Lue keskustelun säännöt.
Syitä miksi pysyn julkisen terveydenhuollon palveluksessa
21.04.2023 |
Olen töissä julkisella terveydenhuollon sektorilla ja minulla on alempi korkeakoulututkinto, eli sama kuin sairaanhoitajilla (mutta en ole hoitaja). En kerro yksityiskohtaisesti missä tai mitä teen, mutta olen niitä harvinaisia jotka itseasiassa viihtyvät työssään enkä ole lähdössä minnekään. Uskon, että jos hoitajilla toteutuisi edes osa samoista syistä joiden vuoksi itse pidän työstäni, meillä ei olisi sairaanhoitajapulaa laisinkaan. Tässä siis tulee:
Työpanokseni, vastuunottaminen ja erikoisosaamiseni vaikuttaa palkkaan.
- Kun aloitin vastavalmistuneena neljä vuotta sitten, palkkani oli 2600 e/kk. Eli suunnilleen sama kuin sairaanhoitajilla peruspalkka ilman lisiä. Palkkani on noussut asteittain sitä mukaa kun olen ottanut vastuualueita ja hankkinut erikoisosaamista. Työn vaativuuden noustessa myös palkka on noussut ja on nykyään 3400 e/kk. Tämä on ollut motivoivaa ja tehnyt minusta oman alani huipputekijän. Lisiä en saa, koska työaikani rajoittuu ns. toimistoaikaan mutta toisinaan halutessani voin saada lisätuloja tekemällä vapaaehtoista päivystystä tai sopimalla esimiehen kanssa siitä, että tulen lauantaina tekemään 4-5 tuntia rästihommia. Tunne siitä, että panostukseni ja osaamiseni kehittäminen näkyy myös palkkapussissa, saa minut tuntemaan itseni arvostetuksi ja työni tärkeäksi. Mielestäni tätä samaa voisi soveltaa sairaanhoitajilla varsin hyvin: ei nosteta peruspalkkaa kaikilta tasaisesti, vaan määritellään tehtävän vaativuuden mukaiset peruspalkat ja palkitaan erikoisosaamisesta, lisäkouluttautumisesta ja vastuun ottamisesta.
Lähiesimieheni on kultaa
- Lähiesimieheni on käytännössä aina paikalla (ja etänä ollessaankin nopeasti tavoitettavissa viestitse). Hän kysyy usein miten menee ja mitä kuuluu ja hänelle on todella matala kynnys mennä puhumaan myös negatiivisista asioista. Hän parantaa aktiivisesti työoloja, ottaa työvuorotoiveet todella hyvin huomioon ja ylläpitää hyvää ryhmähenkeä tiimissämme. Käytännössä melkein mikä tahansa asia on sovittavissa. Kun minulla alkoi olla uupumusta, hän järjesti välittömästi työhöni kevennystä ja kuunteli toiveitani. Hän ei koskaan syyllistä sairaslomista ja aina kun olen pyytänyt vapaata (lomaa tai jopa palkatonta) hän on tehnyt parhaansa asian järjestämiseen. Tasan kerran tilanne oli sellainen että oikeasti ei onnistunut ja ymmärsin sen hyvin. Keskinäinen arvostus ja kunnioitus esimiehen ja tiimin välillä on todella hyvä.
Johtamisen ongelmat ovat yksi yleisimmistä syistä, miksi sairaanhoitajat lähtevät. Hoitajat eivät koe olevansa arvostettuja ammattilaisia ja yksilöitä, vaan pelkkää harmaata resurssimassaa jota heitellään ja pompotellaan miten sattuu.
Kommentit (4)
Pitkät lomat kun olen ollut yli 15v julkisella./eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkät lomat kun olen ollut yli 15v julkisella./eri
Tämän voisi tosiaan lisätä listaan, ja tässäkin minun asemani on parempi kuin sairaanhoitajien. Eräs sairaanhoitajaystäväni joutui esimerkiksi koronavuonna pitämään kesälomansa niin, että ensin kaksi viikkoa toukokuussa, sitten viikko elokuussa ja viikko piti jättää joulukuulle (hän siis olisi halunnut pitää 4 viikon kesäloman putkeen, mutta tätä ei sallittu). Kaiken lisäksi näitä pätkälomien hyväksymistä venytettiin viimeiseen asti, niin että niille ei uskaltanut suunnitella yhtään mitään. Sitten marraskuussa tuosta jouluukuulle jääneestä viikosta ilmoitettiin, että sitä ei saa pitää viikkona putkeen, vaan se piti palastella satunnaisiksi vapaapäiviksi keskellä viikkoa. Muistan, kun tästä uutisoitiin että "hoitajien talvilomat peruttu" ja tälläkin palstalla irvailtiin miten ei kenelläkään muulla työläisellä ole mitään talvilomia ja asia esitettiin kuin kyseessä olisi jokin ylimääräinen loma vaikka se oli kesäloma jota ei ollut saanut pitää kesällä.
