Lue keskustelun säännöt.
Miksi et ota vastaan lapselle suositeltua terapiaa?
12.04.2023 |
Olen ammatiltani toimintaterapeutti ja teen työtä ison kaupungin terveydenhuollossa. Osa työtäni on lapsen toimintakyvyn arviointi ja arvion tulosten perusteella suosittelen osalle lapsista pidempää toimintaterapiajaksoa taitojen kehittymisen tueksi. On vanhempia, jotka suhtautuvat arvion tekemiseen myönteisesti mutta eivät kuitenkaan ota suositeltua terapiapaikkaa vastaan. Lasten terapia on perheelle maksutonta.
Miksi perheet eivät ota suositeltua ja perusteltua tukea vastaan?
Kommentit (19)
Osaa saattaa hävettää liikaa että oma lapsi on jotenkin jäljessä muista tai tarvitsee muuta tukea. Historian aiheuttamat tabut ja traumat o edellee olemas. En siis itse tilanteeseen ole päätynyt mutta tätä voisin luulla syyksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Njoo. Mulla oli kerran semmonen tilanne. Äiti pelkäsi "mitä ne naapuritkin sanoo" Hyvin fiksu ja koulutettu pariskunta. Perustelin vain että sitten kun menee eskariin, muut "syö elävältä". No vaihdoin siinä välissä työpaikkaa ja kerran ko asiaksa tuli vastaan, sanoi että heidän lapsellaan oli ( ja litania kirjaimia, kävi erityiskoulu!) sanoi että oli kiitollinen kun puhuin niin suoraan.
Kysyppä naapureista, ei tarvii olla sen kummempi syy!
Vierailija kirjoitti:
Njoo. Mulla oli kerran semmonen tilanne. Äiti pelkäsi "mitä ne naapuritkin sanoo" Hyvin fiksu ja koulutettu pariskunta. Perustelin vain että sitten kun menee eskariin, muut "syö elävältä". No vaihdoin siinä välissä työpaikkaa ja kerran ko asiaksa tuli vastaan, sanoi että heidän lapsellaan oli ( ja litania kirjaimia, kävi erityiskoulu!) sanoi että oli kiitollinen kun puhuin niin suoraan.
Kysyppä naapureista, ei tarvii olla sen kummempi syy!
MIKSI tässä on alapeukut, hän on sen elänyt ja tehnyt! Saanut apua lapselleen!
No vanhemman oma arvio ei tue sinun arviotasi. Ei sen kummempaa.
Koska koimme ettei ole tarvetta, tuntui liioittelulta. Jälkeenpäin ajatellen oikeassa olimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska koimme ettei ole tarvetta, tuntui liioittelulta. Jälkeenpäin ajatellen oikeassa olimme.
Kerroitteko tämän terapeutille vai jätittekö vain menemättä sovitulle jaksolle? Vai oliko jakso eri terapeutilla kuin arvio?
No ehkä sinne terapiaan ollaan välillä ohjaamassa turhan herkästi. Kävimme suosituksesta läpi pitkän ja perhettä paljon kuormittaneen toimintaterapiajakson. Loppupalautetta kuunnellessa lapsi leikki sisaruksen kanssa pitkin terapiahuonetta riekkuen ja terapeutti totesi, että eihän tuo ole ollenkaan sama lapsi, joka hänen vastaanotollaan on käynyt. Lapsi oli vain vieraan seurassa ujo ja siksi vaikutti kömpelöltä. Harmitti jälkeenpäin, että en kuunnellut omaa järkeäni kun pidi terapiaan ohjaamista ylimitoitettuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat pelkää, että lapsi vasikoi ja paljastaa perheen likaiset salaisuudet
Ongelman myöntäminen sattuu. Ottavat lapsen ongelmat kritiikkinä omalle vanhemmuudelleen. Mielummin kieltävät ongelman olemassaolon.
Kaverilla oli pahasti puhevikainen lapsi, puhui vielä 6-vuotiaana ihan omaa sössökieltään jota vain äiti ymmärsi. Äiti kieltäytyi tarjotusta puheterapiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Njoo. Mulla oli kerran semmonen tilanne. Äiti pelkäsi "mitä ne naapuritkin sanoo" Hyvin fiksu ja koulutettu pariskunta. Perustelin vain että sitten kun menee eskariin, muut "syö elävältä". No vaihdoin siinä välissä työpaikkaa ja kerran ko asiaksa tuli vastaan, sanoi että heidän lapsellaan oli ( ja litania kirjaimia, kävi erityiskoulu!) sanoi että oli kiitollinen kun puhuin niin suoraan.
Kysyppä naapureista, ei tarvii olla sen kummempi syy!
Anteeksi kuinka? Mitä tuossa luki?
Sinne terapiaan vieminen vie todella paljon työaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinne terapiaan vieminen vie todella paljon työaikaa.
Naurettava selitys. Ei pidä lisääntyä ellei ole aikaa huolehtia lapsesta ja tämän hyvinvoinnista ja toimintakyvystä asianmukaisesti.
Ehkä työskentelyä tai terapiaa ei ole koettu hyödylliseksi tai yhteistyö ei ole sujunut. Ehkä ovat nähneet asian toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole lapsi.
Miksi kukaan ottaisi vastaan lapsille suositeltua terepiaa??
Aivan. Minäkin ajattelin, että olen ihan liian vanha sitä varten, kummastuisin kovasti, jos sitä minulle tarjottaisiin. Varmaan ajattelisin, että on tapahtunut virhe henkilön suhteen. Sotu-tunnuksen suhteenkin virheen on täytynyt olla iso, vuosisadan on täytynyt mennä pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska koimme ettei ole tarvetta, tuntui liioittelulta. Jälkeenpäin ajatellen oikeassa olimme.
Kerroitteko tämän terapeutille vai jätittekö vain menemättä sovitulle jaksolle? Vai oliko jakso eri terapeutilla kuin arvio?
Kerroimme terapeutille, kun arvion tekemisen jälkeen saimme suosituksen terapiasta.
Monille perheille lasten toimittaminen virka-aikaan terapeutille ei ole työ- ja taloustilanteen vuoksi mahdollista.
Pojallamme on Aspergerin syndrooma ja joskus yläkouluiässä neurologi tai psykologi sanoi, että kaupungissamme olisi nyt tarjolla ryhmäterapiaa, josta monet Aspergerit hyötyvät. Kävimmekin siellä jossakin arvioinnissa, mutta tulin siihen tulokseen, että emme ota paikkaa vastaan. Poikamme sosiaaliset taidot olivat ihan hyvät, enemmän haasteet olivat kuormittumisessa ja siitä seuraavissa jumittumisissa. Keksin pyytää kouluun lyhennetyt koulupäivät eli teki osan tehtävistä itse kotoa käsin, ja se auttoi todella paljon. Sen sijaan se terapia olisi ollut koulupäivän jälkeen eli vain entisestään lisännyt kuormitusta. Luultavasti poika olisi ollut sen porukan sosiaalisesti taitavimpia, joten en nyt käsitä mitä se olisi hänelle antanut. Joka tapauksessa kävi koulua tavallisella luokalla ja hänellä oli joitain kavereita, joten eiköhän sitä sosiaalista toimintaa tullut siinäkin. En tietenkään väitä, että koko terapia pitäisi lakkauttaa, mutta ei noita aina räätälöidä mitenkään juuri tätä lasta auttaviksi, vaan sitä tarjotaan summamutikassa mitä sattuu olemaan tarjolla.
Et osaa myydä sitä riittävän hyvin