Ero vai terapia?

Ero kai sitten? Jos mies ei halua korjata mitään. On normaalia että jokainen haluaa omaa rauhaa ja aikaa, mutta jos ei lainkaan ole kommunikaatioyhteyttä, se ei voi toimia sinun kannaltasi. Ja jos toinen vähättelee.

Ero on paras ja varmaan nyt ainoa vaihtoehto. Tulet voimaan paremmin <3 Tsemppiä

Terapia kyllä vaatii sen että molemmat aidosti sitoutuvat siihen ja ennen kaikkea haluavat aidosti yrittää. Me emme menneet terapiaan vaan erosimme kun ei löytynyt mielenkiintoa aitoon yrittämiseen.

Olette varmaan oikeassa. Ehkä yritän ehdottaa terapiaa vielä kerran ja sanon, että sen vaihtoehto on muutto erilleen. 

Ajattelin, että voisin paneutua ongelmaasi, mutta kun kirjoitit tuon ruman sanan, niin mielenkiintoni auttamiseen katosi. Sori.

Oletko ikinä koskaan kovistellut häntä mistään? Oma mies suhtautuisi minuun noin, mutta koska hän on joutunut ylimielisyyttään muutaman kerran tilanteeseen, jossa puhun suuni puhtaaksi hänen käytöksestään, siitä ei ole seurannut vain hetken parannus, vaan hän oikeasti on havahtunut siihen, etten ole mitätön hiiri. Eli nykyään saan myös olla heikko ja tarvitseva, ja sekin kiinnostaa häntä. 

Suomalainen nainen taitaa aika usein vajota tapettiin tuossa vaiheessa, kun ohikatsominen alkaa. Ei pitäisi. Vaatikaa, koska tyhjän saa pyytämättäkin. 

Sitten vasta eroilemaan tai terapoimaan, jos ei nyrkki pöytään auta. 

Minulla oli hyvin saman tyyppinen tilanne kuin sinulla, 18 vuotta yhdessä ja miehelle riitti se että olin "olemassa". Ei halunnut tehdä kanssani juuri mitään kodin ulkopuolella. Kävi kyllä itse paljon kavereidensa kanssa milloin missäkin.

Tunsin olevani omien tunteideni ja tarpeitteni kanssa näkymätön. Jossain kohtaa se alkoi näkyä sellaisena, että hänen koskettamisensa alkoi ällöttää minua. Tätä on todella vaikea selittää, sillä rakastin miestä kaikesta huolimatta. Erohan siitä sitten seurasi. Asuimme vielä jonkun aikaa yhdessä, mutta kumpikaan ei siinä tilanteessa ollut kykenevä tilannetta käsittelemään.

Nyt erosta on vuoden verran aikaa. Ymmärrän, että olimme toisillemme liian erilaiset kumppanit, samalla kuitenkin toivon, että olisimme edes yrittäneet selvittää asioita eron sijaan ja varsinkin omalta osaltani toivon, että olisin ottanut asian puheeksi jo paljon aikaisemmin. Voihan se olla, että ratkaisuna olisi silti ollut ero, mutta ainakin olisi säästynyt aikaa molemmilta.

Ap. En ottaisi eroa, kun olette olleet noin pitkään yhdessä.

Älä itsenäistyä, harrastaa ja lopeta miehessä roikkuminen.

Älä koskaan anna minkään ulkopuolisen määrittää omaa arvoasi.

Hoida itsesi kuntoon.

varjokuva kirjoitti:

Olette varmaan oikeassa. Ehkä yritän ehdottaa terapiaa vielä kerran ja sanon, että sen vaihtoehto on muutto erilleen. 

Jotkut miehet eivät vain näe/usko.

Minäkin ehdotin ex-miehelle pariterapiaa kun olimme ajautuneet vuosien saatossa kämppis-vaiheeseen. Hän sanoi, että hänellä on kaikki hyvin, mene sinä jos koet tarvitsevasi. En mennyt ja odottelin vielä puoli vuotta, että saanko miehen näkemään suhteemme tilan. Jos meillä ei olisi ollut lapsia niin olisin lähtenyt välittömästi.

