Yhteenmuutto perheessä

Olen ollut yhdessä mieheni kanssa muutaman vuoden. Miehellä on kaksi nyt n. 10v. lasta joiden äiti on kuollut näiden ollessa pieniä. He eivät muista äidistään mitään, mutta heille on aina kerrottu hänestä, sekä näytetty kuvia ja videoita. Lapsille asia on tavallaan itsestäänselvyys, että asiat on näin ja tilanne on tämä.

Välit lapsiin on hyvät, olen lapsille hyvin tuttu aikuinen ja osa perhettä. Vietetään aikaa yhdessä isänsä kanssa ja joskus minä yksinkin, esimerkiksi silloin kun isänsä on töissä. Käyn heidän kanssaan puistossa, kirjastossa, kaupungilla, katsomassa toisen pelejä, autan läksyissä ja kuuntelen huolia. Tarvittaessa patistan tekemään läksyjä tai kiellän jotain ei niin fiksua toimintaa. Lisäksi tietty puhutaan ihan arkisista asioista.

Ollaan muuttamassa yhteen kesäkuun alussa. Mielestäni nykytilanne on hyvä ja haluaisin sen jatkuvan sellaisena. Toki tiedän, että yhdessä asumisen myötä minulle tulee ehkä enemmän sen toisen kotona olevan aikuisen roolia. Uskon kuitenkin kaiken menevän ihan hyvin. Ollaan puhuttu tästä tietysti miehen kanssa ja hän on ollut samoilla linjoilla kuin minä.

Kuitenkin ongelma on nyt lähinnä ulkopuoliset, lähinnä minun sekä yhteiset tuttavat, joiden näkemyksen mukaan minusta tulee nyt joku äitipuoli. He ilmeisesti odottavat minun ryhtyvän joksikin perheenäidiksi, joka saa lisäksi kasvatusvastuun. Toki ymmärrän, että myös se päivittäinen elämä on kasvatusta osaltaan, mutta en silti näe itseäni nyt ihan varsinaisena kasvattajana ja perheenäitinä.

Onko muilla kokemuksia samanlaisesta tilanteesta? Miten kaikki sujui?