Käytiin tänään leffassa lapsen kanssa, ja olipa paljon onnettoman näköisiä perheitä
Yksikin perhe istui pöydässä odottamassa elokuvaan pääsyä, kaikki olivat uppoutuneet omiin ruutuihinsa apea ilme kasvoillaan. Kukaan ei puhunut toiselle mitään. Ja näitä kohtaloita riitti.
Kommentit (27)
Niin, eli sinkkujen ei tarvitse olla välttämättä kateellinen
Olen huomannut saman taaperon kanssa ulkoillessani. Taapero istuu rattaissa ja välillä pysähdymme ihmettelemään autoja, rakennuksia ja mitä milloinkin. Höpöttelemme vähän väliä. Monet vanhemmat tulleet vastaan lapsineen tiukka ilme kasvoilla ja puhelin kiinni kädessä. Lapsi yrittää puhua vanhemmalle mutta vanhempi ei ehdi keskittymään vaan räplää puhelintaan. Jokseenkin surullista.
Onneksi olen saanut kokea ajat ennen internettiä sekä älypuhelimia.
Saman olen laittanut merkille esim. ravintoloissa. Sekä lapset että vanhemmat puhelin kiinni naamassa ja kukaan ei keskustele keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen saanut kokea ajat ennen internettiä sekä älypuhelimia.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman taaperon kanssa ulkoillessani. Taapero istuu rattaissa ja välillä pysähdymme ihmettelemään autoja, rakennuksia ja mitä milloinkin. Höpöttelemme vähän väliä. Monet vanhemmat tulleet vastaan lapsineen tiukka ilme kasvoilla ja puhelin kiinni kädessä. Lapsi yrittää puhua vanhemmalle mutta vanhempi ei ehdi keskittymään vaan räplää puhelintaan. Jokseenkin surullista.
Saatoin näyttää hetken tältä eilen. Sitä ennen ja sen jälkeen olin lapsille saatavilla ja läsnä 100%. Joskus on hoidettava asioita puhelimella. Esim. muistisairaan vanhemman toilailut, lapsen toisen vanhemman kanssa asioista sopiminen jne.
Olisi ehkä parempi olla tekemättä kauheesti päätelmiä sen yhden hetken perusteella minkä jonkun arjesta näkee. Enkä muutenkaan ymmärrä tarvetta tuomita toisen tekemisiä.
Ja mitä tulee aloittajan kommenttiin. Saattoihan heillä olla takana esim. huonosti sujunut liikeellelähtö. Sellaista sattuu joskus lapsiperheissä. Ettei huvita jutella. En ehkä tekisi tästä päätelmiä omasta paremmuudesta. Kaikki perheet on erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman taaperon kanssa ulkoillessani. Taapero istuu rattaissa ja välillä pysähdymme ihmettelemään autoja, rakennuksia ja mitä milloinkin. Höpöttelemme vähän väliä. Monet vanhemmat tulleet vastaan lapsineen tiukka ilme kasvoilla ja puhelin kiinni kädessä. Lapsi yrittää puhua vanhemmalle mutta vanhempi ei ehdi keskittymään vaan räplää puhelintaan. Jokseenkin surullista.
Saatoin näyttää hetken tältä eilen. Sitä ennen ja sen jälkeen olin lapsille saatavilla ja läsnä 100%. Joskus on hoidettava asioita puhelimella. Esim. muistisairaan vanhemman toilailut, lapsen toisen vanhemman kanssa asioista sopiminen jne.
Olisi ehkä parempi olla tekemättä kauheesti päätelmiä sen yhden hetken perusteella minkä jonkun arjesta näkee. Enkä muutenkaan ymmärrä tarvetta tuomita toisen tekemisiä.Ja mitä tulee aloittajan kommenttiin. Saattoihan heillä olla takana esim. huonosti sujunut liikeellelähtö. Sellaista sattuu joskus lapsiperheissä. Ettei huvita jutella. En ehkä tekisi tästä päätelmiä omasta paremmuudesta. Kaikki perheet on erilaisia.
Lenkkeilen itse aktiivisesti ja olen huomannut ihan samaa että kännykkä kädessä kuljetaan, oli lapsia tai ei. Tuskin nyt jokainen heistä hoitaa aina asioita kännyköillään. Ja minulla ei ole edes lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman taaperon kanssa ulkoillessani. Taapero istuu rattaissa ja välillä pysähdymme ihmettelemään autoja, rakennuksia ja mitä milloinkin. Höpöttelemme vähän väliä. Monet vanhemmat tulleet vastaan lapsineen tiukka ilme kasvoilla ja puhelin kiinni kädessä. Lapsi yrittää puhua vanhemmalle mutta vanhempi ei ehdi keskittymään vaan räplää puhelintaan. Jokseenkin surullista.
Saatoin näyttää hetken tältä eilen. Sitä ennen ja sen jälkeen olin lapsille saatavilla ja läsnä 100%. Joskus on hoidettava asioita puhelimella. Esim. muistisairaan vanhemman toilailut, lapsen toisen vanhemman kanssa asioista sopiminen jne.
