Miten ihmeessä te muut ujot luotte uusia ihmissuhteita?? T. Ujouteni pilaa taas kaiken!:(
Ongelmani on se, että olen aina, koko elämäni ajan ollut niin hemmetin ujo ja arka ihminen. Olemukseni on erittäin varautunut ja pelokas. Kyräilen ja olen vaisu, mutta kohtelias. Uusiin ihmisiin tutustuminen on aina tuntunut pelottavalta, vaikka samaan aikaan olen halunnut tutustua uusiin ihmisiin. Mutta, kun yritän esimerkiksi jutella uudelle ihmiselle, alan esimerkiksi änkyttää, sanat menevät sekaisin, kädet hikoaa ja punastun, räpsyttelen silmiäni tai jotain muuta :( Sitten alkaa nolottamaan. Toivoin todella, että tämä piirre olisi kadonnut aikuisena, mutta ei ole ainakaan ikään 26 mennessä mihinkään kadonnut.
Töiden puolesta tapasin pitkästä aikaa miehen, josta kiinnostuin jostain syystä. Hän on pyörinyt ensi tapaamisesta asti mielessäni. Haluaisin palavasti tutustua häneen, mutta en kertakaikkiaan tiedä, miten teen aloitteen. En tiedä hänestä mitään, en edes nimeä. Näemme vielä ensi viikolla, mutta sitten siirryn taas muihin hommiin emmekä välttämättä enää törmää ja mahdollisuudet menivät siinä. Voi olla, että en ole hänen tyyppiään alkuunkaan tai voi olla, että hän on varattu, mutta en ainakaan jäisi miettimään ja jossittelemaan ja katumaan aikaansaamattomuuttani. Hänkin vaikuttaa hieman varautuneelta, vaikka olemme vaihtaneet pari sanaa töihin liittyen niin ei hän ole mikään pilke silmäkulmassa oleva puhuja itsekkään. Hänen olemuksessaan on silti jotain mikä vetoaa minuun :D
MITEN te muut ujot handlaatte tällaiset tutustumiset? Vinkkejä :)
Kommentit (20)
käyn avantouimassa talvella ja kesällä saunaseurassa. olen tavannut ihania naisia tällä tavalla ja elämääni on tullut rakkautta. saunassa ei pidetä roolia päällä, siellä on helppo tutustua.
M42
Aikas huonosti. Hymyilemällä pääsee pitkälle.
Yritän kysellä vaikka jotain ihan turhaakin asiaa. On kohteliasta kysellä ihmisiltä mitä kuuluu ja olla heistä kiinnostunut.
Muut eivät huomaa että sinua jännittää. Näin on ainakin itselleni sanottu, kun olen ollut aivan paniikin partaalla.
Rohkeasti vaan juttelemaan, kysy sen nimeä ja ajattele, että eipä sun tartte sitä kuitenkaan sitten enää ensi viikon jälkeen nähdä niin väliäkö sillä, jos nolaat itsesi! Kerran täällä vain eletään, joten se on ok joskus nolata itsensä! Ei ole vakavaa. Jäät henkiin.
Mitään helppoa ratkaisua ei ole, mutta yksinkertainen kylläkin. Pitää vaan opetella tulemaan pois sieltä omalta mukavuus alueelta. Ja kuten eka jo sanoi, tuomalla oma luonteen piirre esille avauslauseena ei ole olenkaan huono avaus.
Vierailija kirjoitti:
käyn avantouimassa talvella ja kesällä saunaseurassa. olen tavannut ihania naisia tällä tavalla ja elämääni on tullut rakkautta. saunassa ei pidetä roolia päällä, siellä on helppo tutustua.
M42
Eikö sua sitten ujostuta saunassa?
-Ap
Vierailija kirjoitti:
Aikas huonosti. Hymyilemällä pääsee pitkälle.
Yritän kysellä vaikka jotain ihan turhaakin asiaa. On kohteliasta kysellä ihmisiltä mitä kuuluu ja olla heistä kiinnostunut.
Muut eivät huomaa että sinua jännittää. Näin on ainakin itselleni sanottu, kun olen ollut aivan paniikin partaalla.
Komppaan tätä. Ehdottomasti ap yritä ottaa se vakava ilme pois naamalta ja hymyile seuraavaksi, kun katsot häntä. Hymyllä oikeasti pääsee pitkälle, hymyilevät kasvot jää ihmisten mieliin. Ujo hymy on söpöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
käyn avantouimassa talvella ja kesällä saunaseurassa. olen tavannut ihania naisia tällä tavalla ja elämääni on tullut rakkautta. saunassa ei pidetä roolia päällä, siellä on helppo tutustua.
