Oksettaa tämä kiireinen arki

Jätä muut hommat tekemättä, delegoit ja yksinkertaistat niitä ja urheilet. 

Ei kiire ole mikään luonnonlaki, joka vain tapahtuu. Kiire luodaan itse, erityisesti vapaa-ajan kiire.

Ei tarvii sinkoilla. On pysäyttävää kun alkaa oivaltaa sen, että voi itse vaikuttaa omaan arkeen, kiireeseen ym. Yleensä vaati psyykkisesti jumppaa, että antaa itselleen sen luvan, että ei tee mitään. On ja laiskottelee niin paljon kuin on tarvis.

- toipuva ylisuorittaja

Ota lopputili ja nauti muutama vuosi laiskottelusta. Se on hyvä keino myös näpäyttää kokoomus runkkareita.

Harrastuksia ei tarvitse olla, vappuna voi ostaa pussillisen hillomunkkeja valmiina ja siman myös. Pihaa ei tarvitse hoitaa jos ei itse halua. Ruokaa voi ostaa valmiina. Työpaikan voi vaihtaa. Ym.. ym.. Saa ottaa löysin rantein.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvii sinkoilla. On pysäyttävää kun alkaa oivaltaa sen, että voi itse vaikuttaa omaan arkeen, kiireeseen ym. Yleensä vaati psyykkisesti jumppaa, että antaa itselleen sen luvan, että ei tee mitään. On ja laiskottelee niin paljon kuin on tarvis.

- toipuva ylisuorittaja

Olen itse miettinyt viime aikoina, että miten paljon lopulta on mahdollista vaikuttaa omaan arkeen ja kiireen tunteeseen. Jos olettaa, että ihmisen on pakko käydä töissä ja hoitaa lapset, jää noiden speksien ulkopuolelle itseasiassa aika vähän sellaista aikaa, jonka voisi itse määritellä, mihin käyttää. Lapsia ei tietenkään tarvitsisi tehdä, mutta kun ne nyt on jo tehty ja ovat olemassa, ohjaavat he myös paljon arjen kulkua. Jotenkin koen itse, että mun on tosi vaikea vaikuttaa omaan ajankäyttöön ja arkeen. Se on mitä se on lapsiperheessä ja kiireisessä työssä, eikä sille hirveästi voi mitään.  

Heitä pitkäkseen sohvalle. Ei tää elämä tuu valmiiksi ,vaikka kuinka säntäilet ja juokset henkihieverissä. Miksi sä muuten touhuat noin paljon? Johtuuko siitä, että et tunnista omia rajoja ja osaa sanoa ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvii sinkoilla. On pysäyttävää kun alkaa oivaltaa sen, että voi itse vaikuttaa omaan arkeen, kiireeseen ym. Yleensä vaati psyykkisesti jumppaa, että antaa itselleen sen luvan, että ei tee mitään. On ja laiskottelee niin paljon kuin on tarvis.

- toipuva ylisuorittaja

Olen itse miettinyt viime aikoina, että miten paljon lopulta on mahdollista vaikuttaa omaan arkeen ja kiireen tunteeseen. Jos olettaa, että ihmisen on pakko käydä töissä ja hoitaa lapset, jää noiden speksien ulkopuolelle itseasiassa aika vähän sellaista aikaa, jonka voisi itse määritellä, mihin käyttää. Lapsia ei tietenkään tarvitsisi tehdä, mutta kun ne nyt on jo tehty ja ovat olemassa, ohjaavat he myös paljon arjen kulkua. Jotenkin koen itse, että mun on tosi vaikea vaikuttaa omaan ajankäyttöön ja arkeen. Se on mitä se on lapsiperheessä ja kiireisessä työssä, eikä sille hirveästi voi mitään.  

Mullakin on lapsia ja kokopäivätyö. Vaihdoin suorittavasta työstä etätyöhön, se oli jo iso muutos. Onko sulla miestä ja lapsilla isää auttamassa arjessa?

Kyllä siihen omaan elämään voi ihan itse vaikuttaa. Oikeastaan kukaan muu ei sitä voi tehdä.

Auttaisiko osa-aikatyö? Se on rankkaa yhdistää työ ja perhe-elämä. Ehkä voi priorisoida ja säätää ruuhkavuodet siedettävimmiksi. Keventää jostain muutamaksi vuodeksi?

Ennakoin ja jätin lapset tekemättä, otin mieluummin koiran. Sama määrä hellyyttä ja lämmintä yhdessäoloa huomattavasti pienemmällä vaivalla, ja kaiken lisäksi pitää fyysisen kuntoni hyvänä ihan huomaamatta. Elämä on valintoja, ja niitä suurimpia valintoja kannattaa pohtia pitkään ja hartaasti.

Osta ämpäri !

Käytä kauppakassipalvelua ruokaostosten tekemiseen. Auttaa tosi paljon kiireisessä arjessa. Kun tuut kotiin töistä niin syö ja ota päiväunet ja täytä/ tyhjennä vasta sitten astianpesukone ym. Opettele sietämään sotkua silmissäsi. Kaikkea ei tarvitse heti hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvii sinkoilla. On pysäyttävää kun alkaa oivaltaa sen, että voi itse vaikuttaa omaan arkeen, kiireeseen ym. Yleensä vaati psyykkisesti jumppaa, että antaa itselleen sen luvan, että ei tee mitään. On ja laiskottelee niin paljon kuin on tarvis.

