Mies kuvittelee sanoneensa jotain vaikka ei ole sanonut.. aargghh ov.

mutta kuulostaa tutulta...



Meillä lähinnä ilmenee mm. siten, että meidät on kutsuttu vaikka johonkin ja kun se päivä sitten koittaa, niin alkaa tyyliin tehdä lähtöä ja minä seison hoomoilasena vieressä, että niin mihin me ollaan menossa... :roll:



Tai sit toisinpäin. Mä olen saattanut mainita jostain jutusta useammankin kerran. Ilmeisesti kuun asento ja muut olosuhteet on kuitenkin olleet jollaintapaa vinksallaan, koska mies ei kuulemma ole ikään kuullutkaan, että mä olisin sanonut halaistua sanaa...



ARGH! Jaan tuskasi.

Mun mies on tehnyt tätä jo vuosia. Väittää kiven kovaan sanoneensa mulle jostain ja en ymmärrä miten minä en muka koskaan muista näitä! Mulla ei ole kenenkään muun kanssa tätä ongelmaa. Muistan aina mitä lapset sanoo, mitä muut läheiset sanoo, työkaverit, asiakkaat jne. Siis voi tietenkin käydä niin, että unohdan asian sisällön yksityiskohdat, mutta muistan kyllä, että asiasta oli puhetta ja että milloin tai missä tilanteessa. Ja tarkoitan nyt sellaisia isompia asioita, joilla on merkitystä. Ihan varmaan saatan jotain vähäpätöisempiä juttuja unohdella kuten kuka vaan. 

Tänäänkin oli taas sellainen tilanne, että mies käveli mun ohi ja meni lapsen huoneeseen juttelemaan lapselle. Hetken päästä kysyin, että mitenkäs se asia x olikaan. Hän oli siis pyytänyt minua joku päivä aiemmin tekemään yhden asian ja nyt kysyin tarkennusta siihen, koska se asia tapahtuu tänään. Alkoi taas vihaisena väittämään, että juurihan sen oli minulle sanonut. Että oli pysähtynyt minun eteen ja sanonut sen ja sen jälkeen oli kävellyt lapsen huoneeseen.

Ja näin ei siis todellakaan tapahtunut, tai olen sekoamassa. 

Tämä on on ihan todella räjähdysherkkää. En oikein enää uskalla jäädä väittämään, että ei pidä paikkaansa, koska mies vetää noista hirveät kilarit. On vain tosi paska fiilis, että joka kerta nämä kaatuu minun niskaan, että minun päässä on nyt joku vika. Hän siis vääntää sen aina lopuksi niin, että v**u olet ihan seko. Välillä epäilen, että olenko todella? Miten voin unohtaa sen, että toinen on pysähtynyt mun eteen muutamaa minuuttia aiemmin, selittänyt asian ja siinä käydään joku vuoropuhelu, että ok, tehdään näin ja sitten se vain pyyhkiytyy muistista?

Miksi minulle ei sitten koskaan käy näin kenenkään muun kanssa? Olen tehnyt muistitestejä netissä ja ne on aina täydet pisteet. Muistan mitä syötiin eilen tai viime sunnuntaina. Muistan mistä juteltiin työkaverin kanssa perjantaina tai äidin kanssa viime puhelussa jne. Muistan siis ihan normaalisti asioita sekä kauempaa menneisyydestä että lähimenneisyydestä. Muistissani ei pitäisi olla mitään normaalista poikkeavaa, eikä kukaan muu siitä koskaan huomauttele. 

Olen miettinyt, että jos mies suunnittelee sanovansa minulle jotain, mutta ei sitä kuitenkaan tee syystä tai toisesta, ja sitten aidosti kuvittelee sanoneensa. Mieleen on siis jäänyt se hetki, kun suunnittelee sanovansa ja pitää sitä todellisena tapahtuneena tilanteena? Mutta mistä aina se hirveä hermostuminen, jos minä erehdyn sanomaan, että et ole sanonut? Tänäänkin kun sitten sanoin, että asia selvä, niin jäi oikein uhmakkaasti tuijottamaan. Toistin toisen kerran, että asia on selvä, johon nännätti, että hyvä kun on selvä. Piti siis saada se viimeinen piste, että hän on nyt taas niskan päällä. 

Olen jotenkin ihan kädet pystyssä tämän asian kanssa. Mitä tämä on? Alkava muistisairaus, mutta kummalla? 

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on tehnyt tätä jo vuosia. Väittää kiven kovaan sanoneensa mulle jostain ja en ymmärrä miten minä en muka koskaan muista näitä! Mulla ei ole kenenkään muun kanssa tätä ongelmaa. Muistan aina mitä lapset sanoo, mitä muut läheiset sanoo, työkaverit, asiakkaat jne. Siis voi tietenkin käydä niin, että unohdan asian sisällön yksityiskohdat, mutta muistan kyllä, että asiasta oli puhetta ja että milloin tai missä tilanteessa. Ja tarkoitan nyt sellaisia isompia asioita, joilla on merkitystä. Ihan varmaan saatan jotain vähäpätöisempiä juttuja unohdella kuten kuka vaan. 

