tajuaisiko nyt edes yksi ihminen että sectio on riski, ja että

synnytettyään alakautta. Että puolensa ja puolensa.

sillä jos niin massiivinen vuoto tullut alakautta nii ois ollut vielä massiivisempi sectiossa. sh

Mutta ehkei tästä nyt kuitenkaan kannata syyllistää äitejä jotka syystä tai toisesta ovat saaneet lapsensa sektiolla. On hyvä, että kamala tapahtuma saa meidät miettimään mutta ei ole hyvä jos sen takia syyllistetään äitejä, joita muutenkin syyllistetään aina ja joka asiasta, teki niin tai näin. Suomessahan kuitenkin täytyy olla peruste jotta sektioon ylipäätään päädytään.

Hyvää päivää kaikille äideille, synnytystavasta riippumatta!

itse tajuaisi, että se on sektio eikä mikään sectio. Enkä ole minäkään keskustelua täällä lukenut, mutta muuten vaikea vetää mitään johtopäätöksiä ko. tapauksesta, kun lääkärit kommentoivat sitä, että jotain äkillistä ja odottamatonta tapahtui eikä henkilöä olisi pystytty pelastamaan missään.



Sektioon voi joutua sitä tahtomattaan, joten turha levitellä mitään suurta hysteriää em. pohjalta.

jollain prosentilla.

samalla lailla alakautta synnyttäessä kuin sektiossa. Sektiossa äidin kuoleminen on äärimmäisen harvinaista. Olisi eri asia vaahdota asiasta, jos sektioon kuoli enemmän äitejä.

Ystäväni vaimo muuten kuoli alatiesynnytyksessä. Vaimo sairasti tosin vakavasti jo ennen synnytystä ja synnytys oli liikaa.....Jos hänet olisi leikattu, vauva olisi säästynyt vakavilta vammoilta, jotka hänellä nyt on, johtuen hapenpuutteesta synnytyksen aikana. Nyt ystäväni on sitten monivammaisen pienen tytön yksinhuoltajaisä ja omahoitaja. Surullista.

t.myös pilkuista pitävä ;)

Minun synnytyspelkoa ei tuollainen tapahtuma hetkauta todellakaan pätkääkään. Ja minä sentään menin kaltaistesi paheksunnan painostamana synnyttämään vaikka pelkäsin niin helvetisti. Tai sanotaan, siirrettyäni lastenhankintaa suurimmaksi osaksi synnytyspelon takia 10 vuotta, asia oli niin liikaa, että alatiepäätöksen tehtyäni suljin koko synnytyksen pois mielestäni. En sallinut itseni ajatella sitä hetkeäkään. Synnytyksessä olin ihan kipsissä. Kun piti ponnistaa ponnistin juuri niin vähän kuin pystyin sietääkseni kipua. Koska mulle lapsen tulo ulos alateitse ei kerta kaikkiaan ollut mahdollinen vaihtoehto. Tätä asiaa on niin vaikeaa selittää. Samalla kun päivätajunta oli kiltti tyttö ja teeskenteli olevansa reipas ja synnyttävänsä, alitajunnassa oli varmuus että lapsi ei tule alakautta ulos. Se on mahdotonta. Synnytys pysähtyi ja sektioon mentiin.

henkisestä epätasapainosta. Normaalille, terveellä itsetunnolla varustetulle henkilölle on sama, miten muut synnyttää. Eikä tulisi mieleenkään ylentää itseään alentamalla joku toinen, koska epäilee hänen päässeen helpommalla



AP shame on you! Olet häpeäksi naissukupuolelle ja sukupolvellesi!

..synnyttäjistä saa itse valita synnytystapansa??

päästäsi sairas. Sääli että tuollaisellaihmisellä on lapsia. huh huh.

Minun synnytyspelkoa ei tuollainen tapahtuma hetkauta todellakaan pätkääkään. Ja minä sentään menin kaltaistesi paheksunnan painostamana synnyttämään vaikka pelkäsin niin helvetisti. Tai sanotaan, siirrettyäni lastenhankintaa suurimmaksi osaksi synnytyspelon takia 10 vuotta, asia oli niin liikaa, että alatiepäätöksen tehtyäni suljin koko synnytyksen pois mielestäni. En sallinut itseni ajatella sitä hetkeäkään. Synnytyksessä olin ihan kipsissä. Kun piti ponnistaa ponnistin juuri niin vähän kuin pystyin sietääkseni kipua. Koska mulle lapsen tulo ulos alateitse ei kerta kaikkiaan ollut mahdollinen vaihtoehto. Tätä asiaa on niin vaikeaa selittää. Samalla kun päivätajunta oli kiltti tyttö ja teeskenteli olevansa reipas ja synnyttävänsä, alitajunnassa oli varmuus että lapsi ei tule alakautta ulos. Se on mahdotonta. Synnytys pysähtyi ja sektioon mentiin.

päästäsi sairas. Sääli että tuollaisellaihmisellä on lapsia. huh huh.