Meillä taas on kiertävät kesälomaryhmät, mutta ne ovat viitteelliset ja niistäkin voidaan sopia. Esimies alkaa kyselemään lomatoiveita jo vuodenvaihteessa ja pyrkii järjestämään niin, että jokainen saa pitää loman niin pitkässä tai lyhyessä pätkässä kuin haluaa ja lomakuukausia voi vaihtaa työkaverin kanssa päikseen. Itse esimerkiksi olen joustanut omista lomistani perheellisen kollegan elämää helpottaakseni ja sitten taas olen saanut lomaa itselleni tärkeisiin menoihin vaikka se ei osuisikaan omaan kesälomaryhmääni. Meidän tiimissä ei ole tainnut kukaan joutua vastentahtoisesti pätkimään lomaansa tai siirtämään sitä ajankohtaan joka olisi itselle kaikkein huonoin. Ja silti ollaan saatu ihmiset lomailemaan niin että töissä on pysynyt sopiva kesämiehitys läpi kesän.
Jatkuu:
Työaikani on joustava
- Meillä on "liukuma" joka ei oikeastaan ole vapaa liukuma siinä mielessä kuten monilla yksityisillä sektoreilla. Yleensä työtehtävät vaativat jonkun paikallaoloa kello kahdeksan ja valoja ei voi sammuttaa ennen kello neljää. Mutta tiimin kesken sopimalla pystytään järjestämään keskenämme niin, että toisinaan voi tulla myöhemmin tai lähteä aikaisemmin. Meillä on siis joustovaraa ja yleensä sovimme keskenämme että esimerkiksi lomalle lähtevä pääsee tunteja aikaisemmin ja muut kompensoivat tai jos jollakulla on aamulla lääkäriaika tms.
Tässä korostuu tiimin ryhmähenki. Joustamista täytyy tapahtua tasaisesti jokaiselle eikä kukaan voi vain sanella milloin tulee ja milloin menee eikä se voi olla aina sama(t) henkilö(t) jotka joustavat saamatta joustoa takaisin. Mutta sopimalla asioista meillä on melkoinen vapaus. Meidän ei tarvitse hyväksyttää näitä asioita erikseen esimiehellä, sillä hän tietää että kannamme vastuun päivän töistä eikä mitään jää hoitamatta siksi että hanskat tippuisivat heti kun siihen on tilaisuus. Vapaus ja vastuu ovat tasapainossa joka tekee työnteosta mielekästä ja palkitsevaa. Tässä korostuu myös se kuuluisa ryhmähenki. Jos joku esimerkiksi voi huonosti (ei niin huonosti että menisi saikulle, mutta esim päänsärky, sydänsurut tms), tiimi yleensä huomioi asian ja järjestää niin, että kyseinen henkilö pystyy lähtemään hieman aiemmin.
Meillä pidetään kiinni tauoista
- Välillä on tilanteita, jolloin tauolle ei meinaa päästä, mutta tässäkin koko porukka vetää yhtä köyttä. Huolehditaan siitä, että kaikki pääsevät tauolle. Joskus jos on paljon poissaoloja ja rankka alimiehitys, tämä johtaa siihen, että jotain jää tekemättä. Silloin priorisoidaan, mutta taukoja ei jätetä pitämättä eikä kenenkään sallita tuntevan huonoa omaatuntoa lakisääteisestä tauostaan. Lähiesimies on tässäkin asiassa meidän puolella: jos porukkaa on liian vähän työmäärään nähden, niin ratkaisu ei ole että skipataan tauot ja venytään katkeamispisteeseen asti. Teemme työmme hyvin ja parhaamme mukaan, mutta yksi ihminen on silti tasan yhden ihmisen työpanos. Ylempi johto ymmärtää antaa luvan palkata lisää porukkaa vain kun liian vähäinen tekijämäärä oikeasti näkyy siinä, mitä ehditään tehdä ja mitä ei.