Sitten kun kysyin, että kumpi alkaa etsimään kämppää, niin mies havahtui parkumaan eroa. Siinä vaiheessa oli jo myöhäistä kun olin jo eron päässäni tehnyt. Miksi jotkut odottavat siihen saakka, että toinen on jo oikeasti lähdössä?

Myöhemmin vielä kuulin tutulta, että olin "lähtenyt yllättäen". Onneksi kuuli sitten minunkin versioni, että vuoden ehdin odottamaan korjausliikettä, jota ei koskaan tullut.

Valitettavasti yksin et pysty suhdetta herättämään henkiin.

Kirkon perheneuvonta on ilmaista, joten rahanpuute ei terapiaa estä. Siellä on psykoterapeutteja terapoimassa, mutta jonottaa täytyy, kun teillä ei ilmeisesti ole lapsia? Lapsiperheitä pyritään auttamaan mahdollisimman pian.

Moni eroaa, kun ei opi puhumaan keskenään. Ennen terapiaa istuttaisin miehen pöytään ja sanoisin kaikki mieltä painavat asiat Minusta tuntuu -kaavalla. Sanoisin, että odotan muutosta, ja muutos voisi olla sellainen, että tekisitte yhdessä asioita, joita teitte suhteen alussa. Että teillä ei ole enää keskinäistä yhteyttä, mutta sitä voi kyllä ruveta luomaan tekemällä asioita yhdessä ja kuuntelemalla toinen toisiaan. Puhelin pois ja tähän hetkeen. Ehkä mies ei ole käsittänyt, että olet tosissasi. 

Monesti käy niin, että mies ei kuuntele ennen kun nainen on jo tehnyt eropäätöksen. Sen takia jo tuossa alkukeskustelussa voi mainita, että olet miettinyt onko teillä enää edes mitään yhteistä. Kysy rakastaako hän enää sinua. Ja kerro rakastatko itse. Jos mitään vastetta ei tule, niin sitten voit sanoa, että olet miettinyt onko teillä enää yhteistä tulevaisuutta, jos asiat eivät terapian avulla muutu. 

Perheneuvola on myös ilmainen. Jos teillä on alaikäisiä lapsia, niin perheneuvolasta saa myös parisuhdeneuvontaa. Se on sellaista terapiatyyppistä keskustelua. Meillä mies sai lopulta suunsa auki ja kuunteli minua perheneuvolassa. Oltiin siihen asti jotenkin ihmeellisesti menty minun mukautumisen avulla. Kun lapset tulivat kuvioon en enää voinut myötäillä miestä samalla tavalla ja suhteen särmät nousi esille. Meillä minun vaatimisen mies otti henkilökohtaisena loukkauksena, eikä halunnut luopua itselleen oikeuttamista etuoikeuksista.

Kyllä se on taitolaji elää pitkässä parisuhteessa, itse kuvittelin, että kun ollaan kasvettu nuoresta asti yhdessä, seksiä riittää, ei riidellä yms, että ollaan yhdessä elämämme loppuun asti. Koskaan ei kuitenkaan tiedä mitä toisen päässä tapahtuu, meillä mies ikäkriisin kautta masentui ja koki halun elää yksin niin voimakkaasti että jätti perheensä. Rakkaus oli loppunut ja mies on eniten pahoillaan siitä, että esitti loppuun asti, että kaikki on hyvin, siis minulla ei ollut mahdollisuutta tehdä mitään ryhtiliikettä kun en ongelmista tiennyt. Yhdessä oltiin 28 vuotta ja todella koville ottaa, sillä rakastin valtavasti. Olen hämmentynyt.

Ikinä enää en halua elää elämääni mitenkään toisen ihmisen kautta, ikinä en enää uskoisi rakkauteen niinkuin uskoin tähän asti. Silti hyväksyn ja ymmärrän sen, että jos rakkaus loppuu niin on oikeus lähteä.

Ei kannata kituutella suhteessa, jossa ei ole onnellinen, mutta täytyy muistaa, että ei se yksin jääminenkään herkkua ole.