Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön perinnöllisyys

Vastauksia vailla
13.04.2023 |

16-vuotaani sai diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Sairauden merkkejä on ollut esillä jo useamman vuoden, enkä sairastumista kyseiseen häiriöön kiistä. Tutustuttuani kaksisuuntaisen mielialahäiriön mahdollisiin laukasijoihin, esille tuli lapsuuden traumaattiset kokemukset, stressaavat elämäntilanteet ja päällimäisenä sairaudelle altistava perimä. nuoreni on kuitenkin elänyt terveellistä elämää ilman suurempia vastoinkäymisiä, eikä suvussamme ole tietääkseni mielenterveyden häiriöistä toipuvia. Kaksisuuntaista sairastaa aikuisista Suomessa noin joka sadas, ja sairastavan lapsi sairastuu samaan häiriöön n. 10-15% todennäköisyydellä. Tästä päätellen valtaosan suvussa on elänyt joku kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä. Onko täten perinnöllinen alttius voinut kulkea sukupolvien läpi nuorelleni ja häiriö kehittynyt itsestään?

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
13.04.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

On.

Vierailija
2/14 |
18.04.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onkohan AP vielä kuulolla. Minulla 15 v, jolla dg myös. Meillä ei sairautta vanhemmilla tai vanhempien lähiperheellä. Nuoren sairastumisen jälkeen kuitenkin selvisi, että sekä minulla että miehelläni 2-suuntaista suvuissa ( serkku molemmilla, yksi täti). Molempien suvuissa nuorena kuolleita, joiden statusta ei tunneta. Voi olla, että muitakin on. Sairaus kulkee suvuissa. Stressaava elämäntilanne ( voi olla positiivinenkin) voi laukaista sairauden, mutta alttius sairaudelle vaaditaan. Lapseni lääkäri sanoi, että todennäköisesti sairaus oli puhjennut ennemmin tai myöhemmin. Lapseni altistui vakavalle koulukiusaamiselle, jolloin sairaus puhkesi. Ehkä se olisi puhjennut myöhemmin jonkun muun kuormitystekijän takia.

Sinullakin on melko nuorena sairastunut nuori. Luin, että oikea diagnoosi saadaan keskimäärin n 8 vuoden päästä ensimmäisestä sairausjaksosta. Minun lapseni oireili jo 9 vuotiaana ensimmäisen kerran. Onko tällä muita vanhempia, jolla lapsi/ nuori sairastunut 2-suuntaiseen tai Oletko ehkä itse sairastunut jo kouluikäisenä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
18.04.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

MIelenkiinnosta (ja ystäväni puolesta) kyselen, että miten noin nuorella kaksisuuntainen ilmenee? Siis esim. 9-vuotiaalla? Masennusoireet ymmärrän mutta miten mania tai hypomania ilmenee?

Vierailija
4/14 |
18.04.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikä suvussamme ole tietääkseni mielenterveyden häiriöistä toipuvia

Ihan varmasti on, heitä ei ole vaan diagnosoitu.

Vierailija
5/14 |
18.04.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

MIelenkiinnosta (ja ystäväni puolesta) kyselen, että miten noin nuorella kaksisuuntainen ilmenee? Siis esim. 9-vuotiaalla? Masennusoireet ymmärrän mutta miten mania tai hypomania ilmenee?

Omalla lapsellani ja ymmärtääkseni yleensä lapsilla sairaudenkuva eroaa  aikuisista. Jaksot eivät ole niin selkeästi masennus- ja hypomaanisia/maanisia. Esim omalla lapsellani sairaus diagnosoitiin käytöshäiriöksi. Todettiin myös keskivaikea masennus.  Sairausjakso kuitenkin alkoi käytännössä "nollasta". Varsin tasainen ja hyvinvoiva lapsi "romahti" muutamassa viikossa. Lapsi muuttui tuskaiseksi, todella väkivaltaiseksi, synkkämieliseksi, hermostuneeksi. Heräili viiden aikoihin aamulla. Kyseessä siis ns sekamuotoinen jakso, joka vaan yhtäkkiä lopahti. Kunnes taas joidenkin kuukausien jälkeen uusiutui. Myöhemmin ollut myös "puhtaampia" masennusjaksoja, jolloin lapsi vetäytyvä. välttelevä, alakuloinen. Sairausjaksojen välissä normaali, hyvinvoiva nuori. Mutta on selvä, että hoitamatta jääneet sairausjaksot kriittisessä kehitysvaiheessa ovat varmasti jättäneet jälkensä. 

Vierailija
6/14 |
18.04.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nähtäväksi jää, että miten paljon näitä diagnooseja tullaan purkamaan tulevaisuudessa. ADHD:ta on reilusti ylidiagnosoitu ja niitä puretaan nyt. 

Yksi laukaiseva tekijä voisi olla myös virusten aiheuttamat tulehdukset?

Millaisia oireita nuorillanne oli?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
18.04.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Nähtäväksi jää, että miten paljon näitä diagnooseja tullaan purkamaan tulevaisuudessa. ADHD:ta on reilusti ylidiagnosoitu ja niitä puretaan nyt. 