- toipuva ylisuorittaja

Olen itse miettinyt viime aikoina, että miten paljon lopulta on mahdollista vaikuttaa omaan arkeen ja kiireen tunteeseen. Jos olettaa, että ihmisen on pakko käydä töissä ja hoitaa lapset, jää noiden speksien ulkopuolelle itseasiassa aika vähän sellaista aikaa, jonka voisi itse määritellä, mihin käyttää. Lapsia ei tietenkään tarvitsisi tehdä, mutta kun ne nyt on jo tehty ja ovat olemassa, ohjaavat he myös paljon arjen kulkua. Jotenkin koen itse, että mun on tosi vaikea vaikuttaa omaan ajankäyttöön ja arkeen. Se on mitä se on lapsiperheessä ja kiireisessä työssä, eikä sille hirveästi voi mitään.  

Mullakin on lapsia ja kokopäivätyö. Vaihdoin suorittavasta työstä etätyöhön, se oli jo iso muutos. Onko sulla miestä ja lapsilla isää auttamassa arjessa?

Kyllä siihen omaan elämään voi ihan itse vaikuttaa. Oikeastaan kukaan muu ei sitä voi tehdä.

Kyllä on mies. Hän tosin tekee jonkin verran työmatkoja eli vähintään 1 vko/kk + pari lyhyempää päälle. 

Miten voin yhtäkkiä vaihtaa suorittavasta työstä etätyöhön? Ikään kuin se kävisi napin painalluksesta. En voi tehdä niin. Nyt olen töissä alalla, joka on hyvin kiireistä, sosiaalista ja jatkuvaa osien pyörittelyä paikoilleen. Olen miettinyt alan vaihtoa, mutta en oikein keksi mitään, mitä osaisin ja pystyisin tekemään. Tässä olen hyvin erilainen kuin mieheni, joka taas ajattelee, että hän kykenisi oppimaan minkä tahansa (pl. suorittavat työt) asiantuntijatyön. En koe, että minusta olisi oikeastaan juuri mihinkään etätyöhön (minulla on add, mikä hankaloittaa keskittymistä vaativaa työntekoa). 

Jos siis edelleen poissuljen työn ja lapset, niin aika vähän jää asioita, joihin voin vaikuttaa. Joskus tuntuu, että olen aika jaksamisen äärirajoilla. Kaipaan niin paljon omaa tilaa ja aikaa, että mikään pieni määrä yksinoloa ei enää pysty tuottamaan riittävästi voimavaroja arjen jaksamisen kannalta. En halua erota tämän vuoksi. Kotityöt ja ruuan laiton olen jo vähentänyt minimiin, tämän alemmas en enää voi mennä niiden osalta. Mies tekee myös osansa, joskaan ei ole mikään koti-isän malliesimerkki. 

Ja kyllä, voin vaikuttaa omaan elämääni, mutta en koe, että voisin muuttaa riittävästi elämääni, että hyvinvointini oleellisesti kasvaisi. Voisin erota rakastamastani miehestä saadakseni enemmän aikaa itselleni, mutta olisiko se oikein ja pystyisinkö elämään asian kanssa? En ehkä.

Ei töissä ole pakko käydä. Ei ole pakko tehdä oikeastaan mitään mitä ei jaksa. Itsestä se on kiinni, että millaisen elämän rakentaa.

Ja ei, se ei todellakaan tapahdu sormia napsauttamalla. Muutos meinaa. Se vaatii usein jopa brutaalia moukarointia. Vasta silloin voi rakentaa uutta, omista tarpeista ja jaksamisesta lähtöisin.

Ehkä sulla on työ tai muu uupumus. Tai jopa masennus. Ota alkajaisiksi 3 kk vapaa töistä.

Ap, minusta tuntuu ihan samalta. En vain olisi osannut kirjoittaa sitä tuolla tavalla auki. Tuo liikuntakin! Ja itse tykkäisin todella, todella paljon kirjoittaa päiväkirjaa, mutta siitä ei tahdo tulla nykyään mitään, kun aina pitäisi kirjoittaa pikaisesti jossain välissä tai illalla väsyneenä ennen nukkumaan menoa. Tarvitsen keskittymisaikaa ja aikaa rauhassa tekemiselle, tehtävästä toiseen sinkoilu ja ainaiset, loppumattomat to do -listat ahdistavat ja ärsyttävät.

N43

Mikä hitto teitä vaivaa? Jos ei maatilanpitäjiä otetaemukaan, KUKAAN meistä ei joudu viideltä lypsylle ja kuudelta keittämään vettä pyykkipäivää varten, ei kutomaan kangasta, ei kirnuamaan voita, ei ruokkimaan kanoja, keräämään munia, leipomaan leipää eikä ompelemaan tai neulomaan vaatteita!

Oletetaan että Sinulla on 8 tunnin työpäivä, 10 tuntia ruokatunteineen ja matkoineen olet poissa kotoa. Jää 14 tuntia. 8 niistä nukut eli 6 jää edelleen, arkisin (lauantaisin voit käydä kaupassa ja siivota pihan).

6 tuntia! Jos yhden laitat pyykkiin, yhden siivoamiseen ja yhden ruoanlaittoon, jää silti 3. sanotaan että 2 menee kun kuljetat lapsia harrastuksiin MUTTA sinä

aikana, heitä odotellessasi, voit kävellä tai juosta tai vaikka joogata. Ja vieläkin on 1 tunti aikaa!

Eli mikä siis vaivaa?

En jaksanut lukea, mutta tee asialle jotain. Jos et osaa, opettele. Valittaminen ei huödytä sinua eikä muitakaan. Kestä kuin mies.

Mikä ihmeen vätys sinä ap olet? Jätät ennemmin tekemättä, mutta valitat kun et jaksa tehdä mitään. Ero tulossa, ei tuollaista jaksa kukaan katsella.

Olet rakentanut elämän mitä et halua. Et ole ainoa. Kannattaisiko vastasuudessa miettiä ensin mitä tekee.