Kamalinta mitä tiedät vanhempasi tehneen

Tekivät perhana minut. Kamalampaa en nyt ensi hätään keksi.

He tekivät minut.

Olin lapsena näkymätön enkä saanut apua ja tukea kun tarvitsin. Olin ainut tyttö, muut sisarukset poikia. Silloin kun mua ei kohdeltu kuin en olisi olemassa sain turpaan (veljiltä että äidiltä), joten opin sulautumaan seinään. Valitettavasti teen sitä yhä aikuisenakin. Ekan kerran yritin lopettaa elämäni vain kahdeksan vuotiaana. Koulussa ja kotona hakattiin ja kiusattiin. Tuttu käytti seks.hyväksi.

Älkää tehkö lapsia jos ei kiinnosta. Tai sit ehkä mun ois pitänyt syntyä poikana. Eli pahin oli se, että mun elämä ja asiat oli yhdentekevää.

Yritti tappaa huumepäissään minut, kun olin sylivauva.

Lapsia. Jos niitä hankkii niin ois kiva että osaisi niitä kasvattaa. Mulla on menny koko ikä siihen että oppisin olemaan oikein, koska kotoa ei saanut MITÄÄN neuvoa ja opastusta, paitsi kahdella lauseella: sun ei ehkä kannata/siinä ei oo mitään järkeä. Mitään ei ikinä perusteltu. Ei ihmekään että olen ollut kaikille kynnysmatto enkä ole yhtään mitään. Nyt kun viiskymppiä lähestyy olen saanut elämää siihen malliin mitä se olisi pitänyt olla parikymppisenä. Ja joo, olen katkera.

Hakkasi perhettään ja vaimoaan, mutta tuonkin ylittää se kerta, kun hakkasi sisaruksensa vanhempiensa ja muiden ihmisten läsnä ollessa eikä kukaan sanonut saati tehnyt mitään.

Minkälainen valta voi ihmisellä olla että muut aikuiset katsovat vierestä, kun toista hakataan ilman minkäänlaista puuttumista. Karmivaa.

Vierailija kirjoitti:

Hakkasi perhettään ja vaimoaan, mutta tuonkin ylittää se kerta, kun hakkasi sisaruksensa vanhempiensa ja muiden ihmisten läsnä ollessa eikä kukaan sanonut saati tehnyt mitään.

Minkälainen valta voi ihmisellä olla että muut aikuiset katsovat vierestä, kun toista hakataan ilman minkäänlaista puuttumista. Karmivaa.

Ei kyseessä ole valta vaan se, että jonkun muun pitää toimia. Me ihmiset ollaan paskin laji tän pallon päällä. Ihmisten julmuus on ääretöntä ja ne, jotka eivät toimi on aivan yhtä julmia.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia. Jos niitä hankkii niin ois kiva että osaisi niitä kasvattaa. Mulla on menny koko ikä siihen että oppisin olemaan oikein, koska kotoa ei saanut MITÄÄN neuvoa ja opastusta, paitsi kahdella lauseella: sun ei ehkä kannata/siinä ei oo mitään järkeä. Mitään ei ikinä perusteltu. Ei ihmekään että olen ollut kaikille kynnysmatto enkä ole yhtään mitään. Nyt kun viiskymppiä lähestyy olen saanut elämää siihen malliin mitä se olisi pitänyt olla parikymppisenä. Ja joo, olen katkera.

Ja samanlaiset vieraat ihmiset haukkuvat lasta siitä että "sua ei oo kukaan tainnut kasvattaa, vaikutat ihan siltä". Pieneen mieleen ei juolahdakaan ajatus arvostella sitä omaa ikäluokkaansa jonka vastuulla kasvatuksen olisi pitänyt olla, toisin kuin lapsen.

Se kun kuulin sedältäni että äitini on lyönyt jakkaralla veljeäni jalkaan niin että jalka murtui. Olin pyörtyä kun kuulin tämän. Soitin ystävälleni ja kysyin laitanko äitini tilille tästä. Hän neuvoi ettei kannata enää vuosikymmenten jälkeen tähän puuttua. Veljeni oli lapsi ja herttainen, kiltti äitini on mäiskinyt puolustuskyvytöntä lasta. Nyt kylläkin olen ollut huomaavinani että äiti on aina ollut äkkipikainen suuttuessaan.

Istui vankilassa taposta. 

En koskaan tuntenut vanhempaani. 

Ainakin kerran panivat paljaalla.