Miten estää sama kohtalo?

Minun sisaruksella ei kaikki ole hyvin. Ollut ilmeisesti koskaan. Hän käyttää päihteitä, kaljaa, pilveä ja muita huumeita. Jopa suonensisäisesti käyttänyt aikoinaan. Hän usein itkee, ei kerro mikä on hätänä. Ei koskaan ole suostunut puhumaan mitä tuntee, ei edes lapsena.

Nyt olen huomannut, että saan itse samanlaisia itkukohtauksia. Ahdistun paljon ja minua alkaa pelottamaan miten käy. En osaa oikein puhua tunteistani, mutta yritän. Kirjoitan myös paljon, mutten koskaan ole näyttänyt tekstejä. Läheisenk toitottavat, että soittaisin heti jos tuntuu pahalta (nyt kun on ollut tuota itkuisuutta ja ahdistusta).

Voin mielestäni muuten ihan hyvin. Toki olen hieman hukassa elämässä, etsin itseäni ja omaa paikkaa. Olen nuori. En ole koskaan menettänyt elämän iloa, vaikka olen usein melankolinen.