Tänäänkin oli taas sellainen tilanne, että mies käveli mun ohi ja meni lapsen huoneeseen juttelemaan lapselle. Hetken päästä kysyin, että mitenkäs se asia x olikaan. Hän oli siis pyytänyt minua joku päivä aiemmin tekemään yhden asian ja nyt kysyin tarkennusta siihen, koska se asia tapahtuu tänään. Alkoi taas vihaisena väittämään,

Kuulostaa niiiin perk eleen tutulle, ikävä kyllä. Meillä se on niin päin, että mies väittää minun sanoneen jotain, mikä ei aivan absoluuttisella varmuudella pidä paikkaansa. Se voi olla jotain sellaista, mikä on itselle ollut aivan lapsesta lähtien periaatteena, että en sano asioita X ja Y. Mies tekee sen selvästi provosoidakseen, ja kääntääkseen huomion minuun, koska ei itse keksi enää mitään argumenttiarvoltaan järkevää sanottavaa.

Eli meillä ollaan myös riitelyn lopuksi tilanteessa, jossa minut on leimattu hull uksi, ja itse olen aivan huuli pyöreänä, että mitähän.

Laittakaa videokamera nauhoittamaan joka huoneeseen niin voitte sieltä tarkistaa kumpi on hullu. 

Gaslighting.

Vierailija kirjoitti:

Laittakaa videokamera nauhoittamaan joka huoneeseen niin voitte sieltä tarkistaa kumpi on hullu. 

No tätä aina välillä ihan tosissani mietin. Ehkä selviää, että molemmat ollaan ihan pimeitä. 

Samaa täällä,ja tuota tuijotustakin joskus.Parempi olla sitten hiljaa.

Pitää koittaa ymmärtää vanhenevaa miestä.

Asu erillään? Alkoholi, sanoo vaan päteäkseen?

Vierailija kirjoitti:

Samaa täällä,ja tuota tuijotustakin joskus.Parempi olla sitten hiljaa.

Pitää koittaa ymmärtää vanhenevaa miestä.

Pitääkö? Aina puhutaan naisten vaihdevuosista ja naisten sekoamisesta, mutta entäs miehet? Ei nekään näköjään ihan täysillä purjehdi tämä rajan yli nuoruudesta vanhaksi. 

Aloittajan tekstistä päätellen vika miehessä. Kaksi vaihtoehtoa eli joko miehellä joku alkava muistisairaus (tai muu sairaus) tai sitten mies tarkoituksella koettaa saada sinut epävarmaksi. mies joko nauttii pääsi sekoittumisesta tai hyötyy siitä jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on tehnyt tätä jo vuosia. Väittää kiven kovaan sanoneensa mulle jostain ja en ymmärrä miten minä en muka koskaan muista näitä! Mulla ei ole kenenkään muun kanssa tätä ongelmaa. Muistan aina mitä lapset sanoo, mitä muut läheiset sanoo, työkaverit, asiakkaat jne. Siis voi tietenkin käydä niin, että unohdan asian sisällön yksityiskohdat, mutta muistan kyllä, että asiasta oli puhetta ja että milloin tai missä tilanteessa. Ja tarkoitan nyt sellaisia isompia asioita, joilla on merkitystä. Ihan varmaan saatan jotain vähäpätöisempiä juttuja unohdella kuten kuka vaan. 

Tänäänkin oli taas sellainen tilanne, että mies käveli mun ohi ja meni lapsen huoneeseen juttelemaan lapselle. Hetken päästä kysyin, että mitenkäs se asia x olikaan. Hän oli siis pyytänyt minua joku päivä aiemmin tekemään yhden asian ja nyt kysyin tarkennusta siihen, koska se asia tapa

No tässä on 100% kysymys persoonallisuushäiriöstä ja ns gaslightningista, tutustu. Ap:n miehellä voi olla alkavaa dementiaa yai sitten hänkin kaasuvalottaa. Hulluksi väittäminen näissä tilanteissa kertoo kailen.

"No tässä on 100% kysymys persoonallisuushäiriöstä ja ns gaslightningista, tutustu. Ap:n miehellä voi olla alkavaa dementiaa yai sitten hänkin kaasuvalottaa. Hulluksi väittäminen näissä tilanteissa kertoo kailen."

No mikä sen persoonallisuuden muuttaa? Jos on ollut aina jotain häiriötä, niin voiko ensin näytellä 15 vuotta normaalia? Tätä on kestänyt noin viimeiset 5 v. Eikä koskaan sano suoraan, että olet hullu, vaan se on kaikkea sellaista ilmehdintää ja elehdintää. Silmien muljauttelua, huokailua, ylöspäin tuijottelua, kohti tuijottelua sellaisella ilmeellä, että "olet seko". No just joo, et oo tosissas, voi helvetti nyt ym. mitätöivää kommentointia. 

Vierailija kirjoitti:

"No tässä on 100% kysymys persoonallisuushäiriöstä ja ns gaslightningista, tutustu. Ap:n miehellä voi olla alkavaa dementiaa yai sitten hänkin kaasuvalottaa. Hulluksi väittäminen näissä tilanteissa kertoo kailen."

No mikä sen persoonallisuuden muuttaa? Jos on ollut aina jotain häiriötä, niin voiko ensin näytellä 15 vuotta normaalia? Tätä on kestänyt noin viimeiset 5 v. Eikä koskaan sano suoraan, että olet hullu, vaan se on kaikkea sellaista ilmehdintää ja elehdintää. Silmien muljauttelua, huokailua, ylöspäin tuijottelua, kohti tuijottelua sellaisella ilmeellä, että "olet seko". No just joo, et oo tosissas, voi helvetti nyt ym. mitätöivää kommentointia. 

Ja luin kyllä tuosta kaasuvalotuksesta, mutta ei se oikein muuten kuulostanut tutulta.