Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat puhuu lapsensa puolesta
09.04.2023 |
Meillä on tuttavaperhe, jossa on yksi 8 v poika, tietysti kovin rakastettu ja ehkä hiukan ylihuolehdittu ainokainen.
Minua vaivaa kovasti, kun pojan vanhemmat eivät anna lapsen puhua tai osallistua keskusteluun mitenkään, vaan puhuvat koko ajan hänen puolestaan! Lapsi ei ihan kirjaimellisesti voi / saa sanoa sanaakaan, koska äiti tai isä kiirehtii puhumaan hänen puolestaan.
Nähtiin nyt pääsiäisenä ja taas kerran yritin useita kertoja aloittaa jutustelua lapsen kanssa: Kävitkö virpomassa? Onpas sulla hieno paita, onko uusi? Kuinkas pitkä koulumatka sulla onkaan? Lapsiparka ehtii vähän suutansa raottaa, kun jompikumpi vanhemmista kiirehtii vastaamaan ja selostaa kaiken. Lapsi sulkee suunsa ja tuijottelee hiljaisena sitten lattiaa. Kuulin hänen koko aikana puhuvan ehkä pari, kolme sanaa. Häntä ei yritetä millään lailla osallistaa keskusteluun. Vanhemmat puhuvat / sekaantuvat jopa silloin, kun Lapsi yrittää jutella muiden lasten kanssa.
Tulee jotenkin todella sääli pikkupoikaa, joka tällä tavalla hiljennetään ihan täysin.
Voiko tuollaiseen jotenkin puuttua? Uskaltaisiko asian ottaa puheeksi?
Kommentit (6)
Kuulostaapa oudolta.
Kyllä minä varmaan sanoisin, jos kerran olette hyviä tuttuja. Eihän sitä tarvi ilkeä olla tai hirveän vakavakaan, vaan voi vaikka sopivassa tilanteessa naurahtaa ja sanoa, että "niin, mä tarkoitin nyt kyllä Villeä, mitä mieltä sä itse Ville olet, oliko siellä puistossa kivaa?" Voisi luulla, että vanhemmat muutaman kerran jälkeen itsekin tajuavat toimintansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ryhdy kyselemään lapselta tuollaisia asioita! Meillä lapsia on kielletty vastaamasta, jos aikuinen kyselee koulumatkan pituutta, harrastuksia tms. asioita, joita tietynlaiset kyselevät, koska haluavat saada lapsen luottamuksen. Entä jos antaisit lapsen olla rauhassa ja juttelisit aikuisten kanssa etkä yrittäisi kaveerata lapsen kanssa.
Meidän äiti teki tuota, ja kyllä sillä on ollut vaikutusta esim. siihen, ettei oikein aikuisenakaan pysty luontevasti puhumaan omista asioista ja syrjäänvetäydyn helposti sosiaalisissa tilanteissa.
Kansakoulun ekalla opetettiin: silloin kun vanhemmat ihmiset puhuu, lapset ovat hiljaa.
Se opetus meni kyllä mulle perille. Nykyäänkin jotkut vanhemmat ihmiset kysyy, et mieltä olet tai miksi et sano mitään?
Vierailija kirjoitti:
Älä ryhdy kyselemään lapselta tuollaisia asioita! Meillä lapsia on kielletty vastaamasta, jos aikuinen kyselee koulumatkan pituutta, harrastuksia tms. asioita, joita tietynlaiset kyselevät, koska haluavat saada lapsen luottamuksen. Entä jos antaisit lapsen olla rauhassa ja juttelisit aikuisten kanssa etkä yrittäisi kaveerata lapsen kanssa.
Häh? Nyt ei ollut kyseessä vieras ihminen, sulla ei ole nyt kaikki kotona.
Jos kehtaat niin kysy suoraan vanhemmilta asiasta silloin, kun lapsi ei ole kuuloetäisyydellä. Tietysti todennäköisesti suuttuvat sinulle ja katkaisevat välit, kun kehtaat kyseenalaistaa heidän kasvatusmetodejaan.