miten saisi miehen ottamaan vastuuta eli
kasvamaan aikuiseksi?
Tätä on varmasti kysytty ennenkin mutta olisi kiva kuulla ASIALLISIA vastatauksia.
Tiedän että miehen kotoa opittu malli vaikuttaa paljon siihen miten mies omassa suhteessa tekee asioita.Mieheni perheestä jossa äiti on aina passannu kaiken ja odottaa minulta siis samaa. Olen sanonut monta kertaa että "nalkutus" kotitöistä loppuisi jos mies auttaisi enemmän.Pyytäminen ei auta koska mies näkee sen silloin valintana josta hän voi kieltäytyä.
Meillä siis melkein vuoden ikäinen poika ja ollaan yhdessä oltu kaksi vuotta,nopeaa toimintaa siis..:)
Ja itseäni ärsyttää suunnattomasti että mies luulee että hänen ei tarvitse "kuin "käydä töissä ja kotona ei tarvitse tehdä mitään.
Mies tekee välillä tosi pitkiä työpäiviä enkä odotakaan että heti kun tulee kotiin tarttuu samantien imurin varteen.Mutta nytkin ollu viikon vapaalla ja meillä oli muutto vähän aikaa sitten ja olen itse purkanut kaikki laatikot ja mies on koonnut 3 tuolia!!
Mitään kiitosta en ole kuullut että miehen ei ole kuin tarvinnut tulla ns.valmiiseen kotiin ja sitten kehtaa rutista jos joutuu osallistumaan kotitöihin.
Minä olen 24/7 kiinni lapsessa kun mies on välillä yöt töissä ja kaiken lisäksi tehnyt hirveesti hommia että täällä alkaisi näyttää kodilta.
Miehelläni oli myös yhdessä vaiheessa mahdollisuus isänsä firmansa alkaa tekemään lyhkäsempiä päiviä ja ottamaan lisää vastuuta firmasta,mutta ei halunnut ottaa sitä vastuuta!
Valittaa kun on väsynyt pitkistä päivistä ja kyse ei ole siitä ettenkö arvostaisi mutta olen myös sitä mieltä että pitkien työpäivien tekeminen on ollu vain ja ainoastaan hänen valintansa,kukaan ei pakota tekemään pitkiä päiviä!
Mieheni myös sivuuttaa aina sen kuinka väsynyt olen kun ei ymmärrä kuinka raskasta on olla lapsen kanssa,jos joka päivä noustaa 7 olen illalla 9 aikaa jo ihan valmis nukkumaan.
Olenkin sitä mieltä että ainoastaan ne miehet jotka ovat olleet hoitovapaalla lapsen kanssa ymmärtänyt mitä tämä lapsen kanssa olo vaatii!
Menen pari kk:n päästä töihin ja voin vain kuvitella kuinka loppu olen sitten!