M42
Eikö sua sitten ujostuta saunassa?
-Ap
Ei tässä iässä enää, parikymppisenä olisi ujostuttanut. Kun tapaa sen oikeanlaisen ihmisen, niin sen kanssa tuppaa sujumaan keskustelu helposti ujonakin.
Ap, jos kerran on mahdollisuus ettette enää tapaa, niin eihän sinulla ole mitään menetettävää, jos kysyt sinua kiinnostavaa miestä vaikka kahville tai viinilasillisille. Tai, jos on sopiva tilaisuus, niin kysyt hänen seurustelukumppanistaan/puolisostaan. Jolloin hän joko kertoo tai, jos korjaa olevansa sinkku, niin keskustelun voi ohjata siitä treffeille pyytämiseen. Huom. vain, jos tilanne on luonteva kyseiselle keskustelulle.
Minä en edes yritä luoda suhteita, sillä jopa pieni keskustelu kahvilla käydessä sisältää piilokommentteja. Miksi viihtyisin jonkun seurassa, joka käyttäytyy, kuin äitini miessukupuolestaan huolimatta?
Viimeksi juuri äsken: satunnainen keskustelukumppani kertoo tarinaa ja kesken lauseen livauttaa väliin: "se mumisee eikä siitä saa mitään selvää" jonka jälkeen hän jatkaa lausetta, kuin ei olisi sanonutkaan omituista välikommenttiaan. Muutoin olettaisin, että onko hänellä ehkä tourette tms, mutta äitini tekee samaa ja, kun pyydän häntä toistamaan sanomansa hän väittää ettei sanonut mitään. Yritä nyt luoda suhteita, kun edes perus keskustelu ilman mieltä hajottavia välikommentointeja ei ole ilmeisesti mahdollista.
Ujouteenkin liittyviin kehon reaktioihin kuten punasteluun ja hikoiluun tietyissä tilanteissa lienee nykyään melko hyvin toimivia lääkkeitäkin?
Ujous voi myös olla merkki siitä että Mother Nature patistaa sinua astumaan henkisen kehityksen polulle, jotta voisit nopeuttaa ns. valaistumisen saavuttamista. Sielusi on valinnut fyysisen kehon jonka keskushermoston ominaisuudet altistavat ujoudelle! 😎
Vierailija kirjoitti:
Ujouteenkin liittyviin kehon reaktioihin kuten punasteluun ja hikoiluun tietyissä tilanteissa lienee nykyään melko hyvin toimivia lääkkeitäkin?
Ujous voi myös olla merkki siitä että Mother Nature patistaa sinua astumaan henkisen kehityksen polulle, jotta voisit nopeuttaa ns. valaistumisen saavuttamista. Sielusi on valinnut fyysisen kehon jonka keskushermoston ominaisuudet altistavat ujoudelle! 😎
Höpö höpö. Henkinen kehitys tulee elämän myötä eikä siihen tarvitse pyhittää tai tuhlata elämäänsä.
Kuten joku sanoikin niin harjoittelemalla ja sieltä omalta mukavuusalueelta toistuvasti poistamalla oppii juttelemaan ja ottamaan kontaktia muihin. Sinänsä tosi pinnallista ryhtyä kuolaamaan jotain äijää pelkän ulkonäön perusteella tietämättä hänestä yhtään mitään.
Ylipäätään ihmiset ovat niin keskittyneet oman napansa kaiveluun ettei muiden ujous, jännitys ja mokailutkaan tule huomioitua.
Hymy tekee ihmisestä helpommin lähestyttävän .
Vierailija kirjoitti:
Kuten joku sanoikin niin harjoittelemalla ja sieltä omalta mukavuusalueelta toistuvasti poistamalla oppii juttelemaan ja ottamaan kontaktia muihin. Sinänsä tosi pinnallista ryhtyä kuolaamaan jotain äijää pelkän ulkonäön perusteella tietämättä hänestä yhtään mitään.
Ylipäätään ihmiset ovat niin keskittyneet oman napansa kaiveluun ettei muiden ujous, jännitys ja mokailutkaan tule huomioitua.
Hymy tekee ihmisestä helpommin lähestyttävän .
"Sinänsä tosi pinnallista ryhtyä kuolaamaan jotain äijää pelkän ulkonäön perusteella tietämättä hänestä yhtään mitään."