Uskon että mun synnytyspelon syyt on lapsuudessa, jolloin mulle tehtiin sairalassa ikäviä toimenpiteitä, mm. peräsuolen ronklauksia.

Ja toisin kuin kuvitellaan, synnytystavalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa minkälainen äiti on.

Ole onnellinen että nyt sinulla on kaikesta huolimatta lapsi. Itse olen edelleen pohtimassa uskallanko lasta tehdä yhtään millään tyylillä.



i]Minun synnytyspelkoa ei tuollainen tapahtuma hetkauta todellakaan pätkääkään. Ja minä sentään menin kaltaistesi paheksunnan painostamana synnyttämään vaikka pelkäsin niin helvetisti. Tai sanotaan, siirrettyäni lastenhankintaa suurimmaksi osaksi synnytyspelon takia 10 vuotta, asia oli niin liikaa, että alatiepäätöksen tehtyäni suljin koko synnytyksen pois mielestäni. En sallinut itseni ajatella sitä hetkeäkään. Synnytyksessä olin ihan kipsissä. Kun piti ponnistaa ponnistin juuri niin vähän kuin pystyin sietääkseni kipua. Koska mulle lapsen tulo ulos alateitse ei kerta kaikkiaan ollut mahdollinen vaihtoehto. Tätä asiaa on niin vaikeaa selittää. Samalla kun päivätajunta oli kiltti tyttö ja teeskenteli olevansa reipas ja synnyttävänsä, alitajunnassa oli varmuus että lapsi ei tule alakautta ulos. Se on mahdotonta. Synnytys pysähtyi ja sektioon mentiin.

[/quote]

on, että alatiesynnytyksessä ja etenkin siitä toipumisessa pääsee kyllä huomattavasti helpommalla. Mutta joskus on järkevää suorastaan valita sektio.



Itse ajattelin ainakin kuopuksen kanssa niin, että jos nyt jonkun pitää välttämättä kuolla/vammautua, onkoon se sitten minä eikä vauva. Vauva oli suurehkon kokoinen sokerivauva (ins.hoidolla) ja oma kuntoni oli kirjaimellisesti romahtanut raskausaikana. Ja onneksi valittiin sektio, sillä samana päivänä tehty uäpainoarvio oli 500g alakanttiin.



Sektiosta toipuminen olikin sittenihan yhtä tuskaa -kirjaimellisesti.

sektio, keisarinleikkaus = suomea



t: 60h sairaalassa, 30h supistuksia ->kiireellinen sektio

Sektion todelliset riskit ovat hyvin pienet. On myös täysin järjetöntä käsitellä sektion riskejä erillään kaikkien synnytysten riskeistä. Totta on, että ei-ahdaslantioisen ja terveen synnyttäjän, hyvässä tarjonnassa olevan, sopivankokoisen vauvan synnytyksessä alatiesynnytyksen riskit ovat pienemmät kuin suunnitellun sektion.



Suuniteltuun sektioon yleensä päädytään, kun nämä kriteerit eivät täyty. Vauvan tarjonta on huono, synnyttäjällä ahdas lantio vauvan kokoon nähden, äidillä tai vauvalla on joku sairaus, joka vaikuttaa tilanteeseen jne. Ilman sektiota näiden tilanteiden realistinen eteneminen olisi usein se, että pitkän ja kivuliaan synnytyksen jälkeen ainakin vauva kuolee, todennäköisesti molemmat (tai äiti yritettäisiin pelastaa esimerkiksi leikkelemällä vauva kappaleiksi ja ottamalla kappaleina ulos, jonka jälkeen äiti kuitenkin todennäköisesti kuolisi verenvuotoon tai tulehdukseen.)



Noissa normaaleissa ja ihanteellisissakin tapauksissa, joissa alatiesynnytykseen ei ole mitään esteitä, sattuu ja tapahtuu ja joskus joudutaan kiireelliseen tai hätäsektioon. Jos tätä mahdollisuutta ei olisi, suuri osa näistä vauvoista kuolisi, samoin osa äideistä ja lopuistakin suurelle osalle tulisi vakavia vammoja.



Suuri osa meistä ihmisistä ottaa jatkuvasti sektiota isompia riskejä elämässämme, joten on aivan järjetöntä pelotella naisia sektiolla, koska suurin osa sen läpikäyvistä suomalaisnaisista ei mitenkään olisi voinut valita toisin. Muutenkin on aivan turha mystifioida synnytystä tai tehdä siitä jotain äitiyden mittaa. On aivan yksi ja sama, miten se lapsi tänne maailmaan saatetaan, se mikä merkitsee äitiydessä vasta oikeastaan alkaa siitä.



Fletch, kolme lasta kahdessa alatiesynnytyksessä maailmaan pukertanut

keisarileikkaus. Ilman N:ää. =DD Oikein kunnon pilkunnussimista!

t.myös pilkuista pitävä ;)

Mutta jos sektion vaihtoehtona on vaikkapa lapsen menehtyminen, niin kummanko arvin ap silloin valitsee?



t. kiireellisellä sektiolla lapsensa synnyttänyt