Kokemuksia maakilpikonnista lemmikkeinä?

meillä on vesikilpikonna. Maakilpikonna ymmärtääkseni kaipaa horrosta talvella. Monet laittavatkin konnansa talvisajaksi johonkin viileään ja pimeään tilaan. Sen sijaan vesikilpikonna ei kaipaa horrosta, joskin sen aktiivisuus laskee ja se esim. syö harvemmin talvella.



Minulla on vasta reilun kuukauden kokemus vesikilpikonnasta, mutta minusta se on kiva lemmikki. On yllättävän aktiivinen akvaariossaan (paitsi syötyään runsaasti), uiskentelee, sukeltaa maatasanteeltaan. Vaatii tietysti ison akvaarion, jonka peseminen on hoitamisen työläin osa. Vesikonnatkin tykkäävät jaloitella maalla ja kävelevät yllättävän nopeasti.Kuten myös tuntemani maakonnat.



Kilpikonnassa on se hyvä puoli, että se tosiaan pärjää pari päivää aivan hyvin yksin (paitis ihan pikkuisena), koska aikuisena ne syövät vain harvakseltaan. Lisäksi uskon, että ne eivät kiinny omistajaan, joten esim. muualle hotioon vienti onnistuu, samoin kuin vaikka omistajn vaihdos, jos elämäntilanne muuttuu.

lemmikkinä reilut 60v,lähemmäs sata varmasti oikea lukema,kukaan ei ihan varmaksi tiedä kun sukukonna on ollut. Tänä kesänä sairasrui ja jouduimme sen lopettamaan.Varaudu,että ovat pitkäikäisiä!! Oli siis tasan kerran tuona aikana sairaana,tosin äitini on hoitanut konnaa rakkaudella,lääkärikin ihmetteli,että miten on niin hyvännäköinen,iho hyvä ym. Vuosia on kyllä jouduttu konnaa syöttämään,äitini istui lattialla konnan kanssa ja syötti sitä (varaa aikaa). Konna on saanut kokoikänsä kulkea asunnossa vapaana ja kesällä on aitauksessa kun on lämmin ilma,vilustua ei saa! Horros onnistuu,tosin vanhempana ei ollut enään niin pitkään. Liikkuu vikkelästi,saattaa kadota tosi nopeasti,ei ole ihan niin hidas kuin annetaan ymmärtää. Ihan mukava lemmikki oli :)

Mutta vaatii hoitajalta todella tiukkaa perehtymistä ruokavalioon ja hoitoon.

Terraarion minimi 1m x 2m, eli vie tilaa.

Ovat kuivuen arojen eläviä joten ruuan kanssa saa olla tarkka ettei konnan kilpi vaurioidu liuan nopea kasvun vuoksi.

Horrostus on must, ilman oikeaa paastoa ja horrosta (jääkaapissa) konnan sisäelimet rasvoittuvat ja konna kärsii.

meidän maakonna (se satavuotias) on nukkunut ihan sängyn alla,kylppärin nurkassa,ties missä mihin on sattunut nukahtamaan. Liotellaan kyllä vedessä ennen horrokseen menoa (ei veden alla,ettei tukehdu).

Eli aivan hyvin voisi siis ottaa vaikka 20-30 vuotiaan kilpikonnankin jos oletettu elinikä on noin pitkä? Kieltämättä tulee mietittyä että jääkö se sitten meille vanhemmille vai ottaako lapset mukaan. Pitkäksi aikaa pitää siis sitoutua...

ap

Ja vielä tuli mieleen että olisiko uros vai naaras parempi? Onko niillä jotain eroa esim. käytöksessä koossa yms.

ap

Löytyykö mielipiteitä?

Tosin kun uroskilpikonna tulee sukukypsäksi, niin se alkaa kyllä spontaanisti viuhutella piliään (usko pois, kilpikonnan slaikkari on iso ja ruma!) ja naida kaikkea naitavaksi kelpaavaa, niin kuin pehmolelua, Crocsia tai isohkoa kiveä. Siinä mielessä tyttökilpuri ois ehkä miellyttävämpi :)

Ennen sukukypsyyttä konnien sukupuolta on kuitenkin niin vaikea arvioida, että todennäköisesti et pääse valikoimaan konnan sukupuolta, etkä vähään aikaan itsekään tiedä, kumpi on kyseessä.

Nyt ymmärrän kun monissa myynti-ilmoituksissa on mainittu että uros on sukukypsä ja erityisen "virkeä". Voi olla että päädytään antamaan koti jollekin vanhemmalle konnalle niin sukupuolikin olisi ehkä selvillä :).

ap

pyöreämpi häntä, naaras, suippo häntä, uros.



En suosittele maakilpikonnaa lemmikiksi.

Meillä on sellainen, jo ainakin 10 -vuotias.

Sitkeä on kuin mikä.



Mutta hölmö, ei opi mitään, paskoo lattioille kun pitää vapaana, terraarionlaitaa kiertää hermostuneena. Hyökkää helposti jalkoihin ja puree, tosin ei ole nopea hyökkäämmään:) Mutta voi äkkiäkin purra jos sille päälle sattuu.



Eniten on yllättänyt sotku. Paskoo useasti, tietääkseni kaikki kilpparit eivät ole ihan tällaisia. Ei kilpparista juuri iloa ole, lapset kyllästyvät siihen äkkiä.

Mutta siinä vaiheessa, kun konnan häntä on n. sentin mittainen, niin siinä ei paljon suippoutta katsella. Ei ole yks eikä kaks tapausta, kun on arvioitu väärin. Meilläkin piti ihan eläinlääkärin mukaan olla tyttökonna :)



13 on ehkä lähtenyt liikkeellekin väärin odotuksin. Ei kilpikonna ole mikään koira tai kissa, joka oppii opettamalla. Sen älynlahjat ovat hyvin rajalliset, omistajan äänen ja tutut paikat se voi oppia tuntemaan. Eikä konnaa saa minnekään hiekkalaatikollekaan opetettua, se kakkaa, kun sille tulee hätä, niin kuin luonnoneläin tekee. Yleensä kyse on parista pienestä kikkareesta, jotka on helppo siivota pois. Konnat ovat itsepäisiä, tulevat kyllä lähelle, jos haluavat, mutta osoittavat myös mieltään, jos ei seura kiinnosta. Tykkäävät liikuskella itsekseen ja kiipeillä kaikenlaisissa paikoissa. Hellyttäviä kaiken kaikkiaan.



Suosittelen ottamaan kunnolla selvää hoidosta, tavoista ja ravinnosta, ettei tule tällaisia ylläkuvatun kaltaisia huonoja kokemuksia.

Herppi.nettiin, lue kaikki mitä konnista löydät. Tuo "ei tarvi horrostaa ja voi pitää vapaana" -tuuba kannattaa unohtaa.

Konnat ovat alkukantaisia otuksia, ja vaativat luonnonmukaiset olot, muu on eläinrääkkäystä.



Täällä av:lla on ollut aiheesta ennenkin, katson jos löytäisin....

Kilpikonna on kiinnostava lemmikki, mutta se ei todellakaan ole koirankaltainen sosiaalinen, hellyydenkipeä veijari. Ihmisillä on paljon vääriä odotuksia konnasta ja niistä ei seuraa mitään hyvää.