myös käydä pidemmillä reissuilla ja olla useamman päivän pois.

Mitään mustasukkaisuutta tai kyttäystä ei ole, kavereiden sukupuolella ei ole väliä, voi vapaasti kyläillä ja viettää aikaa yhdessä ilman draamaa. Yhdessä ollaan oltu yli 20 vuotta.

AP:lle suosittelen kyllä lämpimästi eroa tuollaisessa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en saa enkä voi.

Minun täytyy kysyä lupa puolisoltani, joka vastaa aina nihkeästi. Jos kuitenkin lähden, saan kestää mökötystä päivän-pari.

Olen jo lopettanut harrastukseni ja näen ystäviäni vain harvoin.

Eroa kypsyttelen myös. Yhdessä viisi+ vuotta.

Mökötys, se että saa sinut jättämään tukiverkkosi ja harrastuksesi henkisellä painostuksella on eristämistä. Se on henkistä väkivaltaa. Narskulippu täältä ja jätä se sika.

Kiitos tästä vastauksesta kommenttiini! Vaikea lähteä, kun mies on sanonut että tekee elämästäni helvettiä jos lähden. En siis uskalla, koska jos jo nyt on kammottavaa, niin mitä eron jälkeen olisi tulossa..?

Mutta nyt mennään sivuraiteille ap:n kysymyksestä. Kypsyttelen siis vielä.

- sama

Soita tukipuhelimeen, esim. naisten linjalle ja kysy neuvoa. He työkseen käsittelevät tällaisia tilanteita ja osaavat kyllä antaa hyviä vinkkejä.

Mielestäni saa mennä, mutta ei niin, että jos jotain on kumppanin kanssa sovittu, niin yhtäkkiä mennäänkin terassille kavereiden kanssa.

No, me emme asu yhdessä joten jo senkin takia sitä tulee vähemmän raportoitua, mutta kyllähän iltaisin kun viestitellään tulee luontevasti kerrottua mitä päivän aikana on tehnyt. Ei kyllä todellakaan tarvitse mitenkään yksityiskohtaisesti selostaa missä ja kenen kanssa, yleensä se on tyyliin "Kävin tänään kaverin kanssa aftereilla töiden jälkeen". Harvoin tulee erikseen mainittua oliko kyseinen kaveri entinen koulukaveri Sirkka vai töistä kollega Pekka. 

Viikonloppumenot ja reissut yleensä ilmoitetaan toiselle hyvissä ajoin, koska viikonloppuisin yleensä ollaan yhdessä ja jos toisella onkin jotain muuta menoa, on kiva jos toinenkin ehtii järjestää itselleen jotain kivaa tekemistä. Mitään mökötyksiä näistä ei kyllä todellakaan suvaita kummankaan puolelta. Tietty toinen möksähtäisi jos toinen laittaisi perjantaina että "Hei tiedän että oltiin sovittu että käydään ulkona syömässä, mutta meenkin sen sijaan kaljalle Sirkan ja Pekan kanssa". Suunnitelmat voi toki muuttua ja saavat muuttua, mutta kunnioitus yhteistä aikaa ja toisen aikaa kohtaan täytyy olla läsnä. 

Jos on lapsia, niin kyllähän nuo menot on sovittava. Ja kahden aikuisen parisuhteessa, jossa asutaan yhdessä, onhan omat menot jollain tavalla tiedettävä, jos on tarkoitus suunnitella myös yhteisiä menoja. Itse olen pysyvässä etäsuhteessa, eikä tässä ole tarvetta kummankaan tiedotella, missä menee milloinkin. Se aika, kun ollaan yhdessä, myös ollaan yhdessä.

Tietenkin olen vapaa. Tapaan ketä huvittaa, harrastan mitä haluttaa. Ilmoitan menoistani ja tottakai otan puolison toiveita ja yhteisesti sovittuja asioita huomioon, mutta loppujen lopuksi päätös on minun. Eikä puolisoni ole koskaan mököttänyt minulle mistään tämmöisestä.

Ihan sairasta tuollainen kontrollointi. Ei voi kuin ihmetellä, miksi tuollaisissa suhteissa ollaan. Parisuhteen pitäisi tehdä elämästä kivempaa ja helpompaa, ei olla kauhea taakka.