? :D Ulkonäköön ja olemukseen sitä nyt vaan ihastutaan, ns. koko pakettiin rakastutaan jos rakastutaan kun tutustuu paremmin.
Mitä enemmän tutustut uusiin ihmisiin, sitä helpommaksi se käy ajan myötä. Tuollaiset ihastumiset on aika vaikeita, kun siinä on niin paljon tunteita pelissä. Mitä jos yrittäisit löytää ihan vaan kavereita ja tuttavia? Ehkä saisit lisää itsevarmuutta. Minä olen myös ujo ja tosi hidas tutustumaan. Olen hakeutunut itseäni kiinnostavien seurojen ja harrastuspiirien pariin. Ei siellä mikään ystävyys todellakaan syty niin että yhden kerran rohkaistuu ja käy juttelemassa jollekin. Näissä on ollut etuna se, että samaa porukkaa nähdään pitkän aikaa säännöllisesti. Kun ensimmäisillä kerroilla uskaltaa vaihtaa muutaman sanan, puolen vuoden päästä juttelu sujuu jo täysin luontevasti.
Vierailija kirjoitti:
Kuten joku sanoikin niin harjoittelemalla ja sieltä omalta mukavuusalueelta toistuvasti poistamalla oppii juttelemaan ja ottamaan kontaktia muihin. Sinänsä tosi pinnallista ryhtyä kuolaamaan jotain äijää pelkän ulkonäön perusteella tietämättä hänestä yhtään mitään.
Ylipäätään ihmiset ovat niin keskittyneet oman napansa kaiveluun ettei muiden ujous, jännitys ja mokailutkaan tule huomioitua.
Hymy tekee ihmisestä helpommin lähestyttävän .
No ulkonäkö nyt sattuu olemaan usein se ensimmäinen asia mikä kiinnittää ihmisen huomion. Sanontakin on, että ulkonäköön ihastutaan ja sisimpään rakastutaan. Tai sitten voi käydä niin, että ihastuttavan näköinen henkilö paljastuikin luonteeltaan ikävähköksi ja ihastuskin luonnollisesti lopahtaa, koska sisin on kuitenkin tärkein, mutta yleensä ulkonäkö ajaa ihmisen haluamaan tutustumista syvemmin. Niin se vain menee.
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos kerran on mahdollisuus ettette enää tapaa, niin eihän sinulla ole mitään menetettävää, jos kysyt sinua kiinnostavaa miestä vaikka kahville tai viinilasillisille. Tai, jos on sopiva tilaisuus, niin kysyt hänen seurustelukumppanistaan/puolisostaan. Jolloin hän joko kertoo tai, jos korjaa olevansa sinkku, niin keskustelun voi ohjata siitä treffeille pyytämiseen. Huom. vain, jos tilanne on luonteva kyseiselle keskustelulle.
Minä en edes yritä luoda suhteita, sillä jopa pieni keskustelu kahvilla käydessä sisältää piilokommentteja. Miksi viihtyisin jonkun seurassa, joka käyttäytyy, kuin äitini miessukupuolestaan huolimatta?
Viimeksi juuri äsken: satunnainen keskustelukumppani kertoo tarinaa ja kesken lauseen livauttaa väliin: "se mumisee eikä siitä saa mitään selvää" jonka jälkeen hän jatkaa lausetta, kuin ei olisi sanonutkaan omituista välikommenttiaan. Muutoin olettaisin, että onko hänellä ehkä tourette tms, mutta äitini tekee samaa ja, kun pyydän häntä toistamaan sanomansa hän väittää ettei sanonut mitään. Yritä nyt luoda suhteita, kun edes perus keskustelu ilman mieltä hajottavia välikommentointeja ei ole ilmeisesti mahdollista.
Mitä ihmettä, miten kukaan kehtaa heittää tuollaisia välikommentteja.
Työpaikka ihastuksia tulee ja menee, ei siinä ole mitään sen kummallisempaa
Muista selvittää edes nimi ja vaihtaa yhteystiedot. Ehkä kirjoittelu on helpompaa. Tee selväksi, että olet kiinnostunut..
En kaipaa uusia ihmissuhteita.
T. Ujo
Anna ap olla! Kivempi jäädä jossittelemaan kun nolata itsensä. Olet kuitenkin jo kolmekymppinen eikä kaverilla ole pilkettä silmäkulmassa sinun seurassasi niin laske 1+1.
Sanomalla sen ääneen, että olen ujo ihminen, enkä oikein hanskaa tämän tyyppisiä tilanteita.