Olisi ehkä parempi olla tekemättä kauheesti päätelmiä sen yhden hetken perusteella minkä jonkun arjesta näkee. Enkä muutenkaan ymmärrä tarvetta tuomita toisen tekemisiä.Ja mitä tulee aloittajan kommenttiin. Saattoihan heillä olla takana esim. huonosti sujunut liikeellelähtö. Sellaista sattuu joskus lapsiperheissä. Ettei huvita jutella. En ehkä tekisi tästä päätelmiä omasta paremmuudesta. Kaikki perheet on erilaisia.
Taisi ilmeisesti kalikka kalahtaa :D
Näkeehän tuota nykyään kaikkialla. Vanhemmat näyttävät jälkikasvulleen hienosti mallia.
Ihmeissäni katselin Espanjassa miten onnellisilta siellä perheet näyttikään, kun olivat yhdessä vauvasta vaariin sunnuntaikävelyllä tai illallisella ravintolassa: ei murjottamista, ei kännyköitä, vaan kaikki sulassa sovussa juttelemassa toisilleen kuten normaalit ihmiset.
Miksi tämä ei onnistu Suomessa? :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman taaperon kanssa ulkoillessani. Taapero istuu rattaissa ja välillä pysähdymme ihmettelemään autoja, rakennuksia ja mitä milloinkin. Höpöttelemme vähän väliä. Monet vanhemmat tulleet vastaan lapsineen tiukka ilme kasvoilla ja puhelin kiinni kädessä. Lapsi yrittää puhua vanhemmalle mutta vanhempi ei ehdi keskittymään vaan räplää puhelintaan. Jokseenkin surullista.
Saatoin näyttää hetken tältä eilen. Sitä ennen ja sen jälkeen olin lapsille saatavilla ja läsnä 100%. Joskus on hoidettava asioita puhelimella. Esim. muistisairaan vanhemman toilailut, lapsen toisen vanhemman kanssa asioista sopiminen jne.
Olisi ehkä parempi olla tekemättä kauheesti päätelmiä sen yhden hetken perusteella minkä jonkun arjesta näkee. Enkä muutenkaan ymmärrä tarvetta tuomita toisen tekemisiä.Ja mitä tulee aloittajan kommenttiin. Saattoihan heillä olla takana esim. huonosti sujunut liikeellelähtö. Sellaista sattuu joskus lapsiperheissä. Ettei huvita jutella. En ehkä tekisi tästä päätelmiä omasta paremmuudesta. Kaikki perheet on erilaisia.
Seli seli. Sillä sekunnillako ne asiat pitää näpytellä.
Vela ulisee. Uli uli uli!
ULIULIULIUJLIUUJLI!!!!
Jutteliko suomalaisperheet muka eloisasti toisilleen ennen älypuhelimia? Eikö täällä ole aina tykätty möllöttää tuppisuuna ja puhua jos tulee asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Jutteliko suomalaisperheet muka eloisasti toisilleen ennen älypuhelimia? Eikö täällä ole aina tykätty möllöttää tuppisuuna ja puhua jos tulee asiaa?
En tunne yhtäkään möllöttävää tuppisuuperhettä. Päinvastoin :D
Vierailija kirjoitti:
Ihmeissäni katselin Espanjassa miten onnellisilta siellä perheet näyttikään, kun olivat yhdessä vauvasta vaariin sunnuntaikävelyllä tai illallisella ravintolassa: ei murjottamista, ei kännyköitä, vaan kaikki sulassa sovussa juttelemassa toisilleen kuten normaalit ihmiset.
Miksi tämä ei onnistu Suomessa? :/
Se on onnistui ennen digilaitteiden aikakautta.
Kännykän räplääjä vanhemmat alapeukuttaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman taaperon kanssa ulkoillessani. Taapero istuu rattaissa ja välillä pysähdymme ihmettelemään autoja, rakennuksia ja mitä milloinkin. Höpöttelemme vähän väliä. Monet vanhemmat tulleet vastaan lapsineen tiukka ilme kasvoilla ja puhelin kiinni kädessä. Lapsi yrittää puhua vanhemmalle mutta vanhempi ei ehdi keskittymään vaan räplää puhelintaan. Jokseenkin surullista.
Saatoin näyttää hetken tältä eilen. Sitä ennen ja sen jälkeen olin lapsille saatavilla ja läsnä 100%. Joskus on hoidettava asioita puhelimella. Esim. muistisairaan vanhemman toilailut, lapsen toisen vanhemman kanssa asioista sopiminen jne.
Olisi ehkä parempi olla tekemättä kauheesti päätelmiä sen yhden hetken perusteella minkä jonkun arjesta näkee. Enkä muutenkaan ymmärrä tarvetta tuomita toisen tekemisiä.Ja mitä tulee aloittajan kommenttiin. Saattoihan heillä olla takana esim. huonosti sujunut liikeellelähtö. Sellaista sattuu joskus lapsiperheissä. Ettei huvita jutella. En ehkä tekisi tästä päätelmiä omasta paremmuudesta. Kaikki perheet on erilaisia.
Taisi ilmeisesti kalikka kalahtaa :D
No ei. En koe huonoa omaatuntoa siitä, että joku toinen kokee elämänsä hyväksi vain arvostellessaan muita. Ja vielä tietämättä kokonaisuutta. Yritin tuoda vähän erilaista näkökulmaa keskusteluun, mutta kaikki eivät kykene tunnustamaan, että se oma ensivaikutelma ihmisestä harvoin on oikea.
Kyttääjä