Yksi laukaiseva tekijä voisi olla myös virusten aiheuttamat tulehdukset?

Millaisia oireita nuorillanne oli?

Kaksisuuntaista ei ylidiagnosoida. Ihmiset eivät "halua" 2-suuntaisen diagnoosia. Ongelma on enemmänkin diagnoosin tarpeeton pitkittyminen ja sen seurauksena hoidon puute/väärä hoito.

ADHD:n kohdalla on täysin eri, ihmiset "jonottavat" tutkimuksiin saadakseen diagnoosin. (=selityksen oireilulleen) Monelle hyvä, että saavat dg:n ja saavat asianmukaista hoitoa. Mutta Ruotsissa ja Suomessakin on viitteitä, että myös vääriä diagnooseja tehty. 

Vierailija
8/14 |
18.04.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIelenkiinnosta (ja ystäväni puolesta) kyselen, että miten noin nuorella kaksisuuntainen ilmenee? Siis esim. 9-vuotiaalla? Masennusoireet ymmärrän mutta miten mania tai hypomania ilmenee?

Omalla lapsellani ja ymmärtääkseni yleensä lapsilla sairaudenkuva eroaa  aikuisista. Jaksot eivät ole niin selkeästi masennus- ja hypomaanisia/maanisia. Esim omalla lapsellani sairaus diagnosoitiin käytöshäiriöksi. Todettiin myös keskivaikea masennus.  Sairausjakso kuitenkin alkoi käytännössä "nollasta". Varsin tasainen ja hyvinvoiva lapsi "romahti" muutamassa viikossa. Lapsi muuttui tuskaiseksi, todella väkivaltaiseksi, synkkämieliseksi, hermostuneeksi. Heräili viiden aikoihin aamulla. Kyseessä siis ns sekamuotoinen jakso, joka vaan yhtäkkiä lopahti. Kunnes taas joidenkin kuukausien jälkeen uusiutui. Myöhemmin ollut myös "puhtaampia" masennusjaksoja, jolloin lapsi vetäytyvä. välttelevä, alakuloinen. Sairausjaksojen välissä normaali, hyvinvoiva nuori. Mutta on selvä, että hoitamatta jääneet sairausjaksot kriittisessä kehitysvaiheessa ovat varmasti jättäneet jälkensä. 

Kiitos vastauksestasi! Hyvä, että sai kuitenkin oikean diagnoosin nuorena ja toivottavasti hänelle sopivan lääkityksen. Ystäväni sai vasta nelikymppisenä ja kun on miettinyt elämäänsä, niin on tajunnut kärsivänsä tietyistä piirteistä jo hyvinkin nuorena.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
18.04.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voitteko lopettaa nää lääkefirmojen puffit?

Vierailija
10/14 |
18.04.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Isälläni on bipo-dg. Äidilläni ei, mutta hänellä päivänselvästi sama sairaus. Veli sairastui 17 v. Minulla ei ole diagnoosia eikä epäilyä sairaudesta. Olen jo 38 v, joten todennäköisesti olisi jo puhjennut...

Isäni veljellä ja veljen 2/3 lapsella bipo. Myös äitini puolella ainakin yksi serkku sairastaa. ELi minulla taitaa olla varsin "rikastetut" geenit bipon suhteen. Ei ole lapsia minulla. Toki ei varsinaisesti liity sukurasitteeseen, vaan syy on muualla.  Eli suvuissa se kyllä kulkee.  

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
18.04.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

.

Vierailija
12/14 |
18.04.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sairaudet voi hypätä sukupolvien yli. Hyvä että diagnoosi löytyi.

Vertaistukea

https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://kaksisuunt…

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
18.04.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

.

Vierailija
14/14 |
18.04.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Sairaudet voi hypätä sukupolvien yli. Hyvä että diagnoosi löytyi.

Vertaistukea

https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://kaksisuunt…

Hienoa, että tällaista on saatavilla tulevaisuudessa. Johtuen ilmeisesti siitä, että sairaus diagnosoidaan yleensä vasta nuorella aikuisiällä, nuorisolle (alle 18 v) ei ole ollut oikein mitään tällaista tukea tarjolla. Edelleen tuo linkissä oleva hanke on 16-v täyttäneille. 

Nepsy-lapsille ja -vanhemmille on paljon kuntoutuspalveluja- ja kursseja, vertaisryhmiä ym. (tämä on hyvä!) Kaksisuuntaisille lapsille ja nuorille ei mitään. Edelleen varsinkin lapsena sairastuvat ja vanhempansa ovat asian kanssa totaalisen yksin. Nyt jo aikuinen poikani sairastui 10-vuotiaana. Tänä päivänäkään en ole tavannut /en tiedä yhden yhtä kaksisuuntaista lasta tai vanhempaansa edes nimimerkin takaa. Aikoinani löysin jotain vertaistukea amerikkalaiselta foorumilta.